Joulurauhasta ei tietoakaan.

Edes lähestyvä Joulu ei ole rauhoittanut kuntalaisia sillä paljon puhetta herättäneet opettajien lomautukset ovat olleet käynnissä joulukuun alusta lähtien. Valtuuston tekemä lomautuspäätös ei ollut paras mahdollinen ratkaisu, mutta ainoa oikea sellainen. Sen tiedon valossa, jota oli saatavilla, lomautuksien peruuttaminen olisi ollut vastuutonta kunnan tulevaisuutta ajatellen. Taloutta ei olisi pystytty vakauttamaan ilman lomautuksia.

Asiaa on puitu monissa tiedotusvälineissä ja nähtävästi asiasta on tullut televisioreportaasikin. Lomautuspäätökseen on kuitenkin suhtauduttu opettajien ja vanhempien taholta ylireagoiden. Rationaalisuus on unohtunut, vaikka pientä malttia pitäisi nyt jokaisella olla. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole kuin yläasteella kahdesta ja ala-asteella kolmesta koulupäivästä, jona aikana kunnollista opetusta ei pystytä järjestämään.

Siis 2-3 päivää on nyt aiheuttanut sen, että järjestäytynyt yhteiskunta lähes romahtaa tämän päätöksen takia ja lasten oppivelvollisuus kärsii. Kuitenkin samat ihmiset, jotka nyt valittavat muutaman lomautuspäivän vaarantavan lasten koulunkäynnin, eivät kuitenkaan näe samaa vaaraa siinä, jos vaikka esimerkiksi Matti lähtee vanhempien kanssa viikoksi tai kahdeksi lomamatkalle. Oppivelvollisuus ei tästä vaarannu, ei todellakaan. Samoin jos opettajia on sairaana, sijaisia on mahdotonta saada ja opetus on vaillinaista. Omana kouluaikana opettajia oli milloin sairaana ja milloin koulutuksessa, jolloin normaalia opetusta ei ollut. Sijainen kävi sanomassa mitä pitää tehdä ja tuli sitten päästämään pois. Tällaisessa tilanteessa vanhemmat ja opettajat eivät valita lasten oppivelvollisuuden vaarantumisesta, kumma juttu. Tilannehan on kuitenkin samanlainen kuin lomautustilanteessa: vakinainen opettaja on poissa ja opetus järjestetään toisen opettajan toimesta.

Nyt olisi kaikkien kannalta parasta toimia hyvässä yhteishengessä, eikä nostattaa mitään turhaa kuohuntaa asialla, jota ei enää voi perua.

Toinen porua herättänyt aihe on joulujuhlien peruuntuminen. Lomautuksien takia koululaiset eivät nyt saa joulujuhlia, valitettavaa mutta tämäkin on vain järjestelykysymys. Lukioaikana joulujuhla venytettiin minuutin yli puolenyön jolloin seuraavana päivänä ei tarvinnut enää tulla lukioon ja opiskelijat sekä opettajat olivat tyytyväisiä.

Kuten näette, vaihtoehtoisia toimintamalleja kyllä löytyy, jos niitä vain halutaan etsiä.

Puhe pidetty MuKuLa-seminaarissa 25.11.

Arvoisa lapsiasianvaltuutettu Aula, hyvät kunnanedustajat, naiset ja herrat.

Olemme kerääntyneet tänään saattamaan erään hankkeen päätökseen, juhlistamaan saavutettua tulosta. Mukula eli Muuramen kunnan lasten ja nuorten hyvinvointihanke on kerännyt yhteen koordinoinnin helpottamiseksi kunnassa vireillä olleet hankkeet, jotka ovat liittyneet lasten ja nuorten hyvinvointiin. Vaikka olemme kokoontuneet hankkeen päätöstilaisuuteen, emme ole saapuneet maaliin. Tämä on vain yksi monista välietapeista, joita meillä on tehtävänä ennen lopullisen päämäärän saavuttamista, tällä hankkeella on kuitenkin saatu aikaan hyviä käytänteitä kunnan hyvinvointi strategiaan ja luotu vahva sekä selkeä perusta tulevaisuuden työlle.

Nyt suurin työ kuitenkin vasta alkaa. Sama innostus millä Mukula-hanketta on viety eteenpäin vuosien aikana, täytyy säilyä myös tulevaisuudessa. Meidän kaikkien – valtuutettujen, viranhaltijoiden sekä lasten ja nuorten parissa työskentelevien – on pidettävä huolta, että projektissa esiin nostetuista periaatteista ei tulla joustamaan. Näihin periaatteisiin kuuluvat ennalta ehkäisevä puuttuminen, lapsiperheiden hyvinvoinnin parantaminen ja erityisryhmien huomioiminen. Asenteita tulee myös muuttaa ja erityisesti meidän päättävässä asemassa olevien on pystyttävä näkemään ihmiset, lapset ja nuoret, tilastoiden ja numeroiden takana.

Itse haluan nostaa esille ennalta ehkäisevän työn tärkeyden. Kuten monessa muussakin asiassa ennakolta puuttuminen säästää aikaa ja resursseja. Se hyödyttää kuntaa ja se hyödyttä lasta sekä nuorta itseään, säästämällä hänet joutumasta esimerkiksi sosiaalihuollon pitkään pyöritykseen. Yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonan, joten kysymyksessä on inhimillisen tragedian lisäksi, myös kansantaloudellisesti kestämätön tilanne.

Nuorten hyvinvoinnin parantamiseen liittyy olennaisesti nuorisotyöttömyyden vähentäminen, sillä se on merkittävä syy nuoren syrjäytymiskehityksen käynnistäjänä. Jäädessään ilman työtä pitkän opiskeluajan jälkeen, nuori helposti turhautuu tekemättömään tilanteeseensa ja sosiaaliset ongelmat alkavat kasaantua helposti. Erityisesti suurissa kaupungeissa nuorisotyöttömyys on kasvanut viimeisten vuosien aikana hyvin paljon. Muuramessa suunta on kuitenkin oikea, alaspäin. Viimeisen kolmen vuoden aikana nuorisotyöttömyyttä on saatu pienennettyä 3,5 prosenttia, joka on tämänkokoiselle kunnalle loistava saavutus.

Kuitenkaan työ lasten hyvinvoinnin eteen ei edisty ellei perheitä saada entistä tiiviimpään yhteistyöhön mukaan. Vanhempien pahoinvointi heijastuu hyvin äkkiä lapsiin ja on aivan toivotonta yrittää koulun ja sosiaalipuolen avulla parantaa lapsen hyvinvointi, jos paikassa jossa lapsi viettää suurimman osan päivästään ei ole asiat hyvin. Monesti ongelmien kasaantuessa huolehtiminen lapsesta heikkenee ja pahimmassa tapauksessa lopputuloksena on lapsen heitteille jääminen. Tällöin Mukula-hankkeessa luodut toimintamallit tulevat enemmän kuin tarpeeseen, siksi hanke toimii hyvänä esimerkkinä maan kaikille muille kunnille. Sosiaalipuoli joutuu entistä enemmän kohtaamaan moniongelmaisia nuoria, jolloin hyväksi havaittujen kokemuksien siirtäminen on enemmän kuin suotavaa.

Huolehtimista lasten hyvinvoinnista ja kasvatuksesta ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle, yhteiskunta toimii ainoastaan tukena ja apuna perheiden jokapäiväisessä elämässä. Ulkoistamiskehityksen yhtenä osoituksena on se, että jos vanhemmat eivät tiedä missä heidän alaikäinen nuorensa viettää arki-illat ja viikonloppunsa, niin jossain on menty vikaan. Tähän välinpitämättömyyteen täytyy puuttua kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, se on meidän inhimillinen velvollisuutemme.

Tämä tutkimus osoittaa, että yksi asia nousee esille suurella osalla lapsia ja nuoria ikään katsomatta. Se on vanhemmuus ja lähinnä sen puute heidän elämässään. Perinteisesti Suomessa koko kylä on osallistunut lapsen kasvattamiseen. Perinteinen malli on kuitenkin korvautunut uusilla yhteisöllisyyden muodoilla. On tullut työyhteisö, kouluyhteisö ja kaveriyhteisö. Jollain vanhemmilla, työ vie entistä suuremman osan ajasta ja yhteinen aika perheen parissa vähenee. Olisi saatava eriytynyt yhteisöllisyys takaisin kokoon ja päivitettyä se vastaamaan nykypäivän yhteiskuntaa.

