Tasa-arvon päivä.

Liput ovat liehuneet tänään kautta maan Minna Canthin syntymäpäivän sekä tasa-arvon päivän johdosta, Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on saanut liputuspäivän. Ei ole pelkästään sattumaa, että Minna Canthin päivä on samalla tasa-arvon päivä, sillä olihan Canthin omana aikanaan merkittävä suomalaisen tasa-arvon edistäjä, erityisesti naisten oikeuksien puolestapuhuja. Vaikka Suomi on Minna Canthin ajoista kulkenut 165 vuotta eteenpäin tasa-arvon parantuessa huomattavasti, on silti vielä paljon tehtävää. Erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla eriarvoistuminen on lisääntynyt ja taloudellisen tilanteen kiristyessä pelkään sen lisääntyvän.

Tasa-arvon päivä ei vielä ole ihmisten keskuudessa tunnettu ja osaksi tästä syystä Keski-Suomen demarinuoret olivat kahvittamassa ihmisiä Jyväskylän kävelykadulla päivän kunniaksi. Demarinuoret oli ainoa järjestö, joka oli huomioinut päivän ja asiasta tuli paljon kiitosta, erityisesti naisilta. Naiset tuntuvatkin kokevan tasa-arvon päivän omemmakseen kuin miehet, onhan naisen euro edelleen noin 80 senttiä.

Yleisradion toimituksella oli Jyväskylässä tänään avoimet ovet ja allekirjoittaneelle tarjoutui mahdollisuus osallistua radio Keski-Suomen suoraan lähetykseen. Studiohaastattelu ei suoranaisesti käsitellyt tasa-arvoa, vaikka sivuttiinkin sitä miten vanhemmat valtuutetut ovat ottaneet näin nuoren valtuutetun vastaan. Päähuomion haastattelussa vei talouskriisin vaikutuksien heijastuminen Muurameen, lähinnä käsiteltiin opetussektoria. Kuten haastattelussakin sanoin vaikeudet ja haasteet voi nähdä myös mahdollisuuksina, jos tahtoa löytyy tarpeeksi.

Haluan toivottaa tasa-arvoisesti kaikille hyvää tasa-arvon päivää.

Muutosten Suomi.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen emännöimä presidenttifoorumi oli tällä kertaa nimensä veroinen. TP:n lisäksi paikalla olivat presidentit Koivisto ja Ahtisaari. Keskustelussa toivottiin saatavan kolmelta presidentiltä näkemyksiä siihen, miten Suomi pärjää globaalistuvassa maailmassa ilmastonmuutoksen, Euroopan integraation, energiansaannin, demokratiavajauksen, pakolaisten, työvoiman, Itämeren sekä monien muiden haasteiden suhteen. Suurin osa presidenttifoorumissa esiin nousseista muutoksista, haasteista ja ongelmista on sellaisia joihin me valtaa tulevaisuudessa pitävä sukupolvi, kysymyksien esittäjät, joudumme itse etsimään ratkaisut ja tämä tuli presidenttien lausunnoissa monesti esille.

Katsoessani foorumia jäin miettimään miten me kansana tulemme pärjäämään tulevaisuudessa ja miten itse nuorena vaikuttajana pystyn omalta osaltani, tällä hetkellä lähinnä paikallisella tasolla, vaikuttamaan Suomen kohtaamiin haasteisiin, muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi. Meidän täytyy yhdessä löytää keinot miten pystymme yhteiskuntana, pohjoisena hyvinvointivaltiona, auttamaan ja hoitamaan niitä, jotka eivät itse omin avuin selviä, presidentti Ahtisaaren sanoin ”otetaan osa heidän taakastaan kannettavaksemme”. Ja miten pystymme kansakuntana, globaalina toimijana, pystymme auttamaan niitä kansakuntia, jotka ilman meidän apuamme eivät menesty? Miten saamme pienennettyä kuilua rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän, kehittyneen ja kehittymättömän maailman välillä? Meidän oma turvallisuutemme, hyvinvointimme ja vaurautemme on suorassa suhteessa maailman muutoksiin, parempi maailma on meille turvallisempi Suomi.

