torstai 23. joulukuuta 2010

Lahja terroristeille - Wikileaks

Joulukuun aikana ei ole voinut välttyä Wikileaks uutisoinnilta. Suuret kansainvälispoliittiset paljastukset ja sivuston keulakuvan Julian Assangen kohdistunut rikostutkinta ovat pitäneet nimen Wikileaks esillä kaikkialla maailmassa. Wikileaksin toiminta tuntuu hyvin ristiriitaiselta. Toisaalta sivusto tekee paljon hyvää paljastaen laittomuuksia, mutta kuinka paljon rikollistoimintaa pystytään perustelemaan yleisellä hyvällä?

Kuinka paljon yleistä etua palvelee 250 000 Yhdysvaltain hallituksen dokumentin julkaiseminen? Vielä kun suurin osa paljastuksista on Seiskan ja iltapäivälehtien tasoa. Erän maan johtokaksikon kutsuminen Batmaniksi ja Robiniksi on tieto, jonka julkituomisen tarpeellisuutta ei voi kuin ihmetellä. Diplomaattisten salaisuuksien vuotaminen on erittäin huolestuttavaa, koska luottamukselliset keskustelut ja tiedonvaihto ovat koko toiminnan perusta. Kansainvälisten suhteiden hoitaminen ei voi olla tuloksellista, jos jokainen osapuoli saa pelätä sanomiensa päätyväksi julkisuuteen. Nykyisellä toiminnalla on aiheutettu suurta vahinkoa kansainväliselle diplomatialle ja vaurioiden korjaaminen vie useita vuosia. Luottamuksen palauttaminen ei käy hetkessä.

Wikileaks on tarjonnut uusimmilla paljastuksillaan täydellisen joululahjan terroristeille paljastamalla kohteita, joilla on suuri merkitys länsimaisten turvallisuudelle. Paljastukset vaarantavat kymmenien tuhansien viranomaisten ja myös siviilien hengen. Quintilianuksen sanonnan mukaan ”tieto lisää tuskaa”. Epäilen vahvasti kuinka monen kansalaisen turvallisuuden tunne on vahvistunut kuluvan kuukauden paljastuksien myötä. Wikileaks ei näytä antavan minkäänlaista arvoa eri maiden turvallisuusorganisaatioiden työlle suojella kansalaisiaan.

Wikileaksin toiminta herättää myös kysymyksen, luulevatko Wikileaks ja Assange edustavansa absoluuttista totuutta ja vapautta toiminnassaan? Jos Mastercard, Visa ja muutamat pankit kieltäytyvät välittämästä lahjoituksia Wikileaksille, niin sivustontukijat aloittavat palvelunestohyökkäykset ja näin haittaavat yrityksien toimintaa. Kyseisillä yrityksillä oli täysi oikeus tällaisen päätöksen tekemiseksi. Oman osansa Wikileaksin tukijoiden vihasta on saanut myös Britannian ja Ruotsin viranomaiset. Onko asia nähtävä niin, että kuka tahansa henkilö tai taho, joka suhtautuu kriittisesti Wikileaksiin ja pitää sen toimintaa arveluttavana, on julkisen tiedonvälityksen vihollinen ja kansalaisoikeuksien vastustaja?

Vapaus on arvokas asia ja länsimaiden suuri saavutus. Vapaudesta on jo ehkä tullut liian arkipäiväistä, jolloin sen nimissä vaaditaan kaikkea julkiseksi, huolimatta siitä kuinka katastrofisia seurauksia sillä on tulevaisuudessa. Vapauteen kuuluu olennaisesti luottamus, tietyt asiat ja niiden hoitaminen ovat hyväksyttävistä syistä salaisia. Turvallisuusorganisaatioiden työ kansalaisten suojelemiseksi on nykyaikana erittäin haasteellista, heidän onnistumisensa ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Tälläkin hetkellä moni terrori-isku on estetty ja kansalaisia pelastettu, näitä tietoja ei vain voida julkaista jottei terroristein toimintaa helpoteta. Wikileaksin ”avoimuuden puolustaminen” ei ainakaan edesauta viranomaisten työtä.

Mitkä ovat Wikileaksin todelliset motiivit toiminnassaan?


maanantai 20. joulukuuta 2010

Valtuustonkokouksen antia

Vuoden viimeisessä valtuustonkokouksessa hyväksyttiin nuijankopautuksella mm. keskustan asemakaavan muutos, lainan takaaminen Muuramen Lämpö Oy:lle sekä Mäkelänmäen koulun laajennuksen aikaistaminen. Tultiin myös valituksi kunnan edustajat uuteen terveydenhuollon jaostoon.


Sutjakkaasti edennyt kokous jämähti odotetusti talousarvion käsittelyyn, kovaa keskustelua käytiin niin asiasta kuin myös sen vierestä. Kaiken kaikkiaan kuntalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa: Muuramen talous on vakaalla pohjalla ja valtakunnallista kärkitasoa. Kunnanjohtajaa lainatakseni: ”Suomessa on yli 300 Muuramea huonompaa kuntaa, taloudellisessa mielessä. Mihinkään kulutusjuhliin ei kuitenkaan ole aihetta, tiukkaa taloudenpitoa tullaan jatkamaan. Edessä tulee olemaan miljoonien eurojen investointeja ja kunnan lainamäärää tulee saada merkittävästi pienennettyä. Mikäli kuitenkin nyt varovaisenarvion mukaisesti tehty talousarvio toteutuu, vuoden 2011 budjetti näyttää noin 1,1 miljoonan euron ylijäämää!

Talousarviokeskustelussa demariryhmä esitti 20.000 euron lisäystä liittyen uimahallin kuntokartoitukseen. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty äänestyksen seurauksena. Kartoituksen avulla olisi pystytty aloittamaan suunnitelmat uimahallin saattamiseksi vastaamaan nykyajan vaatimuksia, sillä 70-luvulla rakennettu uimahalli vetelee viimeisiä, ellei korjauksiin ryhdytä. Ja korjauksia ei pystytä suunnittelemaan ellei kunnollista kuntokartoitusta ole tehty. Oikeistoryhmien, lähinnä Kokoomuksen ja Keskustan, mielestä kuntokartoitukselle ei kuitenkaan ole tarvetta ja tämä näkyi äänestyksen tuloksessa. Oikeistopuolueiden toiminnan seurauksena monien kuntalaisten hyvinvointi ja liikuntamahdollisuudet ovat uhattuina. Jos toimiin ei nyt ryhdytä, on vain ajankysymys milloin uimahalli joutuu laittamaan lapun luukulle.

Tosin tämä saattaa olla myös puolueiden suunnitelmissa. Kommentit ”mitä sillä uimahallilla edes tekee, sehän tuottaa vain tappiota” kielivät siitä etteivät puolueet todellakaan aja kaikkien kuntalaisten etuja, vaikka juhlapuheissa näin mainostetaankin. Sanat ja teot eivät kohtaa. Puolueet toimivat samalla tyylillä Muuramessa kuin valtakunnan politiikassakin, ajaen ainoastaan parempiosaisten etua ja vähät välittämät yhteiskunnan heikommista. Tällä valtuustokaudella on voinut usean kerran todistaa miten erityisesti Kokoomuksen valtuutetut ovat edistämässä yksityisen sektorin voitontavoittelua julkisten varojen avulla. Itse olen asettanut ja tulen edelleenkin asettamaan julkisesti tuotetut palvelut etusijalle, enkä tule missään vaiheessa suostumaan kunnan taloudellisten resurssien ohjaamiseen pienen ryhmän hyödyksi!

torstai 11. marraskuuta 2010

Mikä on yhteisen kuntaveneemme suunta?

Paikallislehdessä taannoin julkaistu valtuustokolumni:

Yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saadaan rakennettua vahva kunta. Ilman yhteisöllisyyttä ei saada aikaan yhteistyötä, Ilman yhteistyötä ei saada aikaan kuntalaisia hyödyttäviä tuloksia. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, kuntaveneemme suuntaa vahvana eteenpäin. Yhteistyö ja yhteisöllisyys vaativat aktiivista vuorovaikutusta luottamushenkilöiden, virkamiesten ja kuntalaisten kesken.

Vuorovaikutuksen lisäämiseksi Muuramessa on nyt mahdollista tehdä kuntalaisaloite suoraan Internetissä. Kunnan www-sivuille on luotu valmispohja johon aloite on helppo tehdä ja lähettää kuntaan. Kuntalaisaloitteen tekeminen on jokaisen kuntalaisen perusoikeus ja toivottavasti sähköisessä muodossa tehtävä aloite madaltaa kuntalaisten kynnystä aloitteiden laadinnassa. Kuntalaisaloite voi olla suuri tai pieni, se voi olla parannusehdotus tai aivan uusi idea. Ei ole väliä ovatko aloitteen taloudelliset vaikutukset suuret tai pienet, jokainen aloite tullaan käsittelemään yhtä tarkasti. On tärkeää, että kuntalaiset käyttäisivät heille suotua mahdollisuutta parantaa ja laajentaa kunnan palveluidentarjontaa. Parannetaan yhdessä kuntaveneemme suuntaa!

