Brysselin terrori-iskut asettavat jälleen haasteen Unionin turvallisuudelle

Lontoo, Madrid, Pariisi ja nyt Bryssel.

Jälleen yksi eurooppalainen pääkaupunki on joutunut silmittömän terrori-iskun kohteeksi. Brysselin lentokentälle ja metroasemalle tehdyissä itsemurhaiskuissa on viranomaisarvioiden mukaan kuollut jo yli kymmenen ihmistä ja satoja loukkaantunut.

Terrori-iskut Euroopan unionin ja Naton pääkaupungissa ovat osoitus miten kiristyneistä turvatoimista huolimatta terroristit ovat onnistuneet soluttautumaan kiinteästi Brysselin elämään ja toteuttamaan koordinoituja iskuja. Iskujen tekotapa viittaa vahvasti ääri-islamistiseen ISIS-järjestöön.

 
On vaikea arvioida onko kyseessä pitkään suunniteltu ja koordinoitu isku, joka oli tarkoitus toteuttaa juuri tänään vai viimeaikaisten pidätysten käynnistämä reaktio ennen terroristien kiinnijäämistä. Selvää on, että Lähi-idässä  ISIS:n heikentynyt tilanne on saanut sen hakemaan näkyvyyttä Eurooppaan suunnatuilla iskuilla ja heikentämään vuorostaan ISIS.n vastaista liittoumaa. 

Kriisin hoitamiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi on syytä suunnata katse tulevaisuuteen ja ryhtyä konkreettisiin toimiin uusien iskujen estämiseksi.

Keskeistä on saada Euroopan unionin ulkorajavalvonta kuntoon. Rajaturvallisuusvirasto Frontexin resursseja ja toimivaltuuksia on lisättävä, jotta nykyisessä pakolaiskriisissä Eurooppaan pyrkivät ääriajattelijat pystytään pysäyttämään. Mikäli kansallisesti ei pystytä ulkorajavalvontaa ylläpitämään niin silloin se täytyy ottaa unionin vastuulle.

Jäsenmaiden on myös syytä ryhtyä konkreettisesti tiivistämään yhteistyötä siviili- ja sotilastiedustelussa sekä tietojenvaihtamisessa. Kansalliset turvallisuuspalvelut arvioivat aina kansallisesta näkökulmasta mikä on sellaista tietoa jota voidaan jakaa, tässä tietysti korostuvat eurooppalaiset suurvallat Britannia, Ranska ja Saksa. Toivottavasti nyt viimeistään havahdutaan siihen, että ilman kunnollista yhteistyötä ei terrorismia voida kitkeä Euroopasta. 

Ranska aktivoi Pariisin terrori-iskujen jälkeen Lissabonin sopimuksen turvatakuut ja odotettavissa on Belgian tekevän samoin. Jokaisen jäsenmaan on luonnollisesti annettava kaikki apu Belgialle kun avunpyynnön aika tulee. Suomen osalta tämä pakottaa kiirehtimään entisestään lainsäädäntömuutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, jolla mahdollistetaan sotilasapua myöten Lissabonin sopimuksen mahdollistavat turvatakuut.

Näin rasisminvastaisella viikolla on hyvä osoittaa, että muutaman ääriajattelijan toteuttamat iskut eivät onnistu murtamaan unionin perusarvoja. Demokratiasta, vapaudesta ja ihmisyyden perusarvoista on pidettävä kiinni eikä pelolle ja vihalle tule antaa valtaa. Suurin virhe tässä tilanteessa on ryhtyä leimaamaan kokonaista kansaryhmää tai uskontoa. Se entisestään lietsoo ääriryhmien kannatusta ja heikentää kaikkien eurooppalaisten turvallisuutta. Kotouttamisen ohella on pidettävä huolta maahanmuuttajien jälkeläisten integroitumisesta Eurooppaan. Ihmiset, jotka syntyvät Euroopassa eivät ole enää maahanmuuttajia tai pakolaisia vaan eurooppalaisia. Jos heidät jätetään ihonvärin, etnisyyden tai uskonnon johdosta yhteiskunnan ulkopuolelle niin heidän radikalisoituminen ei ole yllätys.  

p.s.

Yleensä terroristien kannattajat juhlivat iskuja mutta ensimmäistä kertaa näen suomalaisten kansanedustajien ja europarlamentaarikon juhlivan kymmenien ihmisten kuolemaa poliittisena voittona. Tällainen retoriikka tulee Suomen valtiojohdon taholta tuomita yksiselitteisesti ja kommenttien esittäjät voivat pohtia ovatko he osa ratkaisua vai osa ongelmaa.