2000-luvun Suomi on vauraampi kuin koskaan. Olemme kokeneet ennenäkemättömän talouskasvun, osallistuneet uusien innovaatioiden luomisen, nähneet miten uusia energiamuotoja on valjastettu yhteiskunnan hyödyksi. Huolimatta suuresta kehityksestä ja vauraudesta, hyvinvointi ei ole lisääntynyt samassa tahdissa. Vaikka meillä olisi entistä paremmat keinot ja entistä parempi taloudellinen tilanne parantaa lasten ja nuorten asemaa, olemme silti jääneet liiaksi kiinni vanhoihin käytänteisiin. Ei ole huomattu tarpeeksi nopeasti yhteiskunnan muuttumista ympärillämme.

Yhteiskunta on muuttunut entistä vaativampaan suuntaan meille nuorille. Puhun nyt henkilönä, jolla on nykyisestä valtuustosta tuorein ja läheisin kokemus siihen, millaista on oikeasti lasten ja nuorten arki suomalaisessa yhteiskunnassa. Olen itse kokenut kuinka suuria paineita meille asetetaan, erityisesti koulumaailmassa. Esimerkiksi yläasteikäisille sälytetään entistä enemmän uutta opittavaa, samaan aikaan nuoret kokevat paljon muutoksia omassa elämässään ja näiden monien asioiden yhteensovittaminen on hyvin hankalaa. Kouluaikaiset keskustelut yläasteella ja sen jälkeen osoittivat miten moni meistä koki ylitsevuotavina asetetut vaatimukset. Kilpailemme ensin 9, 12 ja 17 vuotta toisiamme vastaan eri koulutusasteilla, voidaksemme viettää seuraavat 40 vuotta kilpaillessa työmarkkinoilla. Pidemmän päälle tänä ei voi olla oikeanlainen toimintamalli yhteiskunnalle.

Lapset eivät saa olla lapsia niin pitkään kuin olisi suotavaa. Nuoret eivät saa olla nuoria niin pitkään kuin heille olisi hyväksi.

On jo nyt osoitettu, että koululaiset jakaantuvat entistä selkeämmin. Niillä joilla on mennyt hyvin menee vielä paremmin, mutta niillä joilla on mennyt huonosti, alamäki on vain jyrkentynyt. Moni ei pysy nopean tahdin mukana ja siksi on luotava entistä tiiviimpi sosiaalinen turvaverkko niitä varten joiden ote ei enää pidä.

Puheen alussa mainitsin lopullisen päämäärän, se on hyvin idealistinen näkemys siitä mihin meidän tulee yhdessä pyrkiä. Se tarkoittaa ettei yksikään lapsi joudu välittämisen ja huolenpidon ulkopuolelle, ettei yksikään nuori joudu syrjäytymisen uhriksi, ettei mikään taloudellinen tai poliittinen tilanne saa olla esteenä lasten ja nuorten elämän parantamisessa, ettei kukaan nuori tunne olevan ilman paikkaa tässä yhteiskunnassa.

Paljon olemme tehneet, mutta vielä on paljon edessä. Hankkeeseen käytettyä aikaa voidaan pitää lämmittely kierroksena ennen maratonin aloittamista.

Unicefin edesmennyt pääjohtaja James Grant on sanonut ”Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia”. Minusta se summaa hyvin sen, mikä meidän aikuisten täytyy pitää mielessä toimiessamme lasten ja nuorten puolesta.

Veronkorotukset välttämättömiä!

Kova vääntö käytiin illan valtuustossa ensi vuoden tuloveroprosentista. Keskustelua ja äänestystä käytiin hallituksen, demarien ja kokoomuksen esityksien välillä. Kokoomuksen ehdotus prosentin pitämisestä ennallaan hylättiin selvin luvuin, mutta lopullisessa äänestyksessä demareiden esitys voitti hallituksen esityksen äänin 18–17. Uusi tuloveroprosentti mahdollistaa palveluiden laadukkaan järjestämisen jatkossa ja ensi vuonna lomautuksiin ei tulla turvautumaan. Rahaa on nyt huomattavasti enemmän kuin mihin budjettia on raamitettu, mutta se ei kuitenkaan tarkoita kulutusjuhlien alkamista. Taloutta on tasapainotettava ja entistä tarkemmin on pidettävä huolta, että kunnanorganisaatio toimii tehokkaasti. Säästöön jäävillä varoilla luodaan puskuri tulevia vuosia varten. Investointi tarpeet tulevat olemaan suuret valtuustokauden lopussa ja huomattavan suureksi paisunutta velkataakkaa tulee lyhentää.

Valtuuston oikealaita antoi esityksen verojen pitämisestä ennallaan, kiristettäisiin vyötä ja katsottaisiin mihin se riittää. Hyvin erikoista puhetta puolueelta, joka viimeiset vuodet on kantanut suurta huolta ihmisten hyvinvoinnista. Niin suurta, että puolueen linjat alkavat enenevässä määrin olla yhteneviä SDP:n kanssa. Tässä tilanteessa puheet ja teot ovat ristiriidassa, millaista hyvinvointia tuo palveluiden leikkaaminen, sillä se olisi ollut edessä ilman valtuuston linjausta.

Myös muut ryhmät ja henkilöt, jotka kannattivat prosentin pitämisestä ennallaan, eivät tarjonneet minkäänlaisia ratkaisuehdotuksia talouden tasapainottamiseen. Veroja ei saisi korottaa, palveluita karsia ja henkilöstöä lomauttaa, herää kysymys mistä niitä säästöjä sitten pitäisi tulla?

Hallituksen ehdotuksena ollut 0,25 prosentin korotus olisi ollut aivan riittämätön tulevia vuosia ajatellen. Ensi vuodeksi se olisi saattanut riittää, mutta entä sen jälkeen? Tässä tunnutaan krapulaa parantavan viinaa juomalla, hetken se helpottaa mutta mikään pitkäkestoinen ratkaisu se ei ole. Olen kuullut puhuttavan, että verojen korotus heikentää kunnan imagoa. Ilman korotusta palveluita olisi jouduttu leikkaamaan ja osia toiminnoista lakkauttamaan, puhumattakaan henkilöstön lomautuksista. Mielestäni nämä heikentävät enemmän kunnan imagoa kuin veronkorotukset, tätä ei kuitenkaan tunnu kaikki poliittiset ryhmät ymmärtävän.

Tosiasia on se, että jos vastakkain ovat verot ja palvelut niin suuri enemmistö kuntalaisista valitsee verotuksen tiukentamisen, jos silloin pystytään säilyttämään peruspalvelut.

Lomautuksiin ryhdyttiin.

Valtuusto päätti äänin 26-6 kunnan henkilöstön lomautuksesta viiden päivänajaksi vuoden loppuun mennessä. Lomautuksista suurin osa koostuu opettajista, jotka eivät ottaneet paljoa vapaaehtoisia vapaita. Henkilökohtaisesti päätös ei todellakaan ollut, mutta vähäisistä vaihtoehdoista ainoa oikea.

Lomautuksella saavutettava 150.000 euron säästö auttaa painamaan alijäämäisen budjetin minimiin. Kylmä tosiasia on se, että 31.12.2009 mennessä kuluja täytyy leikata noin 420.000 euron edestä. Kunnallisveron tai muiden maksujen korottaminen ei tässä tilanteessa auta yhtään niiden kohdistuessa vasta ensi vuoden talousarvioon, joten lomautus on ainoa tarpeeksi säästöä tuottava keino tässä tilanteessa.

Viikkojen ajan on maalailtu kauhukuvia siitä miten koko järjestäytynyt yhteiskunta romahtaa jos opettajat lomautetaan viideksi päiväksi. Lomautusasian käsittelyssä olen huomannut miten paljon on tunnepitoisesti suhtauduttu tähän asiaan ja se näkyi myös illan valtuustossa. Rationaalisesti ajateltuna lomautuksessa ei edes ole kyse kuin kahdesta varsinaisesta koulupäivästä, sillä kolme muuta lomautuspäivää hoidetaan erilaisia ”teemapäiviä” karsimalla, jolloin koulunkäynti toimisi muutenkin vain puoliteholla. Lisäksi varsinaisesti mitään lakia opettajien lomautuksienaikana ei tulla rikkomaan ja valtuusto ei tässä suhteessa ole toiminut laittomasti. Asioita kannattaa myös suhteuttaa sillä tänä vuonna lomautetut valtion ja kuntien palveluksessa olevat henkilöt ovat vain murto-osa siitä mitä yksityinen sektori on tänä vuonna irtisanonut tai lomauttanut. Viiden päivän lomautuksella palvelut säilyvät suhteellisen samalla tasolla ja kaikki saavat pitää työpaikkansa.