Suomi on joutunut kohtaamaan 90-luvulta lähtien suuria sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Lähiympäristömme poliittinen tilanne on muuttunut ja vanhojen vihollisten tilalle Suomi on saanut uusia ystäviä, Neuvostoliiton hajotessa kasvoi Suomen vapaus omiin päätöksiin. Koiviston kaudella itänaapurin luhistuminen avasi tiet liittymiselle mukaan Euroopan Unioniin ja maan ajautumiseen historiansa suurimpaan taloudelliseen lamaan, tähän asti. Ahtisaaren kaudella Suomi muuttui Euroopan integraatioprosessin syventäjäksi ja Suomi tuli maailmalla tunnetuksi innovaatioreiden ja diplomaattien kansakuntana. 2000-luvun Suomi, Halosen Suomi, on rikkaampi kuin edeltäjänsä, tasa-arvoisempi kuin koskaan historiansa aikana. Suomi on kuitenkin joutunut kokemaan ennenäkemättömän talouskasvun nousun ja romahduksen sekä piittaamattomuuden lisääntymisen yhteiskunnan eri sektoreilla, yhteisöllisyys on kadotettu. Edellä kuvattuja muutoksia ei kukaan pystynyt varmasti ennustamaan, samoin kukaan ei pysty sanomaan millainen 2010-luvun Suomi todella on, ihannekuvia kyllä löytyy. Siksi haasteisiin vastaaminen on vaikeaa ja suunnitelmia pitää olla monenlaisten skenaarioiden varalle. Aika tulee näyttämään miten me yhtenäisenä kansana tulemme selviämään taloudellisesta kriisistä ja miten varmistamaan kaikkien suomalaisten selviytymisen kriisistä, myös niiden joilla ei mene hyvin. Tärkeimpiä kysymyksiä tulevaisuutta ajatellen on se haluammeko pelastaa suomalaisen hyvinvointi yhteiskunnan, jossa vauraus ja hyvinvointi jakaantuvat monille, ei vain harvoille. Hyvinvointivaltio olemme edelleen, mutta hyvinvointiyhteiskunnasta ei enää voi puhua. Nykyinen porvarihallitus on omalta osaltaan osoittanut, etteivät he ole hyvinvointiyhteiskunnan takuuhenkilöitä. Itsekkyyden voittaessa yhteisöllisyyden, ei Suomen tulevaisuus ole lupaava.

Yhteisöllisyyden lisäämiseen liittyy osaltaan kansanedustaja Huovisen foorumissa esittämä kommentti siitä miten kansalaiset saadaan uudestaan kiinnostumaan yhteiskunnallisesta toiminnasta? Nykyään äänestäminenkin tuntuu monelle olevan liian ylivoimainen suorittaa. Presidentti Koiviston mukaan poliittisen kiinnostuksen kasvattamisena suurimpana haasteena on poliittisuuden katoaminen politiikasta. Politiikasta on tullut enemmän virkamiesmäistä asioiden hoitamista kuin politiikkaa.

Edmund Burke sanoi ”pahan voittoon tarvittavan vain se, etteivät hyvät tee mitään”. Emme saa olla välinpitämättömiä Suomen kohtaamien muutosten edessä vaan on siirryttävä sanoista tekoihin, päästävä pois ”hälläväliä” asenteesta ja siitä ettei asia minua koske. Haasteet on tehty voitettaviksi. Energian riittävyys, ilmastonmuutos, talouskriisi, maailman ja Suomen jakaantuminen rikkaisiin ja köyhiin koskettaa meitä jokaista, halusimme sitä tai emme. Nämä ja monet muut kysymykset täytyy ratkaista tulevien sukupolvien hyväksi, ei voida vaatia tulevien sukupolvien korjaavan edeltäjiensä virheitä vaan muutos täytyy aloittaa jo nyt. Suomella on tarvittavaa teknologiaa, innovaatioita, tietoa ja varallisuutta mm. puhtaampien energia varojen hyödyntämiselle, ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle, eriarvoistumisen kaventamiselle, tarvitaan vain tahtoa.