Taistelu Valkoisesta talosta Clintonin ja Trumpin välillä

Toisen supertiistain voittajat: Hillary Clinton, Donald Trump, John Kasich

Hillary Clinton yllätti useat politiikan kommentaattorit voittamalla Bernie Sandersin kaikissa eilisissä esivaalissa. Voitot tulivat hyvin selvin marginaalein Floridassa 65-33, Pohjois-Carolinassa 55-41 ja Ohiossa 57-43. Tasaisinta kilpailu oli Illinoisin esivaaleissa 50-49 ja Missourissa 49,6-49,4.

Floridan ja Pohjois-Carolinan voittoja osattiin odottaa mutta Ohio oli todellinen menestys. Se osoitti Clintonin kampanjansa onnistuvan myös "ruostevyöhykkeellä", jossa Sanders vei yllättäen voiton Michiganissa. Merkittävää Ohion voitossa oli Clintonin voitto kaikissa tuloluokissa, aikaisemmin valkoisten hallitsemissa osavaltioissa Clintonilla on ollut vaikeuksia vedota alemman keskiluokan äänestäjiin. Silmiinpistävää Ohion tuloksissa oli myös Sandersin linjausten epärealistisuus, merkittävä enemmistö äänestäjistä piti Sandersin tavoitteita mahdottomina toteuttaa tässä poliittisessa tilanteessa ja äänestivät siksi Clintonia. Pragmaattisuus onkin ollut Clinton suurin ase Sandersin idealismia vastaan. 

Hillary Clinton ei menesty pelkästään etelässä kuten monet ovat yrittäneet väittää vaan eilisen jälkeen hänen on onnistunut saada voittoja etelän lisäksi myös keskilännessä, lännessä, Uudessa Englannissa ja teollisuusvyöhykkeellä. Matemaattisesti Clinton varmistaa ehdokkuutensa huhtikuun 19. päivänä New Yorkin esivaalien jälkeen.

Republikaaneilla oli kaksi voittajaa Donald Trump ja John Kasich. Trump voitti vastaehdokkaansa Floridassa, Pohjois-Carolinassa, Illinoissa ja varsin tasaväkisen kamppailun jälkeen myös Missourissa. Hän jopa voitti esivaalit Pohjois-Mariaaneilla saaden saarten kaikki yhdeksän valitsijamiestä. Skandaalit tai mellakat vaalitilaisuuksissa eivät ole heikentäneet Trumpin suosiota vaan hän pystynyt niiden kautta saadun medianäkyvyyden muuttamaan tehokkaasti ääniksi. 

Kun tarkastelee äänestäjienjakautumista niin Trump pärjää kaikissa ryhmissä, joten hän ei ole pelkästään valkoisten kouluttamattomien miesten ehdokas. Eilisten voittojen jälkeen Trump on saavuttanut jo 250 puoluekokousdelegaatin eron Ted Cruziin, joten hänen valintansa republikaanien ehdokkaaksi on enemmän kuin todennäköistä. Se pystyykö hän varmistamaan ehdokkuutensa ennen puoluekokousta on epävarmaa. Matemaattisesti ratkaisu tulee siirtymään toukokuun puolelle.    

Ohion kuvernööri John Kasich kuului myös eilisiin voittajiin. Voitto kotiosavaltiossa toi hänelle 66 puoluekokousdelegaatteja ja vahvisti asemia puoluejohdon silmissä. Hän on jäljellä olevista ehdokkaista ainoa, joka on puolue-eliitin mieleen. Voitto Ohiossa tuo Kasichille enemmän media-aikaa, kampanjarahoitusta sekä merkittäviä tukijoita. On vaikea uskoa hänen voittavan tulevia esivaaleja mutta hän pystyy kuitenkin napsimaan kokousdelegaatteja sieltä täältä, oletettavissa on Rubion kannattajien siirtymistä Kasichin tueksi. Trumpin syrjäyttämiseen nämä  eivät riitä, mutta Kasich selkeästi laskee ratkaisun tapahtuvan vasta puoluekokouksessa.