Ikäviä päätöksiä ei ole koskaan miellyttävä tehdä, mutta joskus se on välttämättömyys. Illan kokous oli tähänastisen valtuustourani vaikein ja uskon, että yhtä vaikeita päätöksiä on vielä tulossa seuraavien vuosian aikana. Valtuutettuna minun on ajateltava koko kunnan etua, on ehkä vaikea ymmärtää miten lomautuspäätös voi olla kunnan etu, mutta se auttaa suuresti kunnan toimintakyvyn säilymisessä.

JYY:n edustajistovaaliehdokas nro. 45!

Kirjoitus julkaistu Demariopiskelijoiden Pätkätyöläinen-lehdessä

Yliopisto ei ole taloutta vaan opiskelijoita varten.

Uusi yliopistolaki selkeyttää yliopiston asemaa sekä hallintoa. Myös opiskelijoiden edut on huomioitu laajasti. Laissa on kuitenkin yksi iso mutta: talouden liiallisen korostunut asema.

Uusi laki mahdollistaa laaja-alaisen varainkeruun ja pääoman kasvattamisen. Luonnollisesti tämä on hyvä asia, parempi taloudellinen asema on etu opiskelijalle sekä koko yliopistolle. Tällöin pystytään kohdentamaan tutkimus- ja opetusresursseja oikein ja laajentamaan toimintaa kansainvälisesti. Kuitenkin taloudellisen pääoman jakaminen eri oppialojen kesken tulee aiheuttamaan ongelmia, niiden joutuessa toisistaan eriarvoiseen asemaan.

Luonnontieteelliset, taloustieteelliset ja informaatioteknologiset alat saavat yrityksiltä huomattavasti enemmän tukea kuin humanistiset alat. Taloudellisten lähtökohtien saadessa ylivallan on vain luonnollista, että sijoitetulle pääomalle odotetaan ja halutaan mahdollisimman suurta tuottoa. Käytännön sovelluksia kehittävät tieteenalat pärjäävät tässä kilpailussa paremmin kuin sivistysyliopiston perustan muodostavissa humanistisissa aloissa. Viime kevään laajat mielenosoitukset yliopistolakia vastaan osoittavat opiskelijoiden olevan yhtenäisellä kannalla asian suhteen.

Yliopiston vanhastaan nauttima autonomia on uhattuna, sillä yrityksiltä virtaavat miljoonalahjoitukset tai pikemminkin sijoitukset murtavat sivistysyliopiston perustan tehden siitä markkinavoimien ehdoilla toimivan koneiston, jonka päätarkoituksena on pääoman kasvattaminen akateemisuuden kustannuksella. Raha menee opiskelijoiden edelle.

Yliopistolaissa korostetaan sanoja liiketoiminta, pääomatulo ja säätiöittäminen, vaikka pääpaino pitäisi olla sivistyksessä, opetuksen vapaudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa.

Nykyinen yhteiskunta pyörii jo liikaa kvartaalitalouden ympärillä. Taloudellisen menestyksen ja voiton maksimoinnin tieltä on romutettu sosiaalinen hyvinvointi ja tasa-arvo, perheen asema yhteiskunnan perustana ja nyt sivistyksen vapaus. Kaikki ne arvot joille suomalainen yhteiskunta on rakennettu, on romutettu markkinavoimien alle.

Minä ja monet tuhannet muut ovat tulleet yliopistoon saadakseen koulutuksen, eivät kilpaillakseen opiskelijatovereiden ja eri tieteenalojen kanssa saadakseen suurempaa vaurautta omille yksiköilleen. Kilpailua kerkeää jokainen käymään tarpeeksi oman työuran alkaessa. On järkyttävää nähdä miten markkinoiden etua ajava porvarihallitus on ulottanut hyvinvointivaltion purkamiseen tähtäävät toimensa suomalaisen sivistyksen linnakkeeseen. Itse lupaan toimia ja käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja sen puolesta, ettei Uno Cygnaeuksen 1863 perustaman opettajankoulutuksenseminaarin perinnöstä luotua Jyväskylä yliopistoa tulla uhraamaan kapitalismin alttarille.

Humanistikukkulalla aikaa viettävänä tahdon sanoa: rahan keräämisestä ei saa tulla yliopiston päätehtävää!

Kokit lisääntyvät, mutta soppa ei vaan parane.

Kolumni julkaistu Keski-Suomen Viikko-lehdessä 15.10.

Timo Kallin antama melko varomaton lausunto vaalirahoituksestaan aukaisi portit pitkään vaietulta salaisuudelta: Suomesta löytyy myös korruptiota. Suomalainen häveliäisyys toimii kuitenkin myös korruptiossa, sillä paljastukset ovat olleet Euroopan mittakaavassa varsin pieniä. Asian selvittäminen ei ole puolentoista vuoden aikana edennyt juuri ollenkaan, yksi palo on saatu sammutettua, toinen on jo syttynyt. Puolueet eivät ole paljon selvitysapua antaneet, tietoa on pantattu ja odotettu muiden puolueiden ratkaisuja. Julkaisemiset ovat tapahtuneet vasta sitten kun niistä on saanut lukea jo Helsingin Sanomista.

Missä tahansa muussa sivistysvaltiossa päitä olisi jo pudonnut ja poliitikot eronneet, mutta näin ei käy Suomessa. Suomalainen johtajauskollisuus on sen verran vahvaa, että yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan siirtymistä hallituksen rivijäseneksi pidetään riittävänä ”rangaistuksena”.

Tällä viikolla saavutettiin jälleen yksi etappi vaalirahoituksen loputtomassa suossa. Lauri Tarastin johtama työryhmä on saanut valmiiksi suosituksensa vaalirahoituksen muuttamisesta. Kompromissina syntyneessä esityksessä on huomio kiinnitetty lahjoituskattoihin ja tulevaisuudessa on selkeät rajat eri vaalien tukimäärille.

Ei ole mitään väliä sillä kuinka paljon ehdokas saa kerättyä tukea vaalikampanjaansa. Oli kysymyksessä sitten 10.000 tai 100.000 euroa, ehdokasta ei pitäisi rankaista hyvästä kampanjarahan hankinnasta. On ehdokkaan omasta moraalista selkärangasta kiinni antaako hän tukijoidensa etujen vaikuttaa hänen ajamaan politiikkaan. Vaalitukea voi ottaa vastaan vaikka kuinka paljon ja pystyy silti toimimaan ilman tukijoiden puuttumista politiikanlinjaan. Henkilöt jotka antavat rahan ohjailla itseään ja eivät osaa erottaa mikä on lahjoittajien etu ja mikä yhteiskunnan etu voivat aivan hyvin jättää politiikan ja vaihtaa alaa lobbariksi.

Toimittajat ovat ansioituneesti pitäneet juttua yllä ja päivääkään ei ole saatu olla rauhassa ilman uutisointia vaalirahoituksesta. Lehdistö onnistuneesti sahannut omaa oksaansa suurimman osan vaalirahoituksesta mennessä mainontaan. Kuka ehdokas tämän ryöpytyksen jälkeen haluaa mainostaa missään mediassa?

Toivottavasti reilun vuoden kulutta olevissa eduskuntavaaleissa nähdään selkeää kannasottoa kansalaisilta nykyisiä poliitikkoja kohtaan.

Jäämme innolla odottamaan millaisia käänteitä tragikoominen näytelmä tulee vielä saamaan.

Tartar-asiaa.

Keskisuomalaisessa (9.10) oli juttu Nisulanmäen koulun oppilaista, joista 9 G-luokkalainen Elias Meronen lähetti terveisiä Muuramen päättäjille: ”pakkoruotsi pois ja rahat kastikkeeseen”.

Valitettavasti kunnalliset päättäjät eivät voi tehdä mitään pakkoruotsin poistamiseksi, vaikka halua olisi.

Pienen selvittämisen jälkeen löytyi syy tartarkastikkeen puuttumiseen. Säästösyistä keskuskeittiö on joutunut karsimaan kuluja ja syksyn alusta alkaen tartarkastike on jätetty pois kalakuvioita tarjottaessa. Kermaviilin, johon kastike tehdään, hinta on noussut 13,3 prosenttia. Menekkiin kastikkeen puuttuminen ei kuulemma ole vaikuttanut ja niitä menee edelleen noin 250 kg, lisäksi ravitsemuksellisesti ruuat ovat parantuneet rasvaisen ja suolaisen kastikkeen jäädessä pois.