Myös kuntapalveluiden järjestäminen on toimimista samassa veneessä. Julkinen ja yksityinen sektori eivät toimi toisiaan vastaan vaan yksityisellä palveluntarjonnalla saadaan täydennettyä julkista palvelun tarjontaa hyvin. Samaan suuntaan ovat molemmat siis soutamassa. Nyt kuitenkin kuntasektorilla on ollut havaittavissa kehitys, jossa kuntaveneen airoja ollaan siirtämässä yksityisen palveluntarjonnan tueksi. Tämä toiminta tekee yhteisen veneemme kulusta epävakaata ja varmuus suunnasta eli hyvistä kuntapalveluista on epäselvä.

Yksityistäminen, joka tehdään ideologisista syistä, ei ole mikään ahaa-elämys joka varmistaa tasa-arvoiset julkiset palvelut tulevaisuudessa. Yksityistäminen pelkästään yksityistämisen halusta johtaa usein palveluiden laadun huonontumiseen, niiden saatavuus heikkenee ja todennäköisempää on palveluiden kallistuminen kuin niiden halpeneminen. Tästä on nähtävissä esimerkkejä useassa Suomen kunnassa. Siksi meidän tulee olla hyvin tarkkoina yksityistämisen suhteen ja etsittävä vastauksia kysymyksiin miten ja ennen kaikkea miksi palveluita yksityistetään

On kyse selkeistä arvovalinnoista. Yhteisiä resursseja tulee käyttää kunnallisten palveluiden kehittämiseen ja laadun parantamiseen, eikä tarkoituksena ole rahan suoltaminen yksityiselle sektorille.

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä

tiistai 9. marraskuuta 2010

Maakunnan terveydenhoito himmeleiden varassa.


Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvityshanke järjesti seminaarin aiheesta sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio Keski-Suomessa. Seitsemän intensiivisen tunnin aikana tuli monien esimerkkien kautta selväksi se miten sosiaalipuolen integraatiota tulee tehdä ja miten sitä ei missään nimessä tule tehdä. Seuraavaksi muutamia huomioita päivän annista:

Tehokkaan integraation voidaan katsoa muodostuvan viiden kohdan kautta: kohdista – varaudu – arvioi – mahdollista – osallista. On tärkeää kohdistaa integraatio isoihin ongelmiin, sitä kautta pystytään maksimoimaan kokonaishyödyt. Varaudutaan investoinneilla integraation hyödyntämiseen. Arvioidaan hyötyjen ja haittojen suhdetta monialaisesti. Mahdollistetaan rakenteiden vs. toimintamallien tehokas koordinaatio. Asiakasta varten integraatiota loppujen lopuksi tehdään, joten hänen osallistumisensa prosessiin on erityisen tärkeää.

Saarikka on viiden pohjoisen Keski-Suomen kunnan muodostama kuntayhtymä. Yhteensä alueella on noin 20 000 asukasta, mikä täyttää juuri ja juuri PARAS lain väestövaatimuksen terveydenhuollon järjestämiselle. Hallinto-organisaation muodostaa 43-jäseninen yhtymävaltuusto sekä hallitus ja johtoryhmä. Saarikka järjestää siis terveydenhuollonpalvelut koko kuntayhtymän alueelle ja yhtymävaltuusto päättä koko alueen tilanteesta. Kuitenkin yksittäiset kunnat päättävät itsenäisesti kaikista muista hyvinvointiin liittyvistä asioista aina kuntalaisten harrastusmahdollisuuksista lähtien. Tässä ei kohtaa kunnolla todelliset hyödyt ja integraatio on jätetty puolitiehen. Toimintaa katsotaan toisaalta koko alueen ja toisaalta sen kautta mikä on esim. Karstulalle hyödyllistä. Synergia ei toimi. Saarikan tapauksessa järkevintä olisi muodostaa yksi yhtenäinen kunta.

Forssan seudulle integraatiota on viety nykyisen lainsäädännön puitteissa hyvin pitkälle ja heidän kehittämästä mallista olisi hyvä ottaa oppia Keski-Suomea ajatellen. Forssan seudun kuntayhtymässä ei esim. ole ollenkaan yhtymävaltuustoa vaan toiminnan ”poliittinen” johtaminen on keskitetty kuntien valtuustojen puheenjohtajille sekä johtavien virkamiehien muodostamalle johtokunnalle. Kuntien yhteistoiminnassa on pystytty luomaan selkeä työnjako eri sektorien välillä, kuitenkin niin ettei yksittäisten kuntien omiin terveyskeskuspalveluihin ole tarvinnut paljoa kajota. Päällekkäisyydet on saatu poistettua niin palveluiden kuin henkilöstön osalta ja Forssan seudun kuntayhtymä pystyy tuottamaan 10 % maan keskiarvon alapuolella!

Pohjois-Karjalan malli on toinen varteenotettava vaihtoehto, joka tosin maakunnan kuntien taholta tyrmättiin yksimielisesti. Viiden kunnan ”tyrmäysilmoituksissa” oli jopa täsmälleen samat kirjoitusvirheet. Maakunnassa on tällä hetkellä 17 eri kunnallista hallintoa sekä 11 sosiaali- ja terveyshoitopalveluiden hallintokokonaisuutta, joten integraatiolle löytyy tarvetta. Ehdotetussa mallissa oli käytettä kehärakennetta palveluiden tuottamisessa. Paikallisella tasolla jokaisessa kunnassa hoidettiin mm. lääkärin vastaanotto, neuvola, työterveyshuolto, jne. Lähialueita oli tarkoitus muodostaa kolme, jotka olisivat vastanneet mm. erilaisten terapioiden järjestämisestä, röntgenistä sekä muista tiiviistä yhteistoiminnasta hyötyä saavia palveluita. Maakunnallisella tasolla olisi ollut ainoastaan yksi yksikkö, joka olisi hoitanut erikoissairaanhoidon, tarvikkeet, koneet, laitteet, jne. Keski-Suomessa Pohjois-Karjalan mallin mukaisesti maakunnallisesta hoidosta vastaisi Keskussairaala, lähialueilla toiminnasta vastaisi Jämsä, jyväskylä, Äänekoski ja Saarijärvi-Viitasaari. Maakunnan kaikki kunnat vastaisivat paikallisesta palveluntarjonnasta.

Seminaarissa esiteltiin työstettävä ehdotus maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon malliksi. Sen ytimenä on kolme periaatetta:

1. maakunnassa 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta.
2. sosiaali- ja terveydenhuollon täysi integraatio.
3. säilytetään Keski-Suomen maakunnan eheys.

Ensimmäisen kohdan periaate olisi ollut syytä nostaa esille jo silloin kun nykyisen PARAS lain myötä aloitettiin hallinto-himmeleiden rakentaminen. Nyt maakunnasta löytyy seututerveyskeskus, Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus, Wiitaunioni, Saarikka, jne. Muutamat kunnat eivät lisäksi ole tehneet vielä päätöksiä yhteistoiminasta. Sitten nämä kaikki yrittävät keskustella ja tulla toimeen sairaanhoitopiirin kanssa erikoissairaanhoidon osalta. Alusta asti olisi pitänyt olla maakunnallinen konsensus siitä missä mallissa aletaan terveydenhuoltoa kehittää koko maakunnassa yhtenäisesti eikä luoda monia erilaisia organisaatioita. Ns. isäntäkuntamallin ottaminen käyttöön koko maakunnassa olisi ollut hyvin mahdollista. Esimerkiksi Neljä isoa kaupunkiseutua olisi hoitanut oman alueensa palvelut ja neuvotellut erikoissairaanhoidollisista palveluista sairaanhoitopiirin kanssa. Vaihtoehtoisesti maakuntaan olisi voinut luoda esityksen mukaisesti 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta, joka olisi toiminut yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa.

Moneen otteeseen seminaarin aikana nousi mieleen kysymys: yritetäänkö tässä hoitaa nyt kuntia vai ihmisiä?

Kaikissa esimerkeissä, joita päivän aikana esiteltiin, oli monenlaisia väestöpohjia palveluiden perustana. Mitään yhtenäistä linjaa ei löytynyt ja Forssan kuntayhtymän johtaja Markku Puro totesi sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäiset palvelualueet muodostuvat ”luontaisesta työssäkäynti ja asiointi alueesta”. Tästä olen samaa mieltä, on turha luoda keinotekoisesti mitään väestövaatimuksia vaan jokaista palvelualuekokonaisuutta tulisi tarkastella yksilöllisesti siitä lähtökohdasta mikä on tehokkainta juuri kyseisellä alueella.

Poikkeuksellisen pitkä kirjoitus nyt, mutta päivän anti oli todella mielenkiintoinen.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Yhdysvaltain välivaalit.


Konservatisminaalto pyyhkäisi yli koko kansakunnan viikolla käydyissä Yhdysvaltain välivaaleissa republikaanien murskaavan voiton myötä. Presidentti Barack Obaman politiikkaa vastaan noussut Teekutsu-liike ei yltänyt yhtä suureen voittoon josta liikkeen ehdokkaat pitivät kovaa ääntä. Sinänsä vaalien tulos ei ollut yllätys, gallupit näyttivät hyvin selkeästi viimeisen kuukauden aikana demokraattien tappiota, kysymys oli ainoastaan siitä kuinka paljon edustajia demokraatit tulevat menettämään kongressissa.