Häviäjät: Marco Rubio, Bernie Sanders, Republikaaninen puolue

Illan suurin häviäjä oli Floridan senaattori Marco Rubio, joka hävisi murskaluvuin Donald Trumpille kotiosavaltiossaan ja keskeytti kampanjoinnin. Puolue-eliitin suosikki ei onnistunut kertaakaan kampanjansa aikana keräämään nostetta, jolla pystyisi uskottavasti haastamaan Donald Trump. Nyt hän hävisi mm. John Kasichille sekä Ohiossa että Pohjois-Carolinassa. On täysin arvailujen varassa kenen tueksi Marco Rubio siirtyy vai siirtyykö kenenkään. On ollut suorastaan poikkeuksellista miten hitaasti ja vastentahtoisesti kilpailusta jättäytyneet ehdokkaat ovat ilmoittaneet tuestaan muille ehdokkaille. Rubio kampanja osoitti miten tärkeätä on uskottavuuden rakentaminen jo ennen ehdokasilmoitusta, hän ei pystynyt etäännyttämään itseään vuoden 2013 surkeasta vastineesta presidentin kansankunnan tila - puheeseen ja lainsäädäntötyöhön. Useilla mittareilla hän on ollut yksi passiivisimmista senaattoreista.

Tappion koki myös Republikaaninen puolue. Useat vaikuttajat ovat viime viikkoina vedonneet äänestäjiin ettei Trumpia valittaisi ehdokkaaksi. Puoluejohdon pyrkimys on kuitenkin ollut ponnetonta sillä he eivät ole pystyneet valitsemaan kenelle ehdokkaalle tuki tulisi suunnata Trumpin kaatamiseksi. Lisäksi useat näkyvät vaikuttajat eivät ole tahtoneet tuoda julkikannatustaan ehdokkaille, vaikka tällä saattaisi olla suuri merkitys Trumpin syrjäyttämisessä.

Selkeästi opportunismi alkaa saada sijaa ja vaikuttajat varmistelemat asemiaan Trumpin hallinnossa, mikäli hän voittaisi syksyn vaalit. Näin on toiminut mm. Ben Carson, joka suoraan ilmoitti tukevansa Trumpia, koska hänelle on jo luvattu asema hallinnossa. Trumpin kaataminen vasta puoluekokouksessa on riskialtista. Mikäli siellä vedetään puskasta musta hevonen kisaan, esimerkiksi edustajainhuoneenpuhemies Paul Ryan, on vaarana äänestäjäkunnan jakautuminen, jolloin todellisena vaarana on Republikaanisen puolueen jakautuminen.

Bernie Sandersin tappio Hillary Clintonille ei vielä saanut Vermontin senaattoria jättäytymään kisasta. Tappioista huolimatta hänellä on edelleen vankkaa kannatusta ja kampanjarahastossa riittää käytettävää, eiliset tappiot eivät kuitenkaan voi olla vaikuttamatta lahjoittajien innokkuuteen tukea häviävää kampanjaa.

Edes avoin esivaali Illinoissa ja Missourissa ei auttanut Sandersia, esimerkiksi Ohiossa Sanders panosti yli 20 prosenttia Clintonia enemmän mediamainontaa mutta hävisi silti. Kun katsoo Sandersin äänestäjien käyttäytymistä, vaikuttaa enemmän siltä että he haluavat lähettää viestin kuin valita presidentin.

Viidet esivaalit osoittivat jälleen merkittävän probleeman Sandersin kampanjassa. Hän pystyy vetoamaan valkoisiin nuoriin, yliopisto-opiskelijoihin sekä alempaan keskiluokkaan mutta ratkaisun kannalta tärkeät vähemmistöt eivät innostu Sandersista. Illinois ja Ohiossa 70 prosenttia afroamerikkalaisista kannatti Clintonia, Pohjois-Carolinassa 82 prosenttia ja erittäin tasaväkisessä Missourissa afroamerikkalaiset muodostuivat vaa'ankieliasemaan heistä 70 prosentin äänestäessä Clintonia.

Sandersin kampanjassa korostuu Wall Streetin vastustaminen ja varallisuuden uusjako mutta kuitenkin eilisissä esivaaleissa järjestelmällisestä 30 000 dollaria vuodessa tai sitä vähemmän ansaitsevat äänestivät Clintonia. Voisin hyvin kuvitella juurin tämän tuloluokan muodostuvan Sandersin ydinkannattajakunnan. Yksi selitys voi tietysti olla vähemmistöjen osuus eilisissä esivaaleista, joista suurin osa kuuluu edellä mainittuun tuloluokkaan.  

Vaikka demokraattien esivaali jatkuu edelleen on puolueen viimeistään nyt syytä alkaa pohtia strategiaa kuin Sandersin varainkeruutaidot pystytään hyödyntämään varsinaisissa esivaaleissa ja kuin nuorten suosikiksi kohonnut Sanders pystyy kanavoimaan heidän tukensa Hillary Clintonille. Varapresidenttiehdokasta hänestä ei voi tulla, mutta paikka Clintonin hallinnossa on mahdollinen jos Vermontin senaattorilla on vain siihen itsellä halua.