Henkilökohtaisesti pidän kalakuvioista enemmän kastikkeen kanssa, onhan se paljon maukkaampaa niin. Säästöjä on kuitenkin tehtävä ja onneksi kysymys on suhteellisen pienistä muutoksista, jotka eivät heikennä kouluruuan tasoa ja laatua.

Valtuustonkokous 26.10

Illan valtuustonkokous sujui varsin jouhevasti, asialista oli lyhyt eikä pitkiä keskusteluja syntynyt. Kaikki käsittelyssä olleet asiat olivat enemmän teknisiä kysymyksiä, joihin tarvittiin valtuustonpäätös.

Asialista ulkopuolelta oli JYKESin johtaja puhumassa Kinkomaalle rakentuvasta Vitapolis-keskuksesta. Valtuusto saa vielä tämän vuoden loppuun mennessä hyväksyttäväkseen kaavoituksen, jonka seurauksen nykyisen parantolan läheisyyteen kohoaan valtakunnallisesti varsin merkittävä vanhustenhoito kokonaisuus. Itse näen Vitapoliksen hyvänä profiloitumismahdollisuutena Muuramelle ja kunnasta voi tulla merkittävä edelläkävijä vanhustenhyvinvoinnin kehittäjänä. Valmistuneen kokonaisuuden myötä alueella toimii useita yrityksiä ja tätä kautta satoja työntekijöitä, lisäksi alueelle tullaan kaavoittamaan paljon asutusta. Alueen taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan merkittävät kuntaan ja koko Jyväskylän seutua ajatellen.

Kunnanjohtajan antama talouskatsaus jatkoi samaa trendiä, joka on tullut kuluvan vuoden aikana tutuksi; säästöjä tulee tehdä lisää. Tällä hetkellä kunnan talousarvio on noin 430.000 euroa alijäämäinen ja tämä pitäisi saada paikattua vuoden loppuun mennessä. Osaltaan säästösyihin liittyvät lomautukset nousivat keskustelussa esiin, vetovastuu lomautuksista on kuitenkin työnantajalla ja hallituksella. Erityisesti opettajien lomautus on aiheuttanut vastarintaa opettajissa, vanhemmissa ja osassa koululaisista. Henkilöstön lomautuksilla saatava säästö on noin 170.000 euroa, tästä opettajien osuus on noin 130.000. Opettajien rajaaminen lomautuksien ulkopuolelle ei toisi suuriakaan säästöjä ja voisi johtaa vielä pahempiin toimiin ensi vuoden aikana. Valtuustolle toimitettiin netissä kerätty adressi, jossa vaadittiin lomautuksien peruuttamista. Välttämättä tällainen toiminta ei edistä yhteisiä ponnisteluja kunnan tilanteen vakauttamisessa yt-neuvotteluja käytäessä. Sitä paitsi reilun 200 allekirjoittajan joukossa oli monia ulkopaikkakuntalaisia ja monet allekirjoittajat eivät olleet halunneet nimeään edes näkyviin.

Seuraavan kerran valtuusto kokoontuu ylimääräiseen istuntoon lokakuun lopulla.

Nyt saisi jo riittää

Tuskin Keskustan kansanedustaja Timo Kalli osasi aavistaa minkälaisen mediamylläkän hänen varomaton lausuntonsa saisi aikaan. (http://www.youtube.com/watch?v=RJMHJXb7Ryc) Toukokuussa 2008 Kalli ilmoitti salaavansa osan kampanjansa tukijoista, koska laissa ei ole säädetty rangaistusta tuen ilmoittamatta jättämisestä. Puolitoista vuotta on kulunut ja vaalirahoituskohu vain paisuu, nyt pyöritykseen on noussut konkurssiin menneen Nova Groupin politiikoille antamat tuet ja epäilykset vastapalveluiden saamisesta. Jokainen median tulitukseen joutunut poliitikko on kieltänyt, ettei mitään vastapalveluita ole suoraan pyydetty. Kuitenkin kuluneiden kuukausien aikana on tullut tietoja siitä, että tukea saaneet poliitikot ovat hakeneet tuen lahjoittajalle neuvoksen arvonimeä sekä helpottaneet tukea antaneiden yritysten kaavoitusratkaisuja. Asian selvittäminen ei ole puolentoista vuoden aikana edennyt juuri ollenkaan ja tietoon tulleet tukisummat ovat nousseet useisiin satoihin tuhansiin euroihin.

Hyörinän vaalirahoituksen ympärillä tekee sekavaksi se, että puolueista tulee tietoa tipoittain. Luulisi puolueiden julkaisevan kaikki tukijansa kertarysäyksellä, näin välttyen saamasta negatiivista mediajulkisuutta kuukaudesta toiseen. Kuitenkaan näin ei toimita. Sen sijaan tietoa annetaan vähän kerrassaan ja samalla luvataan, että ”nyt on kaikki lahjoittajat julkistettu”. Silti seuraavan viikon tai peräti jo huomisessa lehdessä on juttu pimitetyistä tuista: ”no tuo tuki unohtui nyt mainita, mutta se ei ole sellaista tukea mistä toimittajat ovat nyt kyselleet”.

Oman lisänsä soppaan tuovat ne kansanedustajat, jotka eivät muista saaneensa yrityksiltä lentolippuja päästäkseen Suomeen Thaimaasta. Tai muistavat kyllä saaneensa liput, mutta ovat maksaneet ne takaisin. Tai eivät maksaneet liput saatuaan kaksi vuotta sitten, vaan nyt viime viikolla, jolloin toimittajat saivat asian selville. Selkeästi kansaedustajan palkka on liian pieni, jos monen tonnin kuukausituloista ei pysty maksamaan noin 800 euron lentolippua takaisin kahden vuoden aikana. Pieni eturistiriita voi myös syntyä silloin kun julkisista varoista tukea saava yhdistys, jonka toimintaan politiikka ei kuulu, antaa vaalitukea ehdokkaalle, joka on samalla yhdistyksen hallituksessa.

Porvaripuolueet ovat nyt olleet median mielenkiinnonkohteena, mutta myöskään SDP ei ole välttynyt vaalirahoituskohulta. Porvaripuolueista poiketen tukea on tullut ay-liikkeeltä ja se on nyt suurimpia vääryyksiä maailmassa. Vielä ei ole ollut iltapäivälehdissä isoja otsikoita ”SAK TUKEE SDP:TÄ”. Kenelle nyt tulee edes yllätyksenä, että ay-liike tukee demareita. Luonnollisesti työntekijöiden etuja ajava liike tukee sellaista puoluetta, jonka arvoihin työntekijöiden oikeudet olennaisesti liittyvät. Kokoomuksen ja Keskustan mielestä tukea ei pitäisi kanavoida puolueelle, koska jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Kuitenkin Keskustan hallitsema MTK, joka kuppaa rahaa maataloustukiin, tukee hyvin avokätisesti kepua ja yritysjärjestöt kokkareita. Yritysten antamissa tuissa on paljon suurempi korruption riski kuin ay-liikkeen tuissa, sillä yritysten edut eivät usein ole yhtä laajemman yhteiskunnallisen edun kanssa. Palkansaajajärjestöjen toiminta puolestaan kohdistuu selkeästi työntekijöiden edun ajamisen lisäksi koko yhteiskunnan hyväksi.

Vaalirahakohua ei kuitenkaan tulla pitkään muistamaan, viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa asia on jo unohtunut. Suurella todennäköisyydellä monet vaalirahoituksessa kompuroineet kansanedustajat saavat jatkaa vuoden 2011 jälkeen. Lähihistoriassa on monia esimerkkejä poliitikoista, jotka ovat liikkuneet laittomuuden ja laillisuuden rajoilla. Silti he ovat pysyneet eduskunnassa (esim. Juhantalo, Linden). Vaalirahoituskohun ympärillä ei enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä touhu muistuttaa jo kreikkalaista tragediaa.

Politiikan syksy on alkanut.