Republikaaninen voitto oli murskaava, 64 lisäpaikkaa edustajainhuoneessa ja kuusi senaatissa. Republikaanien saavuttama voitto oli suurin sitten vuoden 1938, jolloin demokraatit menettivät 72 paikkaa edustajainhuoneessa. Senaatissa demokraatit onnistuivat niukasti säilyttämään enemmistönsä, sen kutistuessa yhdeksästä kolmeen. Edustajainhuoneesta poiketen, koko senaatti ei ollut vaihtumassa vaan ainoastaan kolmannes, 34 senaattoria. Enemmistön pienentyminen näin paljon aiheuttaa kuitenkin Obamalle ongelmia uudistusten läpimenossa. Ratifioimista odottaa mm. sopimus Venäjän kanssa ydinaseriisunnasta, jota lähes kaikki republikaanit vastustavat. Obaman hallinnon kohtaama takaisku ei ole ainutlaatuinen sillä monet liberaalit presidentit ovat kohdanneet tappion välivaaleissa, huolimatta suuresta kannatuksesta jolla presidentit on valittu. Clintonin kauden alussa esillä ollut terveydenhuoltoreformi johti vuoden 1994 välivaaleissa demokraattien suureen tappioon edustajainhuoneessa, 54 paikkaa. Clintonin ja George W. Bushin ensimmäisen kausien välivaalit ovat ainoat viimeisen 80 vuoden aikana, jolloin presidentin puolue on pystynyt lisäämään paikkojaan edustajainhuoneessa.

Republikaanien merkittävänä tavoitteena senaatin vaaleissa oli nevadalaisen demokraattisenaattorin ja enemmistöjohtajan Harry Reidin uudelleenvalinnan estäminen. Reid on ollut yksi presidentti Obaman merkittävimmistä tukijoista ja lainsäädännöllisten hankkeiden edistäjä, joten hänen syrjäyttämisensä senaatista olisi edistänyt huomattavasti republikaanien pyrkimyksiä. Republikaaninen ehdokas Nevadan senaattorivaaleissa oli Sharron Angle, joka sai 44 % nevadalaisten äänistä. Angel todisti miten republikaanien kannattajat nojaavat vahvasti ehdokkaan ideologiseen taustaan, kuin ehdokkaan todellisiin kykyihin hoitaa tehtäviään. Kampanjan aikana Angel onnistui pitämään poliittiset kantansa hyvin piilossa ja vaali-iltana toimittajan vaatiessa vastauksia, Angel totesi ”vastaan niihin kysymyksiin, sitten kun olen senaattori”. Eli 44 %:lle nevadalaisista äänestäjistä ei ollut väliä mikä ehdokkaan poliittinen linja on, riitti ainoastaan se, että ehdokas on republikaani. Angelin ja median huvittavia kohtaamisia toimittajien kanssa löytyy mm. oheisen linkin kautta http://www.youtube.com/watch?v=prMIs4l6Iso. Ja jos oikein haluaa nauraa republikaanipoliitikkojen tietämättömyydelle politiikasta, kannattaa katsoa myös oheinen Sarah Palinin haastattelu parin vuoden takaa: http://www.youtube.com/watch?v=WMhQBlAsLmI.

Välivaalien tulos oli odotettu, sillä on hyvin harvinaista, että istuvan presidentin puolue pystyisi säilyttämään valta-asemansa kongressissa. Edes kaikkien konservatiivien ikoni, amerikkalaisen unelman puolustaja ja kommunismin kukistaja Ronald Reagan ei pystynyt vuoden 1982 välivaaleissa, suuresta suosiostaan huolimatta, säilyttämään republikaanien johtoasemaa. Vuoden 1984 presidentinvaaleissa Reagan oli iskussa murskaamalla demokraattien ehdokkaan Walter Mondalen saamalla 525 valitsijamiestä, Mondalen 13 vastaan. Mondale pystyi voittamaan ainoastaan kotiosavaltionsa Minnesotan (jonka valitsijamiehet tulivat ainoastaan 3761 äänen erolla) sekä Washington D.C.:n. Richard Nixon on toinen presidentti, joka on pystynyt voittamaan 49 osavaltiota 50:nestä. Tämä tapahtui vuoden 1972 vaaleissa, jolloin vastaehdokkaana oli demokraattien George McGovern.

Demokraattien suuri tappio johtui hyvin paljon suuresta työttömyystilanteesta ja Obaman ajamasta terveydenhuoltouudistuksesta, joka on herättänyt suurta vastustusta. Suuresta karismastaan huolimatta Obama ei pystynyt vakuuttamaan amerikkalaisia politiikastaan ja hänen neuvotteleva asenteena republikaaneja kohtaan antoi vastapuolelle mahdollisuuden heittää lokaa niskaan minkä kerkesivät. Republikaanit onnistuivat iskostamaan amerikkalaisiin hyvin vääriä käsityksiä terveydenhuoltouudistuksesta, jota vastaan itse asiassa koko Teekutsu-liike syntyi. Kuten kaikkialla muualla, myös Yhdysvalloissa äänestäjien muisti on lyhyt. Kahdessa vuodessa ei voi korjata 8 vuoden virheitä. Obama sai perinnökseen miljardien velat, kaksi sotaa, 30-lukua vastaavan talouslaman, etääntyneet liittolaiset ja yli 40 miljoonaa köyhää. Silti Obaman odotettiin korjaavan tilanteen yhdessä yössä, olevan messias joka johtaa Amerikan uuteen kukoistukseen.

Kampanjointi on aina kallista Yhdysvalloissa ja näissä vaaleissa tehtiin kaikkien aikojen ennätys vaalirahoituksessa. Vaaleissa poltettiin menemään kolme miljardia dollaria!!! Vaaleissa äänestettiin myös useista lakiehdotuksista eri osavaltiossa. Suurimpana huomionkohteena oli Kalifornian lakiehdotus 19, joka olisi laillistanut marihuanan. Tötsyjen polttelijat eivät onnistuneet mobilisoimaan kannattajiaan ja 56 prosenttia äänestäjistä vastusti ehdotusta. Oklahomasta puolestaan tuli ensimmäinen osavaltio, joka kiesi islamilaisen sharia-lain käyttämisen oikeuslaitoksen päätöksissä. Ei voi olla liian varovainen, sillä Oklahomassa on peräti 15 000 muslimia edustaen 0,01 prosenttia osavaltion väestöstä. Kyseisen lain hyväksyminen on suuri saavutus. Se, että ongelmaa ei ole olemassa, ei ole mikään syy ettei asiaa voitaisi kieltää.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Vanhusten Viikon juhla Muuramessa


Avauspuhe pidetty Muuramen Vanhusten Viikon pääjuhlassa 6.10.


Aluksi kiitokset Muuramen kulttuuritoimelle ja kaikille muille Vanhusten Viikon tapahtumien järjestelyihin osallistuneille tahoille. On myös mukava nähdä viikon, niin sanotusti juhlittavia, näin paljon paikalla. Tosin eihän tämä mikään ihme ole, sillä ovathan varttuneeseen ikään ehtineet kansalaiset aktiivisimpia osallistujia yhteiskunnassa, oli kyseessä sitten esimerkiksi lauluillat tai äänestäminen. Tilaisuuden virallinen ja ehkä hieman vakava osuus kestää vain puheeni ajan, jonka jälkeen pääsemme nauttimaan Leena Pyylammen konsertista sekä seurakuntakodin järjestämästä lounaasta.

Tämän tervehdyksen laatiminen oli yllättävän haastavaa, sillä osaltaan minua pyydettiin esittämään omia näkemyksiäni vanhustenhuollon ja – palveluiden tulevaisuudesta. Tehtävä on haasteellinen sillä tässä kohtaa nyt kaksi sukupolvea, minun ja Teidän. Sukupolvea joiden maailmankatsomus kumpuaa hyvin erilaisista kokemuksista ja lähtökohdista.

Sukupolvenne sai aikoinaan osakseen suuren vastuun suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perustan rakentamisessa. Tässä työssä vastaan tuli mittavia haasteita, haasteita joiden suuruutta minun sukupolveni ei aina näe ja ymmärrä. Teidän sukupolveanne on kiittäminen siitä hyvinvoinnista josta minun sukupolveni saa nauttia ja jota liian monesti pidetään itsestäänselvyytenä.

Nyt hyvinvointiyhteiskunta saa vastaansa uuden haasteen sillä väestön ikääntyminen kiihtyy ennen näkemätöntä vauhtia. On ironista miten nyt ne kansalaiset, jotka auttoivat menneisyydessä nykyisen hyvinvoinnin luomisessa, koetaan uhkaksi järjestelmän säilymiselle tulevaisuudessa. Miten tästä pystytään selviämään? Miten turvataan ihmisarvoinen vanhuus kansalaisille?