Puoluekokousdelegaatit toisen supertiistain jälkeen:

Hillary Clinton: 1568

Bernie Sanders: 797

Donald Trump: 640

Ted Cruz: 405
John Kasich: 138

Kaksintaistelu Valkoisesta talosta Trumpin ja Clintonin välillä

Kohtalonpäivä esivaaleissa: Kasich voittaa ja Rubio häviää

Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleissa on saavutettu supertiistain jälkeen merkittävin äänestyspäivä molempien puolueiden järjestäessä esivaalit tänään Floridan, Illinoisin, Ohion, Pohjois-Carolinan ja Missourin osavaltioissa. "Toisena" supertiistaina on jaossa republikaaneilla 367 kokousdelegaattia ja demokraateilla perätä 793. Tämä päivä tulee olemaan kohtalon päivä ehdokkaille.

Republikaanit

Republikaanien leirissä suurin ero edellisiin esivaaleihin verrattuna nähtiin viimeisimmässä vaaliväittelyssä. Donald Trump yllätti kaikki esiintymällä maltillisempana kuin koskaan aikaisemmin, poissa olivat henkilökohtaiset loukkaukset kuten "Little Marco" ja "Lyin' Ted" Hyvin rauhallisena esiintynyt Trump pyrki kääntämään aikaisemmat kommenttinsa mm. Amerikkaa vihaavista muslimeista ja ihailustaan Putinin johtajuudesta parhain päin. Hän myös vetosi vahvasti yhtenäisyydenpuolesta ja saavutti presidentillisessä uskottavuudessa jo melkein Ohion kuvernööri John Kasichin.  

Trump menestyy tällä hetkellä kaikissa äänestäjäryhmissä oli ne sitten jaettu iän, sukupuolen, koulutuksen tai tulotason perusteella ja tämä näkyy hänen kannatuksessaan: Florida +18%, Pohjois-Carolina +12%, Illinois +6%, Missouri +7%. Enemmistössä tämän päivän esivaaleissa voittaja saa kaikki puoluekokousdelegaatit, joten on todennäköistä, että Trump saavuttaa vähintään 630 delegaatin rajan.

Yhtä rauhallisesti eivät esiintyneet Trumpin haastajat Marco Rubio ja Ted Cruz. Cruz keskittyi Trumpin ja puoluejohdon haukkumista, heikentäen entisestään hänen mahdollisuuksiaan saada eliitin tukea Trumppia vastaan. Marco Rubion tilanne on suorastaan katastrofaalinen. Eri gallupien keskiarvolla mitattuna Trump johtaa Rubiota noin 18 prosenttiyksiköllä hänen kotiosavaltiossaan Floridassa. Maaliskuun 11. päivänä saavutetun huipun jälkeen Rubion kannatus on kääntynyt jyrkkään laskuun.

Vaaliväittelyitä seuratessa tämä ei ole edes yllätys: Rubiolla on uskottavuusongelma. Häntä on pidetty republikaanien Kennedynä mutta kokemattomuus ja epävarmuus on näkynyt. Marco Rubion iässä John F. Kennedy oli kerännyt kokemusta toimimalla 13 vuotta Yhdysvaltain kongressissa kongressiedustajana ja senaattorina sekä pari vuotta presidenttinä. Rubio sen sijaan on ensimmäinen kauden senaattori ja se valitettavasti näkyy. Hän osaa erittäin taitavasti hyödyntää konservatiivisen politiikan keskeisiä elementtejä retoriikassaan, mutta asiakysymysten sisältö on jäänyt pimentoon.  

Häviö Floridassa johtaa Rubion vetäytymiseen esivaalitaistelusta ja tämän varaan on laskenut John Kasich. Kasich johtaa Trumpia Ohiossa neljällä prosenttiyksiköllä ja voitto tuo hänelle 66 puoluekokousdelegaattia. Voitto Ohiossa ja Rubion häviä vahvistaa Kasichin asemia republikaanijohdon silmissä parhaimpana ehdokkaana. Hänellä on ainoana ehdokkaista toimeenpanokokemusta ja hän omaa konservatiiviset arvot olemalla kuitenkin maltillinen republikaani.

Republikaanien kannalta John Kasich olisi parhain valinta marraskuun vaaleja ajatellen. Hänellä on pienimmät marginaalit demokraattiehdokkaita vastaan valtakunnallisissa mielipidekyselyissä. Kuitenkin tässä vaiheessa maanlaajuisten gallupien tuijottaminen on harhaanjohtavaa, varsinkin kun valtakunnallinen kannatus ei ole vertailukelpoinen yksittäisten osavaltioiden kanssa. On hyvä muistaa, että vaikka ehdokas saisi enemmistön äänistä, hän ei välttämättä tule valituksi presidentiksi.