Kansanedustajat ovat palanneet kesälomiltaan työntäyteiseen syksyyn, jota varjostaa yhä synkkenevä talous. Tilastokeskuksen tänään julkaiseman neljännesvuosiraportin mukaan Suomen BKT on laskenut peräti 9,4 prosenttia vuoden takaisesta. Hallitus uskoi veronkevennyksien lisäävän kuluttajien ostovoimaa, kuitenkin samaisessa tilastokeskuksen raportissa ilmenee yksityisen kulutuksen volyymin supistuminen 3,4 prosenttia. Murheellisinta tietoa raportissa on kuitenkin Suomen viennin supistuminen peräti 30,4 prosenttia. Viennin supistuminen ylittää selkeästi viime laman synkimmät ajat. Huolimatta näistä tunnusluvuista sekä ekonomistien varoituksista, hallitus jatkaa edelleen tutulla linjalla: lamaa torjutaan veroja alentamalla ja alennukset katetaan velkaa ottamalla. Luulisi jo hallituksellekin vuoden aikana tulleen selväksi, ettei verojenalentaminen ole oikea keino torjua lamaa.

Nyt hallitus on kuitenkin alkanut paikkaamaan veronalennuksista aiheutuneita talousongelmia verojen nostamisella. Herää kysymys onko hallitus enää tietoinen omasta linjastaan, joka sanalla sanoen on hyvin epäselvä. Esimerkiksi ruuan alv:n alennukseen laitetut 800 miljoonaa euroa eivät tule näkymään kuluttajan ruokaostoksissa. Korkeintaan vuoden ajan hinnat pysyvät hivenen nykyistä alemmalla tasolla, mutta lähtevät sitten uudestaan nousuun. Kauppa tienaa tässä järjestelyssä eniten, ei pieni- ja keskituloiset. Investointeihin sijoitettuna tuo kyseinen 800 miljoonaa olisi tuottanut kolminkertaisesti takaisin ja työllisyysvaikutukset olisivat olleet suuret, nyt niitä ei ole ollenkaan. Mutta porvarihallituksen linjana on tyypillinen oikeistolainen talouspolitiikka johon kuuluu verojenlaskeminen, vaikka sitten velkarahaa ottamalla.

Epäselvä veropolitiikka tai kuten hallitus sitä kutsuu ”johdonmukainen talouden tervehdyttäminen” on vain yksi esimerkki vastuunpakoilusta, jota nykyinen hallitus harjoittaa. Monet hankalat kysymykset on siirretty ratkaistaviksi vuoden 2011 jälkeen eli yli hallituskauden. Kunnat ovat nykyisessä taloudellisessa tilanteessa joutuneet ahtaalle hallituksen kaataessa niiden ratkaistaviksi sellaiset kysymykset, jotka eivät sovi sen harjoittamaan talouspolitiikkaan. Kansalaisia ei paljon hyödytä hallituksen ajama verojenalentaminen, jos kunnat joutuvat nostamaan veroäyriä ja leikkaamaan palveluista.

Vasemmiston romahdus.

Euroopan parlamentin vaalit olivat tappio demareille kautta Euroopan. Noin 60 paikan menettäminen on osoitus oikeistotuulesta, joka ei näytä laantuvan huonosta taloudellisesta sekä työllisyystilanteesta huolimatta. Suurimpana syynä SDP:n yhden paikan menettämiseen voidaan pitää äänestysaktiivisuuden jäämistä edelleen hyvin pieneksi. Puolue ei jostain syystä pysty realisoimaan todellista kannatustaan EU-vaaleissa, jos demareita eduskuntavaaleissa äänestävät olisivat nyt vaivautuneet uurnille, niin kolmas paikka olisi ollut varma. SDP:n kokema takaisku ei ollut kuitenkaan niin murskaava kuin muilla sosialidemokraattisilla puolueilla, esim. Unkarissa, Ranskassa ja Virossa puolueiden kokemat tappiot olivat toistakymmentä prosenttia. Olosuhteiden piti olla vasemmistolle otolliset saavuttaa konservatiivien etumatkaa parlamentissa; finanssikriisi, taloudellinen taantuma ja työllisyyskriisi ovat osoittaneet oikeistolaisen talous- ja työllisyyspolitiikan virheet. Kuitenkaan kritiikki ei kanavoitunut kannatuksen nousuna vasemmistolle vaan erilaisille ääriliikkeille ja euroskeptisille puolueille, kuten Perussuomalaisille. Puheet näyttävät vetoavan äänestäjiin tekoja enemmän.

SDP:llä on nyt itsetutkiskelun paikka, missä mentiin vikaan ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Tosiasia on kuitenkin tunnustettava ja tämän tuloksen kanssa on tultava toimeen, kansa on puhunut. Tärkeintä on nyt tiivistää entisestään puolueen rivejä ja saada kannatus nousemaan. En kuitenkaan lähtisi vaatimaan päitä vadille, kuten Vasemmistoliitossa tunnutaan nyt tekevän. Puolueena taisteltiin vaaleissa ja puolueena yhdessä kärsittiin tappio. Viime eduskuntavaaleissa tapahtunut itseruoskinta ei saa nyt toistua vaan energia pitää suunnata kannattajien aktivoimiseen seuraavia vaaleja varten. Selvää on, että oppositiopolitiikkaa on terästettävä ja tuotava selkeästi esille konkreettisia vaihtoehtoja porvarihallituksen politiikalle. Nykyinen oppositiopolitiikka on kansan parissa katsottu enemmän räksyttämiseksi ja todelliset vaihtoehdot ovat puuttuneet.

Suurempaa poliittista linjanmuutosta on syytä harkita ja puheet punavihreästä tasa-arvo puolueesta voidaan unohtaa. Siirtymällä kohti poliittista keskustaa on viime vuosien aikana yritetty miellyttää liian monia ja sitä kautta on jäänyt syrjemmälle ne perusarvot joiden varaan SDP yli sata vuotta sitten rakennettiin. Muutenkin SDP:n viesti tuntuu olevan nyt hukassa, yhtenä osoituksena tästä on ortodoksipappi, joka meni heittämällä ohi monesta demarikonkarista.

Vaalitulos oli nyt demareille huono, mutta en silti yhdy Iltalehden kolumnistin näkemykseen siitä, että SDP olisi ”auringonlaskun ja 1900-luvun puolue”. Sosialidemokraatit rakensivat tämän maan ja rakentavat entistä vahvempana ja yhtenäisempänä liikkeenä myös 2010-luvun Suomea. SDP:n saavutuksiin ei ole vielä yksikään muu puolue tullut yltämään, eikä tule yltämään tyhjiä hanskoja heiluttelemalla ja kuolleita johtajia herättelemällä.

Pientä positiivisuutta kuitenkin löytyy ainakin paikallisesti, Muuramessa demareiden kannatus oli korkeinta muihin suuriin puolueisiin verrattuna ja Keski-Suomessa SDP nosti kannatustaan prosentin.

Moninaisuudessaan yhtenäinen?

Tänään vietetään Eurooppa-päivää, koska samaisena päivänä 1950 Saksan ulkoministeri Robert Schuman esitti ehdotuksensa tulevaisuuden Euroopan rakentamisesta käynnistäen siten integraatioprosessin. 50-luvun alussa luotu idea yhtenäisestä Euroopasta elää edelleen 27 maan yhteenliittymänä.

Unionin mottona on ”moninaisuudessaan yhtenäinen”, mutta onko unioni todella sitä? Huolimatta yhdentymisen mukanaan tuomista eduista kuten vakaudesta, vapaasta liikkumisesta, yhteismarkkinoista ja yhteisvaluutasta, Eurooppa on edelleen jakautunut. Ennen poliittiset ideologiat jakoivat maanosan kahtia, nyt sosiaaliset ongelmat luovat epätasa-arvoa unioninkansalaisten kesken. Euroopan parlamentilla on suuri toimivalta erityisesti työllisyyteen ja talouteen liittyvissä kysymyksissä yli kansallisten parlamenttien eli niissä kysymyksissä joiden avulla ihmisten Eurooppa saadaan luotua.

Nyt jos koskaan on aika alkaa rakentaa sosiaalista Eurooppaa, mutta se ei onnistu niin kauan kun oikeisto hallitsee parlamenttia. Nykyinen finanssikriisi on yksi osoitus siitä mihin nykyinen talouspolitiikka on saanut yhteismarkkinat ajettua. 50 vuotta on toimittu unionissa markkinoiden ehdoilla ja ajettu niiden etua, nyt on tavallisten eurooppalaisten kansalaisten edun aika. Markkinoiden pitäisi toimia ihmisten hyväksi, ei ihmisten markkinoiden ja tämä muutos saadaan ainoastaan aikaan kun sosialidemokraatit saavat suurimmat ryhmän aseman Euroopan parlamentissa.