Mummoni, joka suruksi nukkui pois viime viikolla, edusti sitä sukupolvea joka joutui lähtemään sodan tieltä pois synnyinseudultaan ja aloittamaan tyhjästä satojen tuhansien muiden tavoin. Mummolta opin sen – ajatuksen jota tulen pitämään yllä läpi koko elämäni – ettei vastaan koskaan tulee niin suurta estettä, niin syvää takaiskua, etteikö niitä pystyisi ylittämään. Mummosta näkyi aina hänen sukupolvelleen, Teidän sukupolvellenne, ominainen sitkeys ja optimismi. Luottamus siihen, että omalla työllään – yhteisellä työllä pystytään selviämään tielle tulevista esteistä.

Nyt väestön nopeasta ikääntymisestä seuraava ongelma ei ole niin ylitsepääsemätön ja väistämätön kuin annetaan ymmärtää. Ratkaisu ei ole kiinni taloudellisten resurssien rajallisuudesta vaan arvojen valinnasta, niistä asioista joita me pidämme tärkeinä yhteiskunnassa. Ei ole hyväksyttävää sanoa ettei rahaa ole vanhustenpalveluiden parantamiselle, jos yhteiskunnalla on varaa samanaikaisesti laittaa satoja miljoonia euroja pankkien tukemiseen. Kylmät ja kovat arvot ovat tuntuneet saaneen liiaksi valtaa lähimmäisyydeltä ja välittämiseltä yhteiskunnassa.

Suomi on tällä hetkellä rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin, joten taloudellisia mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi on. Kaikille vanhuksille tulee pystyä järjestämään tasa-arvoiset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Tämä on tahdon asia! Tukipalveluiden järjestämisessä tulee erityisesti huomioida se, että mummoilla ja papoilla on mahdollisuus asua omassa kodissaan niin pitkään kuin he itse haluavat ja se on heille mielekästä. Asuminen tutussa ympäristössä tutkitusti hidastaa ikääntymisen mukanaan tuomia vaivoja ja ihmisen fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa.

Palveluidentarjonta tulee myös olla selkeästi koordinoitua. Nykyisin tukitoimenpiteet on hajautettu usealle toimijalle, niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille, jolloin kokonaiskuvan muodostuminen vanhuksen hyvinvoinnista on hankalaa. Palveluidenjärjestämisessä on syytä ottaa huomioon, että yksi henkilö mahdollisimman pitkälle pystyy huolehtimaan vanhuksen jokapäiväisen toiminnan tukemisesta.

Erilaiset yhdistykset ja järjestöt ovat hyvä lisä hyvän vanhuuden järjestämisessä. Esimerkiksi monipuoliset askartelu-, laulu ja liikuntakerhot antavat juuri sellaista virikkeellistä toimintaa kuin vanhukset itse haluavat. Niissä pystytään vaihtamaan kuulumisia ja toistuvina tapahtumina ne rytmittävät hyvin päivien kulkua.

Uusi kotikuntalaki sallii isovanhemman muuttamisen lasten ja lastenlastensa lähelle, joka edesauttaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin rakentumisessa. Omaiset pystyvät olemaan kokoajan lähellä ja auttamaan arjen askareissa. Aikaisemmin kotikunnan muuttaminen ei ollut yhtä helppoa ja pitkistä etäisyyksistä johtuen sukupolvien välinen vuorovaikutus ei välttämättä ollut tiivistä. Sukupolvien välinen tiivis yhteydenpito on tärkeää sillä siitä on hyötyä sekä isonvanhemmille että lapsenlapsille. Jutut käpylehmistä, seteliuudistuksesta tai hiihtämisestä kouluun neljän kymmenen asteen pakkasessa ovat niitä kokemuksia, joita on hyvä siirtää myös seuraaville sukupolville.

Tässä on nyt vain muutamia huomioita, joita itse pidän tärkeinä vanhustenpalveluita järjestettäessä.

Koko maassa nyt järjestettävä Vanhusten Viikko on tarpeellinen tapahtuma. Tärkeät asiat nousevat keskusteluun yhteiskunnan eri sektoreilla ja virikkeellistä toimintaa, jota mekin nyt täällä teemme, järjestetään paljon. Toivon vilpittömästi ettei hauskat tapahtumat ja tärkeä keskustelu jää vain tälle viikolle. Vaan, että Vanhusten Viikkoa vietettäisiin tietyllä tapaa läpi koko vuoden. Kysymys loppujen lopuksi on lähimmäisen välittämisestä:

Kaikkea saa tehdä
kaikkea pitää tehdä
kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevä sielua
ei saa tallata

Tommy Tabermanin runojen sanoin haluan omastani ja Muuramen kunnan puolesta toivottaa teille kaikille, mummoille ja papoille, vaareille ja mummuille oikein antoisaa Vanhusten Viikkoa. Nauttikaa päivän ohjelmasta ja läpi viikon järjestettävistä tapahtumista.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Demokratian riemuvoitto?


Viikonloppuna käydyn Ruotsin parlamenttivaalien tulos on aiheuttanut suurta porua Pohjanlahden molemmilla puolilla. Sosialidemokraatit tavoitteet valtaan pääsystä eivät toteutuneet vaikka puolue onnistui säilymään suurimpana. Johtuiko demareiden tappio karismaattisen johtajan puutteesta vai teemoista, siihen saavat politiikan analyytikot vastata. Selvää kuitenkin on, ettei Mona Sahlinilla ole Palmen, Erlanderin tai Hanssonin kaltaista karismaa nousta kansankodin pääministeriksi, ainakaan vielä. Ruotsin Kokoomus puolestaan onnistui karistamaan harteiltaan entisen yläluokan puolueen maineen ja houkuttelemaan monia Sosialidemokraattien kannattajia taakseen. Sen enempää ruotimatta demareiden tappiota ja kokoomuksen menestystä, mielenkiinto keskittyy uuteen valtiopäivä puolueeseen Ruotsidemokraatteihin.

Ruotsidemokraattien ajama poliittinen linja, erityisesti maahanmuuton osalta, on saanut ruotsalaiset kuohuksiin. Ruotsalaisen yhteiskunnan maineen pelätään menneen kun maahanmuuttovastainen puolue pystyi äänikynnyksestä huolimatta nousemaan valtiopäiville. Ruotsidemokraattien kampanjointia värittivät mielenosoitukset sekä suoranaiset väkivallan teot ja mellakkapoliisit olivat useasti turvaamassa Ruotsidemokraattien kampanjointia. Lähes koko ruotsalainen media kampanjoi Ruotsidemokraatteja vastaan ja vielä vaalipäivänä maan suurimmat iltapäivälehdet Aftonbladet ja Expressen yrittivät vaikuttaa kansalaisiin, jotta he eivät äänestäisi ulkomaalaisvastaista puoluetta. Puoluetta ei myöskään otettu mukaan vaaliväittelyihin, jotta puolue ei pystyisi esittämään mielipiteitään joihin muiden puolueiden olisi kiusallista vastata. Muiden puolueiden mielestä mitään Ruotsidemokraattien ongelmia kun ei edes ole olemassa, tosin Ruotsissa on mm. lähiöitä jonne edes poliisit eivät uskalla mennä. No, mutta nämä ongelmat eivät kuitenkaan johdu niistä seikoista, joita Ruotsidemokraatit nostavat keskusteluun.

Muiden puolueiden, median ja kansalaisjärjestöjen yrityksistä huolimatta ruotsidemokraatit pääsivät valtiopäiville. Henkilökohtaisesti en ymmärrä asiasta noussutta kohua, koska ainakin minä katson Ruotsin olevan kaikesta huolimatta demokraattinen valtio. Demokratiassa valta on kansalla ja tällä kertaa 82 prosenttia ruotsalaisista käytti tätä valtaa. Siitä voidaan olla erimieltä toimiko kansa oikein äänestämällä 20 ruotsidemokraattia parlamenttiin, kansa olisi voinut toimia paremmin. Kuitenkaan Ruotsidemokraatteja äänestäneitä ei tule tuomita tai leimata rasisteiksi, koska heillä oli demokraattinen oikeus äänestää kuten haluavat. Keskustelusta on voitu huomata, että hyvin harva on tapahtuneesta mielissään. Tästä huolimatta vapaassa demokratiassa ihmisillä on maan lakien puitteissa oikeus toimia, kannattaa ja äänestää millaista puoluetta tahansa. Kuten kaikissa asioissa, myös demokratiassa on varjopuolensa, osa kansasta voi toimia niin, ettei enemmistö pidä sitä soveliaana. Toimiessaan lakien puitteissa, vähemmistöllä on kuitenkin tähän oikeus. On erikoista miten ne tahot, jotka pitävät yllä ruotsalaista kansankotia ja kannattavat demokraattia, toimivat itse asiassa demokratian vastaisesti ottamalla käyttöön keinoja Ruotsidemokraattien hiljentämiseksi, jotka eivät ole tyypillisiä demokratialle.