Matemaattisesti Kasich ei voi voittaa enää Donald Trumpia, mutta hänen katseensa on jo puoluekokouksessa. Mikäli Donald Trump ei saavuta esivaaleissa puolta delegaateista, ja tämä ei tapahdu niin kauan kuin kisassa on vähintään kolme ehdokasta, siirtyy valinta "rikkinäiselle puoluekokoukselle" jossa delegaatteja ryhdytään vapauttamaan sidonnaisuuksista ehdokkaisiin nähden. Tämä antaa sekä Cruzille että Kasichille pelitilaa napata ehdokkuus itselleen.

Puoluekokousdelegaatit toisen supertiistain alla:

Donald Trump: 460

Ted Cruz: 370
Marco Rubio: 163
John Kasich: 63

Jäljellä 1401

 

Demokraatit

Hillary Clintonin alkuperäinen strategia varmistaa ehdokkuutensa maaliskuun alussa on heitetty jo aikoja sitten romukoppaan Bernie Sandersin suosion johdosta. Vaikka Sanders ei voi tulla valituksi demokraattien presidenttiehdokkaaksi, hänellä ei ole aikomustakaan keskeyttää kampanjaansa. Hänellä on käytössään useita miljoonia dollareita kampanjarahaa ja toisaalta pitkittyvä esivaalikampanja on lisännyt demokraattien näkyvyyttä. Siinä missä republikaanienehdokkaat ovat keskittyneet  henkilökohtaisiin loukkauksiin ovat Clinton ja Sanders keskittyneet asiakysymyksiin, Sandersin ollessa selkeästi idealisti ja Clinton pragmaattinen.

Tänään järjestettävissä esivaaleissa Hillary Clinton ei pysty vielä matemaattisesti varmistamaan ehdokkuuttaan mutta  lisää entisestään etumatkaansa Sandersiin verrattuna. Viimeisimmissä mittauksissa Clinton johtaa Sandersia yli 20 prosenttiyksikön marginaalilla Floridassa ja Pohjois-Carolinassa, muissa tiistain osavaltiossa tilanne on tiukempi. Illinoisin ja Missourin esivaalit ovat kaiken lisäksi avoimia kaikille rekisteröityneille äänestäjille ja tämä hyödyttää Sandersia. On todennäköistä, että Sanders voittaa kyseiset osavaltiot parin prosenttiyksikön marginaalilla.

Bernie Sandersin suurimpana ongelmana on kuitenkin hänen voittonsa niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakaan. Demokraateilla puoluekokousdelegaatit jaetaan suhteellisesti, joten mitä isommalla marginaalilla ehdokas voittaa niin sitä enemmän hän saa delegaatteja. Käydyissä esivaaleissa Hillary Clinton on voittanut Bernie Sandersin kahdeksassa osavaltiossa yli 100 000 äänierolla, huippuina Georgia +300 000 ääntä ja Teksas +400 000 ääntä. Sandersin voitot ovat tulleet vain muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä. Hänen suurin voittonsa on kotiosavaltio Vermontissa, jossa hän sai 97 000 ääntä enemmän kuin Clinton. Kaiken kaikkiaan Hillary Clinton on saanut noin 1,7 miljoonaa ääntä enemmän kuin Bernie Sanders.   

Näiden lukujen valossa Clinton on saanut huomattavasti etumatkaa tavallisissa puoluekokousdelegaateissa, joten Sandersille ei riitä pelkkä voitto vaan hänen täytyy voittaa suuresti. Clintonille sen sijaan riittää hyvin 2. sija tulevissa esivaaleissa valinnan varmistamiseksi. Näin suuret äänierot osoittavat myös sen ettei Sanders ole pystynyt vetoamaan tärkeisiin vähemmistöihin kuten latinoihin ja afroamerikkalaisiin. Sandersin ydinkannattajakunta lepää valkoisten nuorten ja alemman keskiluokan keskuudessa. Kannattajakuntien jakautuminen ja äänierot tuntuvat unohtuvan varsinkin suomalaisen vasemmiston fanaattisimpien Bernie Sanders fanien keskuudessa.

 

#FeelTheBern vaivaan olisi syytä nyt ottaa annos rokote H:ta.

Puoluekokousdelegaatit toisen supertiistain alla:

Hillary Clinton: 1234

Bernie Sanders: 579

Jäljellä: 2952



Tiistai tulee tuomaan voiton John Kasichille ja tappio Marco Rubiolle.