Eurooppa tietoa on tänään jaettu kansalaisille turuilla sekä toreilla ja tietoa olisi syytä viedä myös valtioneuvostonlinnaan. Sillä maan ylin poliittinen johto toi jälleen esille tietämättömyytensä Euroopan parlamentin työskentelystä ja tehtävästä. Pääministerille ei vieläkään tunnu olevan selvänä se, ettei parlamentissa ajeta Suomen saati sitten Suomen hallituksen etuja ja linjaa. Parlamentissa ei toimita yhden kansallisvaltion hyödyksi vaan yhtenäisenä Euroopan puolesta, kaikkien Euroopan kansalaisten ei vain suomalaisten hyväksi.

Näiden vaalien tulos vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään, äänestitte sitten tai ette. 29 päivän päästä meillä on tilaisuus muuttaa Euroopan tulevaisuutta. Meidän on vain päätettävä millaisessa Euroopassa haluamme elää; markkinoiden Euroopassa vai ihmisten Euroopassa?

Kohti Euroopan unionin parlamenttivaaleja.

Viikonloppuna Demarinuoret aloittivat EU-vaalikampanjansa Helsingissä seminaarilla ja risteilyllä. Nuorisoliikkeellä on kaksi todella hyvää nuorta ehdokasta, 29-vuotias Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Jenny Lindborg sekä 22-vuotias Kuopion kaupunginvaltuutettu Niko Korte. Molemmilla nuorilla on hyviä näkemyksiä siitä miten oikeudenmukaista Eurooppaa tullaan rakentamaan, ehdokkaiden kantoihin voi tutustua enemmän nettisivuilla; http://www.jennylindborg.fi ja http://www.nikokorte.com.

Viime vaaleissa alle puolet suomalaisista kävi äänestämässä, koska koki Unionin etäiseksi ja merkityksettömäksi. Kuitenkin suurin osa Suomen nykyisestä lainsäädännöstä tulee unionista, joten EU:lla on suuri merkitys Suomelle. 7.6 päätetään Euroopan kehityksen suunta seuraavaksi viideksi vuodeksi, maailman suurin ja pitkäkestoisin rauhanprojekti ansaitsee kaikkien äänioikeutettujen huomion. Edellinen parlamenttikausi oli kokonaisuudessaan konservatiivien hallitsema ja sinä aikana Euroopan työväestö on saanut tuntea oikeistolaisuuden ja rahavallan poliittisessa päätöksenteossa. Oikeisto on ajanut enemmän yrityksien kuin työntekijöiden asiaa, jolloin jäsenyyden edut ovat jääneet kansalaisilta piiloon ja EU skeptisyys on lisääntynyt. Näissä vaaleissa Parlamenttiin on saatava vasemmistoenemmistö, jotta eurooppalaista sosiaalipolitiikka pystytään tekemään ja luomaan oikeudenmukainen Eurooppa.

Osa puolueista on profiloitunut EU vastaisiksi ja haluavat eroon koko unionista. Kuitenkin nämä puolueet ovat vauhdilla asettaneet ehdokkaita ja paasaavat kovaan ääneen toreilla kansalaisille unionista eroamisen puolesta. Nämä ovat EU-vaalit, eivät eduskuntavaalit. Unionista eroaminen on kansallinen kysymys ja Suomen eduskunnan päätettävissä, ei Euroopan parlamentin. Eroamisen kannalla olevat puolueet eivät ole esittäneet kestäviä ja konkreettisia vaihtoehtoja siitä, miten Suomi tulee selviytymään unionista eroamisen jälkeen. Meillä ei ole pankkeja kuten Sveitsillä tai öljyä kuten Norjalla.

Ne ehdokkaat, jotka lupaavat parlamentissa ajaa Suomen etuja, valehtelevat suoraan äänestäjille. Parlamentissa erimaista tulevat parlamentaarikot ajavat edustamien poliittistenryhmien kautta kaikkien eurooppalaisten etuja. Usein ihmiset eivät tunnu erottavan sitä, että ministerineuvostossa kansalliset hallitukset yrittävät edistää maiden etuja ja parlamentissa toimitaan yhteisen Euroopan eikä yhden maan etujen puolesta. Jopa pääministerimme ei tunnu tätä ymmärtävän hänen haukkuessa ne suomalaiset mepit, jotka taannoin äänestivät työaikadirektiivin puolesta, joka Vanhasen mukaan on Suomen etujen vastainen. Tässä parlamentaarikot toimivat sosiaalisen Euroopan, eivät Suomen puolesta. Osa suomalaisista mepeistä ajoi saksalaisten, slovakialaisten ja liettualaisten työntekijöiden etuja, siinä missä suomalaisten.

Se, että parlamentissa ei ole hallitus-oppositio asetelmaa tuo enemmän valtaa yhdelle parlamentaarikolle kuin kansanedustalle Suomessa. Parlamentaarikko voi saada tekemänsä ehdotuksen läpi, kuului hän mihin poliittiseen ryhmään tahansa. Suomessa ehdotuksen läpimenoon vaikuttaa eniten se, tuleeko ehdotus hallituspuolueen vai opposition edustajalta.

Näissä vaaleissa jokaisen meistä kannattaa kiinnittää huomio ehdokkaiden ideologiaan äänestyspäätöstä tehdessä. Miettiä millaisessa Euroopassa kukin meistä haluaa elää; sosiaalisessa ja oikeidenmukaisessa Euroopassa vai rahaeliitin johtamassa Euroopassa?

Samalla kun käy aurinkoisena sunnuntaipäivänä terassilla, kannattaa käydä myös äänestämässä.

Eurot syyniin juustohöylän kanssa.

Pörssikurssit ovat viimeisten viikkojen aikana nousseet ja talousasiantuntijat hehkuttavat taantuman menevän nyt ohi. Tuskin kuluu kovinkaan kauan kun porvarihallituskin yhtyy ekonomistien ilakointiin, joka on kuitenkin ennenaikaista. Kuntasektorin taloudelliset näkymät eivät ole yhtä valoisia kuin pörssikurssien kehitys. Kunnissa taloudellisen taantumanvaikutukset näkyvät viiveellä, vasta loppuvuodesta voidaan verokertymien perusteella lopullisesti nähdä talouskriisin aiheuttamat jäljet. Talouskriisi koskettaa jokaista kuntaa Suomessa, toiset ovat vain valmistautuneet siihen paremmin kuin toiset. Muuramessa edellinen valtuusto toimi viisaasti nostaessa kunnallisveroa tälle vuodelle helpottaen suuresti uuden valtuuston työtä. Kaikki kunnat eivät ole näin viisaasti toimineet ja Keski-Suomessa useat kunnat joutuvat kesken vuoden nostamaan veroprosenttiaan. Tästä hyvän esimerkkinä on Jyväskylä, jossa alijäämä on useita kymmeniä miljoonia euroja ja säästöt sen mukaiset.

Säästötoimien ja leikkausten ollessa todellisuutta, niin on tärkeätä pohtia hyvin tarkkaan mistä kuluja karsitaan. Tässä ei pidä noudattaa oikeistolaista talouspolitiikkaa ja kvartaalitaloutta, joissa haetaan lyhyen tähtäimen voittoja. Pikavoitoilla ei voida ajatella kunnallisia palveluita järjestettävän. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut ovat niitä, joista säästöjä ei voida ajatella tehtävän, myös koulutuspalveluista haettavat säästöt kostautuvat tulevaisuudessa. Investoinnit ja ylipäätään tekniselle toimelle kuuluvat palvelut ovat niitä, joista säästöjä ensimmäisenä kannatta alkaa etsiä. Kukaan ei kuole jos jokin tie jätetään asfaltoimatta, mutta terveyspalveluissa samaa toteamusta ei voi tehdä. Muuramella on kaksi merkittävää ongelmaa säästöjen tekemisessä. Muurame on merkittävä kasvukunta Keski-Suomessa ja kasvukunnalla ei ole liiemmälti palveluita, joista olisi helposti tehtävissä merkittävät säästöt. Toiseksi Muuramessa on viimeisten vuosien aikana tehty hyvin tarkkoja budjetteja, joissa ”ylimääräistä” rahaa ei liiku.