Tiistain Ajankohtaisessa Kakkosessa oli lyhyessä jutussa hyvin tiivistetty Ruotsin demokratian tila, sillä siinä juuri tuotiin esille edellä kuvattuja asioita joiden pitäisi olla sallittuja ja itsestään selviä demokratiassa. Ruotsin vaaleja verrattiin mielestäni osuvasti Afganistanin vaaleihin, sillä molemmissa on yritetty rajoittaa poliittista osallistumista, yritetty estää ihmisiä äänestämättä ja peloteltu kansalaisia. Poliittinen toiminta Ruotsin vaalien alla muistuttaa valitettavasti monia epädemokraattisia maita, joissa poliittiset oikeudet tallotaan, mikäli ne eivät edusta valtaapitävien tahtoa.

Lopuksi suosittelen lämpimästi kaikkia Ruotsin vaalien tuloksesta kuohuksissa olevia henkilöitä katsomaan demokratian määritelmän sanakirjasta ja tutustumaan aihetta käsitteleviin perusteoksiin, jotta selviää mitkä asiat ovat demokratiassa sallittuja.

”Vahvin perustelu demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa”
Winston Churchill

torstai 9. syyskuuta 2010

Energia- ja kasvufoorumi 9.-10.9.

Energia- ja kasvufoorumi mahdollistaa tilaisuuden tutustua tämän hetken merkittäviin poliittisiin kysymyksiin, miten energian tuotanto saadaan vastaamaan uusia normituksia ja miten nousua talouden taantumasta pystytään vauhdittamaan. Selkeästi kysymyksessä on myös alojen yritysten lobbausmatka. Tämän päivän ohjelmassa oli tutustuminen UPM:n Rauman paperitehtaaseen, Olkiluoto ja Neste Oilin Naantalin jalostamo jäävät huomiselle. Päällimmäisenä huomio paperitehdasvierailussa kiinnittyi uusiutuvien ja kierrätettävien raaka-aineiden käyttöön tuotteiden teossa ja itse energian tuotannossa. Bio- ja metsäteollisuuden yhdistäminen perinteisten metsäyritysten toiminnassa on merkittävä askel uusiutuvien energiamuotojen kehittelyssä. Lisäksi yritysten panostukset edistävät taistelua ilmastonmuutosta vastaan.

Vaikka metsäteollisuuden on ennustettu loppuvan Suomesta, niin silti maan teollisuustuotannosta 13 prosenttia tulee metsäteollisuudesta ja sen osuus teollisuuden työpaikoista on edelleen suuri 14 prosenttia. Globaalilama on iskenyt erityisesti viennistä riippuvaiseen metsäteollisuuteen ja siitä nouseminen on merkinnyt paljon sopeutustoimia. Vienti on kuitenkin kasvanut ja metsäteollisuuden osuus koko maan viennistä on edelleen noin 17 prosenttia. Selvää on, että markkinat järjestelevät itse toimintaansa ja laajamittainen metsäteollisuus tulee vähenemään ja keskittyy tulevaisuudessa pääosin kotimaan kysynnän tyydyttämiseen ja suurin osa muusta tuotannosta siirtyy lähemmäksi raaka-aineita ja kasvavia markkinoita. Samansuuntainen kehitys on havaittavissa myös muissa ”perinteisen teollisuuden” yrityksissä.

Pelkästään UPM on sijoittanut tällä vuosituhannella noin miljardi euroa uusiutuviin energiamuotoihin ja tällä hetkellä koko metsäteollisuussektori tuottaa yli 70 prosenttia koko maan uusiutuvasta energiasta, tuottaen samalla hyvin vähän hiilidioksidipäästöjä. Myös kierrätyksestä UPM pystyy esittämään vakuuttavia lukuja, sillä metsän biomassasta otetuista raaka-aineista pystytään hyödyntämään hyvin suurin osa tuotannossa. Esimerkiksi tukkipuun tuotannosta syntyviä jätekuituja pystytään käyttämään hyödyksi paperin- ja sellunvalmistuksessa. Paperintuotannosta syntyvät jätteet ohjataan energiapuun kanssa lämmön ja sähkön tuotantoon. Energian tuotanto on hyvin tehokasta, sillä Rauman Voima oy:n biovoimalaitos toimii aivan paperitehtaan naapurissa. 92 prosenttisesti bio- ja kierrätyspolttoaineita käyttävälaitos pystyy tuottamaan 930 GWh:ta vuosittain sähkönä, höyrynä ja kaukolämpönä paperitehtaan ja Rauman kaupungin tarpeisiin. Tehtaiden jäteveden ja myös kaupungin jäteveden puhdistus on keskittynyt tehdas alueelle. Yhteistyö puhdistuksessa on ollut hyödyllinen molemmille osapuolille. Kaupunki on välttynyt tekemästä suuria ja kalliita investointeja olemassa osakkaan puhdistamossa ja UPM välttyy käyttämästä kemikaaleja typen tilalla ”ruokkiakseen” vettä puhdistavia bakteereja. UPM:n tuotannossa typpeä syntyy hyvin vähän kun taas yhdyskuntajätteessä sen osuus on merkittävä.

Kaiken kaikkiaan keskustelut ja tutustuminen itse tuotantolaitoksiin on tarjonnut paljon uutta tietoa ja esittänyt monia mahdollisuuksia metsäsektorin roolista uudessa energiapolitiikassa. Huomenna luvassa on tutustuminen TVO:n Olkiluodon ydinvoimala työmaahan ja ydinjätteen loppusijoituspaikkoihin. Toisena kohteena on Neste Oilin Naantalin jalostama, jossa varmaan kuullaan kiistellystä palmuöljystä, joka katsantokannasta riippuen joko auttaa pelastamaan maailman tai nopeuttaa sen tuhoutumista.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Presidenttikysymys.

Eilen UKK eli Urho Kaleva Kekkosen syntymästä tuli kuluneeksi 110 vuotta. Vaikka Urkki on maannut jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan suuren paaden alla Hietaniemen hautausmaalla, hän vaikuttaa edelleen olevan aktiivinen toimija Suomen poliittisessa elämässä. Viime vuoden EU vaalien aikoihin Keskusta oli lähettämässä ”Urhoutta Eurooppaan” ja useasti saa kuulla kansan toistavan lausetta ”nyt olisi Kekkoselle töitä”. Tällainen lausahdus ei ole mikään ihme. Vaikka Kekkosen aikana presidentin vallankäyttö oli ajoittain mielivaltaista ja perustuslakia venytettiin minkä kerittiin niin asioiden hoito toimi silti hyvin. Verrattuna Suomen nykyiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa ei lähestulkoon kulu päiväkään ettei Arkadianmäeltä tulisi skandaaliuutisia. Kun maassa oli 50.000 työtöntä, Kekkonen runnoi läpi hätätilahallituksen tilanteen ratkaisemiseksi. Nyt maassa on kuusi kertaa enemmän työttömiä, lähes 300.000, ja päävastuu tilanteen korjaamisesta on Ultra Bra yhtyeen entisellä sanoittajalla, jonka toimet ja lausunnot eivät kansassa saati sitten työttömissä paljon lohtua herätä.

Kekkosen aikana presidentin vallankäyttö ei olisi saanut niin suuria mittasuhteita mitä se oli, ellei muu poliittinen järjestelmä olisi antanut kehityksen johtaa siihen suuntaan. Pääministerinä toimiessaan Koivisto oli ensimmäinen poliitikko, jonka mielestä hallituksen tulee nauttia eduskunnan, ei presidentinluottamusta. Presidentti Koiviston pyrkimyksenä oli tietyissä rajoissa vallan siirtäminen parlamentille, valtionpäämiehen säilyttäessä oikeudet hallitusta muodostettaessa ja eräissä muissa sisäpoliittisissa kysymyksissä. Vanhan sanonnan mukaan pirulle annettu pikkusormi vie koko käden ja presidentti Ahtisaaren vahvistaman nykyisen perustuslain myötä katosi suurin osa Ståhlbergin luomasta presidentti instituutiosta. Instituutiosta, joka oli sentään toiminut Suomessa noin 80 vuoden ajan, nykyinen perustuslaki on ehtinyt olla voimassa vasta vajaa kymmenen vuotta ja jo osa poliittisesta eliitistä haluaa muutosta.

Vallan karsiminen on saanut lisäpontta aina sitä mukaan kun presidentti Halonen on tehnyt sellaisen päätöksen tai antanut sellaisen lausunnon, joka ei ole ollut istuvan hallituksen mieleen. Suuri äläkkä nousi esimerkiksi siitä kun presidentti Halonen asetti kokemuksen poliittisen hyvä veli-verkoston edelle Suomen Pankin johtokunta asiassa: Esko Aho ja muut ”eläkevirkaa” tavoitelleet poliitikot jäivät rannalle. Tulilinjalle on nimitysvallan lisäksi joutunut myös ulkopolitiikan hoitaminen ja presidentin asema asevoimien ylipäällikkönä. Herää kysymys mihin me enää edes tarvitsemme presidenttiä? Nykyinen hallitus on lisännyt ministereitä sitä tahtia, että joku heistä kerkeää kyllä maatalousnäyttelyitä avaamaan, sillä se tuntuu tällä hetkellä olevan presidentin tärkein tehtävä.