Kunnallisesta yksityiseen, huononeeko palvelu?

Kuntalaiset ovat huolestuneina viestitelleet lapsi- ja perhepalveluidenlautakunnan päätöksestä siirtää Kylänlahden ja samassa pihapiirissä olevan Nuuttilan päiväkodit yksityisen palveluntarjoajan hoidettavaksi. Omalta osaltani pyrin selvittämään tilannetta, miksi tällaiseen ratkaisuun lautakunnassa päädyttiin.

- Siirrolla pystytään pitämään palvelutarjonta kohtuullisena erittäin tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, sillä tämänhetkinen taloudellinen tilanne pitkälti sanelee ehdot toiminnalle.

- Tilanne on luonnollisesti kiusallinen niille vanhemmille, jotka joutuvat tekemään päätöksen lapsen hoitopaikasta maaliskuun loppuun mennessä, vaikka palveluiden tarjoaja selviää vasta keväämmällä.

- Hoitopalvelun laatuun kiinnitetään jatkossakin yhtä paljon huomiota, ja kunnallisia sekä yksityisiä päiväkoteja sitoo täsmälleen sama lainsäädäntö. Tarjouspyynnössä, joka löytyy myös kunnan nettisivuilta, on hyvin tarkkaan selvitetty ne vaatimukset mitkä palvelun tarjoajan tulee pystyä täyttämään, koskien esim. sijaisuuksia vakinaisten hoitajien tilalle.

- Yhtä vastuulliset hoitohenkilöt jatkavat Kylänlahdessa enkä usko palveluiden laaduntason heikkenevän siirron myötä.

- Rajalan valmistuttua lopullisesti siitä tulee keskusta-alueen ainoa kunnallinen päiväkoti, mutta kysymys ei kuitenkaan ole yhden asuinalueen suosimisesta toisten kustannuksella. Päiväkoteja rakennetaan sitä mukaan kun tarvetta ilmenee, siis kokonaisuuden ja väestökehityksellisen tilanteen perusteella aina tietylle alueelle, ja luonnollista on, että kyseisen alueen tilanne paranee hetkellisesti muihin asutusalueisiin nähden. Tälläkin hetkellä on suunnitelmia päiväkotien rakentamisesta toisille asuinalueille.

- Muurame on edelleen lapsiystävällinen kunta, ja Rajala on vain yksi hyvä esimerkki viime vuosien suurimmasta investoinnista varhaiskasvatuspalveluihin.

- Päättäviltä tahoilta ei puutu halua ymmärtää huolta, jota tämän suuntaiset päätökset kuntalaisissa herättävät. Tätä päätöstä tehdessä on ajateltu laajempaa kokonaisuutta ja strategisia suunnitelmia seuraaviksi vuosiksi. Parannettavaa toki löytyy, mutta kunnallisessa päätöksenteossa on mahdotonta pystyä tekemään päätöksiä, jotka miellyttäisivät kaikkia.

- Yhdestä palautteesta nousi esiin lause ”kunnalla on kuitenkin kasvatuksellinen vastuu lapsista.” Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että kasvatuksellinen vastuu on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla. Varhaiskasvatus ja koulut vain tukevat tätä työtä omalta osaltaan.

P.S.

Näin uutena valtuutettuna tulee kiinnitettyä kokousasiakirjoihin tarkemmin huomiota, koska on paljon asioita, jotka täytyy sisäistää. Vaikka kisällin ei pitäisi neuvoa mestaria, niin toivoisin silti, että monta kautta valtuustossa istuneet kiinnittäisivät huomiota papereihin yhtä paljon kuin me uudet. Eilisessä valtuustonkokouksessa huomasi tiettyjen henkilöiden perehtymättömyyden käsiteltäviin asioihin.