Muuramessa riittää juustohöylän käyttäminen säästötalkoissa ainakin toistaiseksi. Kuitenkin tänä vuonna tehtävät leikkaukset ja supistukset ovat pieniä verrattuna seuraavaan vuoteen. Yhteisöveron tuoton romahtaminen aiheuttaa suurimmat leikkauspaineet tälle vuodelle. Kunnallisveron kertymän arvioidaan taantumasta huolimatta kasvavan 2,5 prosenttia, kun muualla maassa se on keskimäärin laskussa 2,7 prosenttia. Kuluva valtuusto kausi kerkiää helposti yli puolenvälin ennen kuin talouden laskusuhdanne alkaa tasaantua kuntien osalta.

Kaikkien on varauduttava palveluiden väliaikaiseen heikkenemiseen, jos tilanne ajautuu niin pitkälle. Talouden kasatessa mustia pilviä kuntien yläpuolelle täytyy paniikinomaisia ratkaisuja välttää. Lyhyellä aikavälillä saatu taloudellinen hyötyy näkyy moninkertaisena laskuna tulevaisuudessa.

Luottamusta valoisampaan tulevaisuuteen ei tule kenenkään kuntalaisen menettää. Tästä noustaan kuten edellisestäkin lamasta.

Tasa-arvon päivä.

Liput ovat liehuneet tänään kautta maan Minna Canthin syntymäpäivän sekä tasa-arvon päivän johdosta, Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on saanut liputuspäivän. Ei ole pelkästään sattumaa, että Minna Canthin päivä on samalla tasa-arvon päivä, sillä olihan Canthin omana aikanaan merkittävä suomalaisen tasa-arvon edistäjä, erityisesti naisten oikeuksien puolestapuhuja. Vaikka Suomi on Minna Canthin ajoista kulkenut 165 vuotta eteenpäin tasa-arvon parantuessa huomattavasti, on silti vielä paljon tehtävää. Erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla eriarvoistuminen on lisääntynyt ja taloudellisen tilanteen kiristyessä pelkään sen lisääntyvän.

Tasa-arvon päivä ei vielä ole ihmisten keskuudessa tunnettu ja osaksi tästä syystä Keski-Suomen demarinuoret olivat kahvittamassa ihmisiä Jyväskylän kävelykadulla päivän kunniaksi. Demarinuoret oli ainoa järjestö, joka oli huomioinut päivän ja asiasta tuli paljon kiitosta, erityisesti naisilta. Naiset tuntuvatkin kokevan tasa-arvon päivän omemmakseen kuin miehet, onhan naisen euro edelleen noin 80 senttiä.

Yleisradion toimituksella oli Jyväskylässä tänään avoimet ovet ja allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus osallistua radio Keski-Suomen suoraan lähetykseen. Studiohaastattelu ei suoranaisesti käsitellyt tasa-arvoa, vaikka sivuttiinkin sitä miten vanhemmat valtuutetut ovat ottaneet näin nuoren valtuutetun vastaan. Päähuomion haastattelussa vei talouskriisin vaikutuksien heijastuminen Muurameen, lähinnä käsiteltiin opetussektoria. Kuten haastattelussakin sanoin vaikeudet ja haasteet voi nähdä myös mahdollisuuksina, jos tahtoa löytyy tarpeeksi.

Haluan toivottaa tasa-arvoisesti kaikille hyvää tasa-arvon päivää.

Muutosten Suomi.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen emännöimä presidenttifoorumi oli tällä kertaa nimensä veroinen. TP:n lisäksi paikalla olivat presidentit Koivisto ja Ahtisaari. Keskustelussa toivottiin saatavan kolmelta presidentiltä näkemyksiä siihen, miten Suomi pärjää globaalistuvassa maailmassa ilmastonmuutoksen, Euroopan integraation, energiansaannin, demokratiavajauksen, pakolaisten, työvoiman, Itämeren sekä monien muiden haasteiden suhteen. Suurin osa presidenttifoorumissa esiin nousseista muutoksista, haasteista ja ongelmista on sellaisia joihin me valtaa tulevaisuudessa pitävä sukupolvi, kysymyksien esittäjät, joudumme itse etsimään ratkaisut ja tämä tuli presidenttien lausunnoissa monesti esille.

Katsoessani foorumia jäin miettimään miten me kansana tulemme pärjäämään tulevaisuudessa ja miten itse nuorena vaikuttajana pystyn omalta osaltani, tällä hetkellä lähinnä paikallisella tasolla, vaikuttamaan Suomen kohtaamiin haasteisiin, muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi. Meidän täytyy yhdessä löytää keinot miten pystymme yhteiskuntana, pohjoisena hyvinvointivaltiona, auttamaan ja hoitamaan niitä, jotka eivät itse omin avuin selviä, presidentti Ahtisaaren sanoin ”otetaan osa heidän taakastaan kannettavaksemme”. Ja miten pystymme kansakuntana, globaalina toimijana, pystymme auttamaan niitä kansakuntia, jotka ilman meidän apuamme eivät menesty? Miten saamme pienennettyä kuilua rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän, kehittyneen ja kehittymättömän maailman välillä? Meidän oma turvallisuutemme, hyvinvointimme ja vaurautemme on suorassa suhteessa maailman muutoksiin, parempi maailma on meille turvallisempi Suomi.

Suomi on joutunut kohtaamaan 90-luvulta lähtien suuria sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Lähiympäristömme poliittinen tilanne on muuttunut ja vanhojen vihollisten tilalle Suomi on saanut uusia ystäviä, Neuvostoliiton hajotessa kasvoi Suomen vapaus omiin päätöksiin. Koiviston kaudella itänaapurin luhistuminen avasi tiet liittymiselle mukaan Euroopan Unioniin ja maan ajautumiseen historiansa suurimpaan taloudelliseen lamaan, tähän asti. Ahtisaaren kaudella Suomi muuttui Euroopan integraatioprosessin syventäjäksi ja Suomi tuli maailmalla tunnetuksi innovaatioreiden ja diplomaattien kansakuntana. 2000-luvun Suomi, Halosen Suomi, on rikkaampi kuin edeltäjänsä, tasa-arvoisempi kuin koskaan historiansa aikana. Suomi on kuitenkin joutunut kokemaan ennenäkemättömän talouskasvun nousun ja romahduksen sekä piittaamattomuuden lisääntymisen yhteiskunnan eri sektoreilla, yhteisöllisyys on kadotettu. Edellä kuvattuja muutoksia ei kukaan pystynyt varmasti ennustamaan, samoin kukaan ei pysty sanomaan millainen 2010-luvun Suomi todella on, ihannekuvia kyllä löytyy. Siksi haasteisiin vastaaminen on vaikeaa ja suunnitelmia pitää olla monenlaisten skenaarioiden varalle. Aika tulee näyttämään miten me yhtenäisenä kansana tulemme selviämään taloudellisesta kriisistä ja miten varmistamaan kaikkien suomalaisten selviytymisen kriisistä, myös niiden joilla ei mene hyvin. Tärkeimpiä kysymyksiä tulevaisuutta ajatellen on se haluammeko pelastaa suomalaisen hyvinvointi yhteiskunnan, jossa vauraus ja hyvinvointi jakaantuvat monille, ei vain harvoille. Hyvinvointivaltio olemme edelleen, mutta hyvinvointiyhteiskunnasta ei enää voi puhua. Nykyinen porvarihallitus on omalta osaltaan osoittanut, etteivät he ole hyvinvointiyhteiskunnan takuuhenkilöitä. Itsekkyyden voittaessa yhteisöllisyyden, ei Suomen tulevaisuus ole lupaava.

Yhteisöllisyyden lisäämiseen liittyy osaltaan kansanedustaja Huovisen foorumissa esittämä kommentti siitä miten kansalaiset saadaan uudestaan kiinnostumaan yhteiskunnallisesta toiminnasta? Nykyään äänestäminenkin tuntuu monelle olevan liian ylivoimainen suorittaa. Presidentti Koiviston mukaan poliittisen kiinnostuksen kasvattamisena suurimpana haasteena on poliittisuuden katoaminen politiikasta. Politiikasta on tullut enemmän virkamiesmäistä asioiden hoitamista kuin politiikkaa.

Edmund Burke sanoi ”pahan voittoon tarvittavan vain se, etteivät hyvät tee mitään”. Emme saa olla välinpitämättömiä Suomen kohtaamien muutosten edessä vaan on siirryttävä sanoista tekoihin, päästävä pois ”hälläväliä” asenteesta ja siitä ettei asia minua koske. Haasteet on tehty voitettaviksi. Energian riittävyys, ilmastonmuutos, talouskriisi, maailman ja Suomen jakaantuminen rikkaisiin ja köyhiin koskettaa meitä jokaista, halusimme sitä tai emme. Nämä ja monet muut kysymykset täytyy ratkaista tulevien sukupolvien hyväksi, ei voida vaatia tulevien sukupolvien korjaavan edeltäjiensä virheitä vaan muutos täytyy aloittaa jo nyt. Suomella on tarvittavaa teknologiaa, innovaatioita, tietoa ja varallisuutta mm. puhtaampien energia varojen hyödyntämiselle, ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle, eriarvoistumisen kaventamiselle, tarvitaan vain tahtoa.