Mistä tämä kauna sitten oikein johtuu? Onko Kekkosen aika edelleen niin tuoreessa ja muistissa ja oliko se todella niin kauheaa demokratian kannalta, että koko presidentti instituutio ajetaan alas? Vallan karsiminen ei kuitenkaan demokratisoi järjestelmää yhtään enempää, toisin kuin Vihreät naivisti uskovat. Valta, joka otetaan presidentiltä, ei siirry eduskunnalle vaan pääministerille, sillä enemmistö hallituksien aikana pääministerin kanta on myös eduskunnan kanta. Ns. ”lautaskiistan” ratkaiseminen kuvaa hyvin tätä tilannetta sillä päätöksen siitä kumpi Suomea edustaa tekee eduskunta. No muodollisesti tämä vaikuttaa demokraattiselta, kuitenkin kuten presidentti Halonen itse nosti lausunnossaan esille, uskooko joku todella, että eduskunnan kanta olisi eri kuin pääministerin kanta. Jos tilanne olisi näin, niin silloinhan koko hallitus kaatuisi.

Presidentin sisäpoliittista valtaa voidaan toki täsmentää, ei esimerkiksi ole mitään järkeä antaa presidentin nimittää ministeriöiden kansliapäälliköitä joiden pitäisi pystyä saumattomaan yhteistoimintaa ministerin kanssa. Kuitenkaan vallan karsimisen ei saa tapahtua ulko- ja turvallisuuspolitiikan kustannuksella. Varsinkin kun maailmalla on edelleen voimassa presidenttivetoiset valtiojärjestelmät. Kaikkialla muualla paitsi Euroopassa presidentti on merkittävin vallankäyttäjä. On paljon paremmat mahdollisuudet edistää neuvotteluissa Suomen etuja monilla sektoreilla kun Suomea edustaa presidentti eikä pääministeri.

Presidentti pystyy tarpeen tullen olemaan eräänlainen ”hätäventtiili” esim. lukkiutuneen poliittisen tilanteen ratkaisemisessa tai muunlaisena kriisiaikana. Vuodesta 2007 jatkunut demokratian ja taloudellinen kriisi olisi jo monta kertaa tarvinnut Kekkosta tilanteen ratkaisemiseksi. Hallitus tai muut korkeaa poliittista valtaa käyttävät tahot eivät pysty presidentin lailla nopeisiin ja määrätietoisiin toimiin, kompromissien ja oikean toimintatavan valitseminen vie paljon aikaa. Erityisesti kriisiaikoina tarvitaan henkilöä, joka pystyy toimimaan viran mukanaan tuoman vastuun mukaisesti ja tekemään nopeita päätöksiä ilman että joudutaan ensin arpomaan kaikenlaisten komitea mietintöjen kanssa.

Historia todistaa suomalaisten olevan pohjimmiltaan kansa, joka tarvitsee ja ehkä jopa vaatii vahvaa johtajaa. Tämä on näkynyt niin kuninkaiden kuin keisarien aikana ja myös presidenttien. Suomessa ennennäkemättömän suurin osa kansasta kannattaa vahvaa presidenttiä ja ainoastaan poliittinen eliitti yrittää nyt kaataa alas kansa suurta luottamusta osakseen saavan instituution alas. Suoralla kansanvaalilla valitulla valtionpäämiehelle tulee olla valtaa käytössään ilman, että se olisi uhka parlamentaariselle järjestelmälle. Demokraattisempaa on antaa valtaa sellaiselle henkilölle, jonka valitsemiseen osallistuu noin 80 prosenttia kansasta kuin sellaiselle, jonka valitsee muutaman tuhannen ihmisen joukko yhden puolueen puoluekokouksessa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Fête Nationale – Ranskan kansallispäivä.

Heinäkuun alkuun sijoittuu kahden suuren kansakunnan itsenäisyys- ja kansallispäivät. Yhdysvallat juhli itsenäisyyttään neljäs heinäkuuta ja tänään samat värit ovat liehuneet ympäri Ranskaa, tasavallan juhliessa kansallispäiväänsä. Ranskan kansallispäivä juontaa juurensa vuoteen 1789, jolloin rahvas tunkeutui Bastiljin vankilaan Pariisissa ja tuhosi sen maan tasalle. Bastiljin valtauksesta on tullut todellisuutta suurempi tapahtuma sillä vankilassa oli vain vähän vankeja ja heitä vartioiva sotilasosasto oli verrattain pieni. Symbolisesti Bastiljin valtaus edusti kuitenkin kansan nousua aristokraatteja ja monarkiaa vastaan. Paria kuukautta aikaisemmin kolmas sääty oli tehnyt valan pallohuoneessa, jossa se kieltäytyi hajaantumasta ennen kuin perustuslakia säätäväkokous on perustettu. Bastiljin valtauksen tapahtuessa Ranskan kuningas Ludvig XVI oli Versailles’ssa metsästämässä. Metsästyksen jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa ainoastaan ”ei saalista tänään”. Kuningas ei ollut vielä saanut tietoa, että Pariisissa oli alkanut hänen lähtölaskentansa valtaistuimelta.




Bastiljin valtauksesta alkoi Ranskan suuri vallankumous. Neljäs elokuuta poistettiin feodalismi ja 26. päivänä kolmas sääty antoi ihmisoikeuksien julistuksen. Ludvig XVI ei enää voinut isoisänsä aurinkokuninkaan tavoin sanoa ”l’Etat c’est moi” Valtio olen minä, vaan vallankumouksen myötä valta kuului kansalle. Kuningas syöstiin vallasta ja hänen kohtalonaan oli juotua tuhansien maanmiestensä tavoin giljotiiniin rikoksistaan kansaa vastaan. Teloitus tapahtui Place de la Concordella, jossa nykyään otetaan vastaan kansallispäivän sotilasparaati. Ludvig XVI:n mestauksessa päättyi Ranskaa 1500-luvun lopulta hallinneen Bourbon-dynastian valta. Alkoi hirmuvallan aika, jona aikana rojalistit sekä myös vallankumouksen johtajat joutuivat vuoronperään giljotiini uhreiksi. Hirmuvalta päättyi vasta Napoleonin valtaannousun ja direktorio hajottamisen myötä. On ironista miten 1804 samat ihmiset, jotka 15 vuotta aikaisemmin olivat teloittaneet kuninkaan, kruunasivat nyt Napoleonia keisariksi.

Ranskan kansallispäivää ei voisi kuvitella ilman sotilasparaatia Champs-Élysées:llä. Tänä vuonna paraatia häiritsi pariin otteeseen vesisade, mutta siitä huolimatta hävittäjien levittämät trikolorin värit loistivat kirkkaina Champs-Élysées:n ja Pariisiin yllä. Sotilasparaati on perinteisesti osoitus Ranskan sotilasmahdista ja sen aseteknologisesta kehityksestä. Ranska on tällä hetkellä Euroopan johtavia sotilasmahteja, ja suurin osa paraatissa nähdystä kalustosta on ranskalaisvalmisteisia. Oman ja laadukkaan asetuotannon myötä Ranskalla on yksi maailman iskukykyisimmistä armeijoista, joka valvoo tasavallan etuja aina kaukaisia deparmentteja myöten. Viime vuosina Pariisin sotilasparaatissa on nähty myös ulkomaiden joukkoja. 2004 paikalla olivat britit vuonna 1904 maiden välillä solmitun entente cordialen johdosta, 2007 Ranskan ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaa paikalla oli kaikkien EU-maiden joukot. Nyt vuorossa olivat 13 Afrikan maan edustajat, jotka ovat itsenäistyneet Ranskan siirtomaavallasta 1960. Kutsulla paraatiin kunnioitettiin maiden 50-vuotista itsenäisyyttä ja maiden panosta Ranskan puolustamisessa toisen maailmansodan aikana.

Kutsuttujen maiden joukossa olivat mm. Mali, Niger, Norsunluurannikko ja Keski-Afrikan Tasavalta. Entisten siirtomaiden ottamista mukaan paraatiin on kritisoitu maan kolonialistisen menneisyyden nostalgisoimisen ja osoituksena Ranskan edelleen jatkuvasta kiinnostuksesta maanosaa kohtaan. Ranskalla on edelleen monia tukikohtia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja paljon joukkoja rauhanturvatehtävissä. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet 13 Afrikan maan mukanaoloa, sillä useita presidentti Nicholas Sarkozyn seurassa olevia Afrikan maiden johtajia epäillään sotarikoksista ja useat heistä ovat nousseet valtaan sotilasvallankaappauksien myötä. Erityisesti Ranskan vasemmistopuolueet kritisoivat itsevaltaisten johtajien ja heidän sotilaidensa mukaan ottamista kansan vapautta ja demokratiaa symboloiviin juhlallisuuksiin. Kuitenkin neutraaliuden vuoksi Norsunluurannikon presidentti Laurent Gbabgo ei saapunut paikalle vaan lähetti puolustusministerin edustaman. Tosin Gbabgon kieltäytymisen syynä saattaa pikemminkin olla hienoinen ärtymys Ranskaa kohtaa, joka taannoin tuhosi lähes täysin Norsunluurannikon ilmavoimat maassa olleiden levottomuuksien aikana. Suuren syytösryöpyn välttämiseksi ranskalaiset hienotunteisesti jättivät kutsumatta Madagaskarin kiistellyn johtajan Andry Joelinan, joka sai tyytyä lähettämään puolustusministerinsä edustamaan saarivaltiota.


sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Syntynyt 4. heinäkuuta.