Suomen turvallisuusratkaisut pidettävä kansallisissa käsissä

.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak tulkitsee eilen julkaistussa kommentissa todennäköisyyden kasvaneen Ruotsin Nato-jäsenyyteen liittyen. Erityisesti näkökulma keskittyy korostamaan Ruotsin sosialidemokraattisen hallituksen "muuttunutta" kantaa. Kommentin keskeisin argumentti on pelko siitä, että Ruotsi hakee yllättäen Nato-jäsenyyttä ilmaan Suomea. Tällaiselle epäilylle löytyy toki pohjaa kun muistelee Ruotsin ratkaisua EY-jäsenyydestä 1990-luvun alussa

Nato-kysymyksessä Ruotsin hallituksen kanta ei kuitenkaan ole muuttunut. Ruotsin sosialidemokraateilla ja Suomen sosialidemokraateilla on vanhastaan hyvin tiiviit suhteet, eikä heiltä ole tullut tietoa kannanmuutoksesta Nato-jäsenyyteen. Fakta toki on, että Nato-jäsenyyden kannatus on noussut Ruotsissa. Fakta on kuitenkin myös se, että kannastaan epävarmojen osuus on lisääntynyt merkittävästi kyselyissä. Tällaiset tulokset heijastelevat enemmän ruotsalaisten epätietoisuutta lähialueidensa turvallisuustilanteesta kuin varauksettomasta kannatuksesta Natoa kohtaan.

Ulkopoliittisen instituutin pitäisi olla riippumaton tutkimuslaitos, jonka analyysit perustuvat faktatietoon. Tärkeintä on tuottaa ajankohtaista tietoa päättäjien tueksi. Eilisen kaltaiset kommentit ja ulostulot eivät vahvista instituutin asemaa vaan päinvastoin heikentävät sitä. Vielä muutama vuosi sitten Salonius-Pasternak toivoi itsekin puolueetonta Nato-keskustelua ja tutkijoiden omien mielipiteiden häivyttämistä analyyseista.

Suomen turvallisuuspolitiikan paradoksi

Charly Salonius-Pasternakin kommentti kuitenkin nostaa esille keskustelun tärkeyden ja toisaalta sen vaikeuden turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Luonnollisesti hänen näkemyksensä aiheutti poliitikoissa vipinää ja keskustelu on jatkunut vilkkaana myös tänään.

Ulkopoliittisen instituutin kommentissa Ruotsin turvallisuuspolitiikan paradoksina on liittoutumattomuuden säilyttäminen mutta samalla halu tiivistää sotilaallisyhteistyötä. Suomen on Ruotsia huomattavasti moniulotteisempi: turvallisuuspolitiikkamme perustuu uskottavaan ja itsenäiseen puolustukseen, tiivistyvään puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä turvatakuihin ja toimintaan Naton rauhankumppanuusohjelmassa.

Tämä hyvin tuttu rimpsu toistuu poliitikkojen lausunnoissa aina kun näyttää siltä, että Suomea ollaan hivuttamassa erään sotilasliitonjäseneksi. Paradoksaalista poliitikkojen näkökulmassa on se, että halutaan olla kaikkialla mutta ei oikein kunnolla missään. Upseerien kanssa käymissäni keskusteluissa nousee jatkuvasti esille heidän toivottomuutensa edellä kuvattujen linjausten kanssa, poliitikkojen puheet ja teot tuntuvat olevan ristiriidassa.

Itsenäisenpuolustuksen turvaaminen edellyttää ilma- ja merivoimien kaluston merkittävää uudistamista mutta lisämäärärahoihin on suhtauduttu nihkeästi, eräässä vasemmistopuolueessa lisämäärärahat on suoranaisesti tyrmätty. Ruotsin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mutta on epäselvää halutaanko suoranaista puolustusliittoa vai mitä. Euroopan unionin turvatakuut paljastuivat Pariisin terrori-iskujen jälkeen pelkäsi sanahelinäksi kun paljastui ettei Suomen lainsäädäntö mahdollista avunantamista tai sen vastaanottamista. Onneksi tähän on tulossa lakimuutos, tosin monta vuotta liian myöhään. Naton rauhankumppanuusohjelmassa halutaan olla mukana mutta turvatakuita ei haluta. Ja onhan meillä vielä Nato-optio. Kenelläkään muulla maalla sitä ei ole eikä Naton päässäkään tunnuta ymmärtävän mitä suomalaiset sillä tarkoittavat. Tiedä ymmärrämmekö itsekään.