Kunnallisesta yksityiseen, huononeeko palvelu?

Kuntalaiset ovat huolestuneina viestitelleet lapsi- ja perhepalveluidenlautakunnan päätöksestä siirtää Kylänlahden ja samassa pihapiirissä olevan Nuuttilan päiväkodit yksityisen palveluntarjoajan hoidettavaksi. Omalta osaltani pyrin selvittämään tilannetta, miksi tällaiseen ratkaisuun lautakunnassa päädyttiin.

- Siirrolla pystytään pitämään palvelutarjonta kohtuullisena erittäin tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, sillä tämänhetkinen taloudellinen tilanne pitkälti sanelee ehdot toiminnalle.

- Tilanne on luonnollisesti kiusallinen niille vanhemmille, jotka joutuvat tekemään päätöksen lapsen hoitopaikasta maaliskuun loppuun mennessä, vaikka palveluiden tarjoaja selviää vasta keväämmällä.

- Hoitopalvelun laatuun kiinnitetään jatkossakin yhtä paljon huomiota, ja kunnallisia sekä yksityisiä päiväkoteja sitoo täsmälleen sama lainsäädäntö. Tarjouspyynnössä, joka löytyy myös kunnan nettisivuilta, on hyvin tarkkaan selvitetty ne vaatimukset mitkä palvelun tarjoajan tulee pystyä täyttämään, koskien esim. sijaisuuksia vakinaisten hoitajien tilalle.

- Yhtä vastuulliset hoitohenkilöt jatkavat Kylänlahdessa enkä usko palveluiden laaduntason heikkenevän siirron myötä.

- Rajalan valmistuttua lopullisesti siitä tulee keskusta-alueen ainoa kunnallinen päiväkoti, mutta kysymys ei kuitenkaan ole yhden asuinalueen suosimisesta toisten kustannuksella. Päiväkoteja rakennetaan sitä mukaan kun tarvetta ilmenee, siis kokonaisuuden ja väestökehityksellisen tilanteen perusteella aina tietylle alueelle, ja luonnollista on, että kyseisen alueen tilanne paranee hetkellisesti muihin asutusalueisiin nähden. Tälläkin hetkellä on suunnitelmia päiväkotien rakentamisesta toisille asuinalueille.

- Muurame on edelleen lapsiystävällinen kunta, ja Rajala on vain yksi hyvä esimerkki viime vuosien suurimmasta investoinnista varhaiskasvatuspalveluihin.

- Päättäviltä tahoilta ei puutu halua ymmärtää huolta, jota tämän suuntaiset päätökset kuntalaisissa herättävät. Tätä päätöstä tehdessä on ajateltu laajempaa kokonaisuutta ja strategisia suunnitelmia seuraaviksi vuosiksi. Parannettavaa toki löytyy, mutta kunnallisessa päätöksenteossa on mahdotonta pystyä tekemään päätöksiä, jotka miellyttäisivät kaikkia.

- Yhdestä palautteesta nousi esiin lause ”kunnalla on kuitenkin kasvatuksellinen vastuu lapsista.” Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että kasvatuksellinen vastuu on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla. Varhaiskasvatus ja koulut vain tukevat tätä työtä omalta osaltaan.

P.S.

Näin uutena valtuutettuna tulee kiinnitettyä kokousasiakirjoihin tarkemmin huomiota, koska on paljon asioita, jotka täytyy sisäistää. Vaikka kisällin ei pitäisi neuvoa mestaria, niin toivoisin silti, että monta kautta valtuustossa istuneet kiinnittäisivät huomiota papereihin yhtä paljon kuin me uudet. Eilisessä valtuustonkokouksessa huomasi tiettyjen henkilöiden perehtymättömyyden käsiteltäviin asioihin.

Ulkomaalaislaista.

Eduskunta hyväksyi tänään yleisesti kohua herättäneen hallituksen esityksen uudeksi ulkomaalaislaiksi äänin 161-5, Esa Lahti oli ainoa oman puolueeni jäsen, joka äänesti esitystä vastaan. Vaikka eduskunta nyt hyväksyi tämän lain, se ei ole tappio meille lakiin kriittisesti suhtautuneille sillä hallintovaliokunta muutti hallituksen esitystä ennen sen eduskuntakäsittelyä. Mm. keskustelua erityisesti herättänyt kohta 51 a, joka koski teknisistä syistä tapahtuvaa palauttamista, poistettiin kokonaan. Lakiin oleellisesti liittynyt humanitäärisen suojelun määritelmää tarkennettiin myös hallintovaliokunnassa. Lain käsittelyssä tuli selkeästi ilmi ettei maassamme edelleenkään pystytä käymään kunnon asiapitoista keskustelua Suomen ulkomaalaispolitiikasta. Eduskunnassa, yleisönosastokirjoituksissa kuin keskusteluohjelmissakin mentiin useasti hysteria puolelle, niin puolesta kuin vastaan. Tässäkin, kuten muissa asioissa, täytyy myös ottaa huomioon ja kunnioittaa kriittisiä äänensävyjä. Kuten kokoomuksen puheenjohtaja Katainen sanoi, kaikkia maahanmuuton vastustajia ei pidä leimata rasisteiksi.

Suomi tarvitsee maahanmuuttoa turvaamaan työvoimareservin tulevaisuudessa ja moraalinen vastuumme muiden länsimaiden tavoin on huolehtia niistä joiden hyvinvointi ei ole länsimaiden tasolla. Pakolaisten auttamiseksi itse katson parhaimpien tuloksien syntyvän antamalla humanitaarista apua suoraan pakolaisten lähtömaihin. Muuttamalla maiden yhteiskuntajärjestelmiä demokraattisimmaksi, kehittämällä alueiden infrastruktuuria ja luomalla koulutusmahdollisuuksia saadaan aikaan tuloksia, jotka pitkällä aikavälillä tuovat hyvinvointia apua saaville sekä sitä antaville tahoille.

Korttelikoulun harjakaisissa.

Olin tänään Rajalaan rakenteilla olevan uuden päiväkoti/korttelikoulun harjannostajaisissa. Kesäkuussa valmistuvaan rakennukseen tulee noin 250 lasta, joista noin 80 on eppu ja toppu luokkalaisia ja loput päiväkoti-ikäisiä. Henkilökuntaa uusi korttelikoulu tulee työllistämään 35. Rajala on tämän hetken suurimpia investointeja Muuramessa ja se tarjoaa edes hetken hengähdystauon koulurakentamiseen, mutta uusia tiloja tullaan tarvitsemaan jo lähitulevaisuudessa. Opetustoimen suurimpia haasteita onkin koulukiinteistöjen ahtaus, josta hyvänä esimerkkinä on Mäkelänmäen koulu, jossa kaikki mahdolliset tilat on otettu opetuskäyttöön.

Lapsi- ja perhepalveluiden lautakunnalla, jossa itsekin olen, on hyvin haasteellinen kausi edessään, jotta opetuspalvelut saadaan pidettyä kasvavien oppilasmäärien vaatimalla tasolla. Tärkeintä on saada tarpeeksi mahdollisimman päteviä opettajia eri koulutusasteilla sekä samalla mahdollistaa opettajille ja koululaisille hyvät työskentelytilat. Aikaisemmin tässä on hyvin onnistuttu ja Muuramessa on pystytty oikeilla ratkaisulla välttämään esimerkiksi Jyväskylää vaivaavat homekoulut. Maailman finanssikriisin heijastusvaikutukset tulevat näkymään myös kunnissa, jolloin kaikkia investointeja ei pystytä välttämättä toteuttamaan ja priorisointia on tehtävä eri toimialojen kesken. Kasvavat oppilasmäärät ja talouden epävarmuus ovat suuri haaste Muuramelle, jonka reilusta 9000 asukkaasta joka neljännes on alle 16-vuotias. Uskon kuitenkin vasta työnsä aloittaneen valtuuston ja lautakuntien omaavan tarvittavaa asiantuntemusta, jotta haasteisiin pystytään ja tullaan vastaamaan.