234 vuotta sitten Amerikan kolmentoista brittiläisenkolonian edustajat olivat kokoontuneet mannermaankongressin istuntoon Philadelphiassa. Pohjois-Amerikan vapaussodan ollessa vasta alkanut kongressin 56 jäsentä allekirjoittivat julistuksen, joka osoitti maailmalle, etteivät Amerikan yhdistyneet tasavallat olleet enää kuningas Yrjö III:n alamaisia vaan itseään hallitseva kansa. ”Pidämme näitä totuuksia itsestään, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja, että Luoja on antanut heille peruuttamattomia oikeuksia. Joiden joukossa ovat elämä, vapaus ja pyrkimys onnen tavoitteluun”. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa nämä sanat, joista muodostui modernin ihmisoikeuksien julistuksen perusta, kirjoitettiin ylös. Amerikkalaiset katsoivat, että Britannian kuninkaan ja hallituksen toimet ”verotusta ilman edustusta” eivät noudata ihmisoikeuksien periaatetta ja sen vuoksi amerikkalaisilla on oikeus vaihtaa heitä johtava hallitus. 56. ihmisen päätös oli luonut maailman ensimmäisen demokraattisesti hallitun valtion. Valtion, jonka hallituksen valta perustuu hallittavien suostumukseen, eikä hallitsijoiden mielihaluihin. Muodostui ensimmäistä kertaa kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten.

John Trumbullin maalaus itsenäisyysjulistuksen luonnostelusta. Edessä keskellä ovat vastasyntyneen kansakunnan kolme suurta johtajaa: John Adams, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin.

Yhdysvallat on enemmän kuin maa, enemmän kuin pelkkä kansakunta kansakuntien joukossa. Amerikka on aate, joka on valaissut maailmaa yli kahden sadan vuoden ajan, levittänyt vapauden ja demokratian aatetta alistetuille kansoille. Kuten Vapaudenpatsas Yhdysvaltojen portilla New Yorkin edustalla, jossa vapaudenjumalatar ”Lady Liberty”, murskaa sortovallan kahleet ja seitsensakarainen kruunu loistaa vapautta seitsemälle mantereelle ja valtamerelle. Ranskan kansan lahja yhdysvaltalaisille on seisonut järkähtämättä Liberty Islandilla jo 150 vuoden ajan. Vapaudenpatsaan symboloiman portin kautta miljoonat ihmiset ovat tulleet Yhdysvaltoihin etsimään onneaan ja miljoonat ovat lähteneet tuon portin kautta puolustamaan vapautta silloin kun se on ollut uhattuna.

Benjamin Franklin, yksi suurista perustajaisistä, sanoi, että ”vapauden puuta on aika ajoin kasteltava patrioottien verellä”. Sodat ovat suuri osa Yhdysvaltain historiaa ja sen poliittista menneisyyttä. Presidentti Lincoln kuvasi Gettysburgin puheessa sodassa olevan kansakunnan tehtävää: ”meidän pitää olla omistautuneita edessä olevalle suurelle tehtävälle, ottaen näiltä kunniakkailta vainajilta antaumusta siihen aatteeseen, mihin he antoivat viimeisen täyden antaumuksensa: että korkeasti päätämme että nämä vainajat eivät kuolleet turhan; että tämä Jumalan alainen kansakunta kokee uuden vapauden syntymän, ja että kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten, ei katoa maan päältä”. Sama tehtävä on toistunut useasti Yhdysvaltojen noustessa kohtaamaan vapauden vihollisia. Niin Britit, Meksiko, Espanja, Saksa, Japani, Neuvostoliitto ja kansainvälinen kommunismi ovat vuosisatojen aikana nousseet ja tuhoutuneet kerta toisensa jälkeen. Atlantin takainen kansakunta on kaksi kertaa pelastanut Euroopan tyrannialta ja auttanut monia kansoja saavuttaman itsenäisyyden sortajien ikeen alta. Taistelukentillä Lexingtonista Ardenneille ja Inchosta Persianlahdelle miljoonat amerikkalaiset ovat antaneet Lincolnin sanoin “last full measure of devotion”.

Amerikan symbolina on toiminut 1700-luvun lopulta lähtien tähtilipun ohella siipensä levittänyt valkopäämerikotka. Lintu kuvastaa Yhdysvaltoja, joka on vuosisatojen kuluessa levittäytynyt länteen yli suuren mantereen, ulottautunut ”from sea to shining sea” mereltä merelle. Kahden sadan vuoden ajan kotka on symboloinut Amerikkaa ja vartioinut sen etuja kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain suuressa sinetissä kotka pitelee kynsissään nuolia ja toisessa oliivipuunoksia. Läpi myrskyisten vuosisatojen, jolloin vapaus ja demokratia on ollut uhattuna, Amerikka on noussut kohtaamaan haastajansa. Kriiseistä huolimatta kotka on kuitenkin aina pitänyt katseensa tiiviisti oliivipuunoksissa.

Yhdysvaltain sinetissä on 13 tähteä, 13 raitaa, 13 nuolta, 13 oliivin lehteä, 13 oliivia, 13 kirjainta lauseessa ”E pluribus unun” symboloimassa niitä 13 osavaltiota joista kansakunta sai alkunsa.

Uuden vuosituhannen alun terrorin ja talouden myrskyt ovat koetelleet Yhdysvaltoja, mutta maa on siitä huolimatta edelleen maailman johtavin kansakunta. Presidentti Obaman kaudella Amerikka on palannut uskolliseksi niille arvoille, joille kansakunta rakentui ja on entistä lähempänä saavuttamassa niitä periaatteita, joita perustajaisät julistivat heinäkuun neljäntenä päivänä 1776.

___________________________________________________
Lopuksi pieni detaljitieto Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivään liittyen. Yksi historiallisista heinäkuun neljännen päivän tapahtumista on vuodelta 1826, jolloin 50 vuotta itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamisesta presidentti John Adams ja presidentti Thomas Jefferson, kaksi suurta jättiläistä, kuolee maansa syntymäpäivänä. John Adamsin viimeiset sanat olivat ”Jefferson elää”. Presidentti Jefferson oli kuitenkin kuollut kotonaan Monticellossa pari tuntia aikaisemmin.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Tasavalta on saanut uuden hallituksen.

Eilen Tasavallan Presidentti nimitti Mari Kiviniemen johtaman hallituksen virkaan ja tänään eduskunnassa on käyty kiihkeää debattia uuden hallituksen ohjelmasta ja tavoitteista. Hallituksen vaihdos ei kuitenkaan näytä muuttavan juuri mitään valtakunnan politiikassa edeltäjään, Vanhasen toiseen hallitukseen, verrattuna. Hallituksen linja pysyy samana, ainoastaan yksi ministeri on vaihtunut, kokoomus jatkaa päähallituspuolueena ja ministeri Katainen vetää ”varjopääministerinä” hallituksen toimintaa. Ainoastaan pääministeri näyttää pystyvän artikuloimaan itseään paremmin eikä näytä kokoajan pyytävän anteeksi olemassaoloaan eduskunnan ja median edessä kuten edeltäjänsä.

Suomalaisessa politiikassa on ollut havaittavissa viime vuosina toimintapa, jossa siirrytään ääripäästä toiseen, kultaista keskitietä ei tunnuta löytävän. Toiminta näkyy erityisesti siinä miten hallitukset pysyvät vallassa huolimatta niiden toimintamahdollisuuksien romahduksesta. Vanhasen toisen hallituksen aikana tuli tilanteita tilanteiden jälkeen, jossa hallituksen toimintakyky ja poliittinen uskottavuus oli mennyttä. Silti uusia parlamenttivaaleja ei haluttu hallituspuolueiden toimesta järjestää ja tässä nähdään nyt tulos: hallitus kyllä vaihtui mutta samat henkilöt jatkavat ja sama politiikka tulee jatkumaan. Uuden hallituksen olisi ollut, sen uskottavuuden kannalta, hyvä saada mandaatti kansalta vaalien kautta. Muutenkin nykyisen pääministerin valinta osoittaa hyvin erikoista toimintatapaa suomalaisessa demokratiassa. Nyt muutama tuhat ihmistä yhden puolueen puoluekokouksessa valitsi yli viisi miljoonaiselle kansalle pääministerin.

Historiallisessa katsannossa Suomen hallitukset ovat vaihtuneet yhtenään. Kivimäen vähemmistöhallitus pystyi suureksi yllätykseksi istumaan yli tuhat päivää 1930-luvun alussa, siis lähes koko vaalikauden. Mutta seuraavaa tuhannen rajan ylittävää hallitusta saatiin odottaa 70-luvun alkuun asti, jolloin Sorsan ensimmäinen hallitus aloitti tehtävässä. Vasta 1980-luvun alussa hallituksen ovat istuneet koko vaalikauden, Jäätteenmäen 68 päivän hallitusta lukuun ottamatta. Hallitusten nopeaa vaihtumista osoittaa se, että Kiviniemen hallitus on maan 71. hallitus, joten keski-ikä hallituksilla on edelleen vain puolitoista vuotta.