Moniulotteista turvallisuusparadoksia suurempi ongelma on kuitenkin ratkaisujen ulkoistaminen Suomen rajojen ulkopuolelle. Liian usein mietitään mitä mieltä Moskovassa tai Tukholmassa ollaa kuin sitä, mikä olisi Suomen kannalta paras ratkaisu. Jos kokonaisturvallisuuden kannalta Nato on hyvä asia niin sitten jäsenyysprosessi kannattaa käynnistää. Jos taas liittoutumattomuus on Suomelle paras ratkaisu niin sitten on syytä panostaa resursseja uskottavaan puolustukseen. Ydinkysymys on se miten parhaiten turvataan Suomen ja suomalaisten turvallisuus? Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulee aina tehdä tämän kysymyksen perusteella.

Republikaanien kahtiajako pahenee minitiistain edellä

Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaalitaistelussa saavutettiin viikolla uusi pohja neljän jäljellä olevan republikaaniehdokkaan kohdatessa 11. kerran vaaliväittelyssä. Kaksituntinen väittely miljardööri Donald Trumpin, Teksasin senaattori Ted Cruzin, Floridan senaattori Marco Rubion ja Ohion kuvernööri John Kasichin välillä osoitti, että vaikka ehdokkaat ovat vähentyneet niin typeryys on lisääntynyt. Tämä selvisi heti väittelyn alussa Trumpin ja Rubion kuluttaessa aikaa kiistelemällä miehisyytensä koosta.

Väittelyssä Trumpin kolmesta haastajasta kaksi yritti koko ajan horjuttaa hänen asemaansa nostamalla esiin Trumpin heikkouksia presidenttinä, epäilivät hänen konservatiivisuuttaan ja olivat varmoja hänen häviämisestään Hillary Clintonille. Erityisesti Cruz hyökkäsi entisen syyttäjän kokemuksella ja varmuudella Trumpin kimppuun argumentoiden vahvasti hänen presidenttiyttään vastaan. Rubio puolestaan vaikutti pikkulapselta Donald Trumpin vieressä, joka epätoivoisesti yrittää saada karkkirahojaan takaisin hiekkalaatikolla.

Yksi vaaliväittelyn suurimmista häviäjistä olikin Marvo Rubio. Pystyäkseen päihittämään Trumpin kotiosavaltiossaan Floridassa, tulisi senaattorin ottaa etäisyyttä ykkösehdokkaakseen ja keskittyä esittelemään omaa linjaansa. Kuitenkin väittelyssä hän kulutti ensimmäinen tunnin kiistelemällä yhtäjaksoisesti Trumpin kanssa, kääntäen jokaisen kysymyksen hyökkäykseksi Trumpi vastaan.

Poikkeus ja ainoa presidentti lavalla oli jälleen Ohion kuvernööri John Kasich. Hän ei lähtenyt mukaan loanheittoon vaan pyrki selkeästi tuomaan esille poliittisia saavutuksiaan sekä visioitaan Yhdysvaltain tulevaisuudesta. Hän erottui positiivisesti keskeytyksien, loukkauksien ja typeryyksien sävyttämässä väittelyssä. Valitettavasti pätevyys ei ole ollut republikaanien esivaaleissa valttia vaan huomion ovat saaneet populistiset torailut ilman perusteita.

Kuluneella viikolla myös nähtiin historiallinen hetki esivaalitaistelussa kun vuoden 2012 presidentinvaalien republikaaniehdokas Mitt Romney ryhtyi avoimesti vastustamaan Donald Trumpin ehdokkuutta ja vetosi republikaaneihin ettei Trumpia valittaisi Republikaanisen puolueen ehdokkaaksi. Romney mukaan Trump presidenttinä vaarantaisi sekä Yhdysvaltain sisäisen- ja ulkoisenturvallisuuden sekä ajaisi Amerikan kaaokseen. Lisäksi Romney kyseenalaisti Trumpin pätevyyden liikemiehenä nostaen esiin epäonnistuneita hankkeita kuten Trump vodka, Trump yliopisto, Trump lentoyhtiö, Trump pihvit, jne. Romney on oikeassa, Trump laittanut nimensä mukaan hyvin huonoihin ja epäonnistuneisiin hankkeisiin. Kuten mm. tukenut Mitt Romney presidentiksi vuonna 2012.

Mitt Romney purkaus oli sellainen, jota ei ole nähty Yhdysvaltain politiikassa vuosikymmeniin. Edellisen kerran tämä tapahtui 1930-luvulla kun vuoden 1928 presidentinvaalien demokraattiehdokas Al Smith, ryhtyi vastustamaan aktiivisesti Franklin D. Rooseveltin uudelleenvalintaa vuonna 1936. Smith, ensimmäinen katolilainen joka pyrki presidentiksi, tulkitsi Rooseveltin New Deal - ohjelman liberaaleine linjauksineen johtavan totalitarismiin Yhdysvalloissa. Valtiovetoisessa elvytyksestä nähtiin vaarallisia esimerkkejä Saksasta ja Neuvostoliitosta. Kuuluisissa puheessaan Smith muistutti amerikkalaisille, että "voi olla ainoastaan yksi pääkaupunki - Washington tai Moskova."

"Minitiistai"

Supertiistain jälkeen ehdokkailla on edessään minitiistai 15. päivä maaliskuuta. Tuolloin esivaalit käydään Floridan, Illinoisin, Missourin, Pohjois-Carolinan ja Ohion osavaltioihin. Minitiistain esivaalit todennäköisesti ratkaisevat republikaanien presidenttiehdokkaan sillä kaikissa muissa osavaltioissa paitsi Pohjois-Carolinassa osavaltion voittaja vie kaikki puoluekokousdelegaatit. Heitä on jaossa 286, joten voitot ovat tärkeitä kaikille ehdokkaille.

Ohion kuvernööri laskee paljon minitiistain varaan. Voitto Ohiossa toisi 66 valitsijamiestä ja vahvistaisi kuvernöörin kampanjaa siirryttäessä Kanadan rajan vastaisiin osavaltioihin. Mikäli hän pystyisi saavuttamaan voittoja Ohion lisäksi Luoteis-Yhdysvaltain osavaltioissa hän pystyisi haastamaan Trumpin puoluekokouksessa. Tämä luonnollisesti edellyttää  Marco Rubion häviötä Floridassa ja jättäytymistä kisasta pois. Näin Republikaanien puolue-eliitille ainoa kelvollinen ehdokas olisi juuri John Kasich, jonka taakse puoluejohto pystyisi myös pakottamaan Marco Rubion.

Toinen minitiistain tärkeistä osavaltiosta on Floridan ja sen 99 puoluekokousedustajaa. Neljästä ehdokkaasta kaikki paitsi Ted Cruz ovat saaneet kannatuksen nuousuun Floridassa, mutta tästä huolimatta Donald Trumpin kärkiasema ei ole uhattuna. Trumpin kannatus osavaltiossa on 45 prosenttiyksikköä ja etumatka Rubioon on jo 19 prosenttiyksikköä. Marco Rubio ei uskonut kampanjassaan joutuvan tilanteeseen jossa hän oikeasti joutuu taistelemaan kotiosavaltion puoluekokousedustajista. Rubion mahdollisuuksia voittaa on vienyt täysi epäonnistuminen republikaanien esivaaleissa sillä hän on voittanut ainoastaan yhdessä osavaltiossa.

Mikäli Ted Cruzin kannatus jatkuu Floridassa, on John Kasichillä mahdollisuus nousta hänen edelleen. Tosin konkreettista hyötyä tästä ei ole voittajan viedessä kaikki puoluekokousedustajat. Esivaaleissa jo luopuneilta ehdokkailta on puoluekokoukseen jäänyt jaettavaksi 14 puoluekokousdelegaattia. Tämä määrä tulee nousemaan merkittävästi mikäli osa jäljellä olevista ehdokkaista heittää pyyhkeen kehään. Trumpin ehdokkuus voidaan vielä haastaa itse puoluekokouksessa, mutta on epäselvää onko puoluejohdolla kykyä viedä asia niin pitkälle, sillä Trumpin asema on hyvin vahva kuten puoluekokousdelegaattijaosta voidaan nähdä:

Donald Trump: 336

Ted Cruz: 234
Marco Rubio: 113
John Kasich: 27

Mahdollisuuksia Donald Trumpin syrjäyttämistä puoluekokouksessa heikentää äänimäärä, joka on puoli miljoonaa suurempi kuin Ted Cruzilla. Lisäksi Trump on voittanut suurimman osan esivaaleista suurella marginaalilla. Näiden ylikäveleminen heikentäisi republikaanien uskottavuutta jäsendemokratiaan pohjautuva puolueena.

P.S.

Republikaani puolue on ajautunut sisäiseen kaaokseen, mutta tulevalle presidenttiehdokkaalle aiheutuu ongelmia jakautuneen puolueen lisäksi uusimmat talousluvut. Viikolla Valkoinen talo tiedotti kuudessa vuodessa syntyneet 14,3 miljoonaa uutta työpaikkaa  ja työttömyys on paininut alhaisimmilleen kahdeksaan vuoteen. 4,9 prosentin työttömyys on vahvistanut presidentti Obaman kannatusta ja tuoreimmissa mittauksissa yli puolet amerikkalaisista katsoo presidentin hoitaneen työnsä hyvin tai erittäin hyvin.

Alhainen työttömyys on vahvistanut presidentti Obaman ja demokraattien asemia.