Nähtäväksi jää muuttuuko tilastoissa pelkkä Kiviniemen hallitus Kiviniemen ensimmäiseksi hallitukseksi 298 päivän päässä olevien eduskuntavaalien jälkeen Kiviniemen toisen hallituksen tullessa virkaan.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Nuoret äänestämään?

Oikeusministeriön työryhmä, joka pohti äänestysikärajan laskemista 16-vuoteen kunnallisvaaleissa, sai työnsä valmiiksi. Työryhmä jätti ottamatta selkeästi kantaa varsinaiseen kysymykseensä, tulisiko äänestysikärajaa laskea? Sen sijaan työryhmä tehtaili joukon ”toisaalta ja toisaalta” vastauksia; toisaalta nähdään hyväksi mutta toisaalta taas ei. Oikeusministeri Braxin mukaan 16-vuotiaat pääsivät todennäköisimmin äänestämään vasta vuoden 2016 kunnallisvaaleissa, koska asia vaatii perustuslain muuttamisen. Perustuslain muuttaminen taas vaatii hyväksynnän kahden eri eduskunnan aikana ennen kuin perustuslainmuutos tulee voimaan.

Mikäli äänestysikäraja laskee se murtaa Suomessa kauan vaalitun ja ylpeydenaihetta herättäneen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja demokraattisen osallistumisen, vaikka sen juuri pitäisi tätä edesauttaa. Suomessa ei tämän enää olisi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaan kansalaiset olisi jaoteltu eri ryhmiin. Minusta tämä olisi hyvin erikoinen perustuslaillinen tilanne. Yleistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi äänestää kaikissa vaaleissa. Yhtäläistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi asettua ehdolla. Nämä kaksi kun vielä ovat olleet suomalaisen demokratian peruspilareita jo silloin kun säätyvaltiopäivistä siirryttiin maailman edistyneimpään kansanvaltaan 1900-luvun alussa.

Tuntuu hullulta miten äänestysintoa yritetään saada nostettua lisäämällä äänioikeutettujen joukkoa vielä sellaiseen väestöryhmään joista ylipuolet ei tulisi äänestämään. Enemmän pitäisi miettiä politiikan sisältöä ja yrittää sen kautta saada nyt äänioikeutettuina olevia äänestämään. Tosin ei ole mikään ihme jos kansalaiset eivät halua äänestää ja kokevat ettei sitä kautta voi vaikuttaa kun eturivin poliitikot ovat esillä enemmän rikostutkinnan tai naisasioidensa johdosta kuin poliittisista kysymyksistä.

Jos laskevat äänestystilastot alkavat kyllästyttää poliitikkoja ja dosentteja, jotka joutuvat jokaisissa vaaleissa kommentoimaan ”miksi äänestysaktiivisuus taas laski” niin asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: äänestysvelvollisuus. 100 % aktiivisuus taattu ja ei tarvitse miettiä miten kansalaiset houkutellaan uurnille. Tietysti joku nyt saattaa ajatella, ettei tällainen järjestelmä kuulu demokratiaan vaan enemmän diktatuureihin. Kuitenkin tällä hetkellä mm. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Italiassa ja Kreikassa, jotka ovat demokraattisesti hallittuja maita, on äänestysvelvollisuus.

Yleisesti on esitetty äänestysiän laskemista kunnallisvaaleissa, koska asiat ovat ”helpompia” kuin eduskunnassa. Tämän vertailun perusteella en katso, että 16-vuotiaat olisivat vielä kypsiä päättämään edes kunnallisvaaleissa asioista, koska myös kunnissa teemme aika isoja ja tärkeitä päätöksiä. Tällä hetkellä on hyvin paljon vaikuttamiskanavia nuorille, jotka eivät vielä saa äänestää valtiollisissa vaaleissa. Löytyy erilaisia nuorisovaltuustoja ja – foorumeita, harrasteryhmiä, nuorten yrittäjyystaloja, kouluissa aktiivista toimintaa jo ala-asteelta lähtien. Silti nuoria ei saada tarpeeksi mukaan toimintaan, miten sitten äänestysiän laskeminen yhtäkkiä ratkaisisi tilanteen? Samanlaiset nuoret kuten minä yläasteaikanani ja toiselle asteella, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnasta, tulevat äänestämään myös silloin kun saavat äänioikeuden.

Nykyinen koulutusjärjestelmä tulisi muuttaa ennen äänestysiänlaskemista, sillä tällä hetkellä politiikan ja yhteiskunnan toiminnan sekä ymmärtämisen opetus on aika lapsipuolen asemassa yläasteissa. Miten 16-vuotiaat pystyisivät valitsemaan ehdokkaansa jos he eivät edes tiedä perusasioita poliittista puolueista tai asioista joista kunnissa päätetään? Yhteiskuntakasvatusta tarvitaan ehdottomasti lisää ennen äänestysiän laskemista!

Osa perustelee äänestysiän laskemista puolestaan sillä, koska kirkollisvaaleissakin saavat nuoret äänestää. Henkilökohtaisesti en käyttäisi kirkkoa, joka ei katso hyvällä työntekoa sunnuntaina, kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä raamatun perusteella sallii orjat, esimerkkinä edistyksellisestä toiminnasta.

Saatan nyt lopuksi hieman provosoida, mutta jos muistelen omaa yläasteaikaani jossa ei minun lisäksi ollut kovin montaa maailman menosta tai edes kunnan menosta kiinnostunutta ihmisistä niin silloisten keskusteluiden perusteella en kannata äänestysiänlaskemista. Todennäköisesti vaaleissa 16- ja 17-vuotialta ääniä saavilla olisi jotain seuraavista: joko hassu nimi, ulkonäössä jotain silmiinpistävää, he edustaisivat kommareita, persuja, Suomen kansan sinivalkoisia tai jotain muuta marginaalista ääriliikettä. Ja voin todeta vappuna ja viime viikonlopun koulujenpäättäjäisiä seuranneena ja lehdesti lukeneena, että eipä ole tilanne parantunut yhtään minun ajoistani.

Eli ministeri Brax ja kaikki tällä hetkellä valtaapitävät: kannattaisiko vielä hieman miettiä?

maanantai 31. toukokuuta 2010

Valtuustonkokouksen antia.

Illan valtuustonkokouksen esityslista oli pitkä kuin synti ja kokous venyi lähes neljän tunnin pituiseksi, happi meinasi valtuustosalista loppua tähänastisen valtuustourani pisimmän kokouksen aikana. Ei olisi yhtään pahitteeksi pitää valtuustonkokouksia hieman useammin, sillä tänään käsitellyistä asioista olisi hyvin riittänyt kahteen kokoukseen. Tänä vuonna on suunniteltu pidettäväksi vain viisi kokousta, joten kokousajat valtuuston osalta tulevat tuskin lyhentymään.


Monia asioita perusteltiin viranhaltioiden taholta kiireellä ja sillä, että asia täytyy saada nyt päätetty koska seuraava kokous on suunniteltu pidettäväksi vasta monen kuukauden päästä ja asioiden täytäntöönpano ei voi tätä odottaa. Pidän hyvin erikoisena tämän suuntaisia lausuntoja sillä valtuusto kokoontuu aina silloin kuin on tarpeellista riippumatta mahdollisesti ennalta sovitusta kokousaikataulusta. On hyvin arveluttavaa jos tärkeistä asioista ei pystytä käymään keskustelua tai pyytämään valtuuston taholta lisäselvitystä koska asia täytyy saada päätettyä, johtuen pelkästään liian harvoin pidetyistä kokouksista.


Valtuustonkokouksessa käsiteltiin viime vuoden tilinpäätös, joka yllätti positiivisesti. Vuosi sitten oltiin lähes paniikkitunnelmissa talouden kanssa ja mm. Kuntaliitosta tuli sen suuntaista viestiä, että alijäämäiseksi tulee vuosi 2009 menemään ja paljon. Kuntatalouden ennakointi on nähtävästi kuitenkin vaikeaa, sillä viime vuoden tulos nousi yli 700.000 euroa ylijäämäiseksi. Viime vuoden tuloksesta ja kunnan tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta tulen tekemään päivityksen myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tämänhetkinen taloudellinen tilanne näyttää erittäin hyvältä Muuramen kunnalle.


Suurimman keskustelun sai aikaan Kinkomaan parantolan-alueen asemakaavan muutos. Kokoomuksenvaltuustoryhmä esitti kaavaan muutosesitystä liittyen tielinjaukseen parantolan pohjoispuolelle rakennettavalle omakotitaloalueelle. Esityksen mukaisesti tie linjataan parantolan ja lastensairaalan välistä ja tämä olisi muutosesityksen kannattajien mukaan liikenneturvallisesti kestämätön ratkaisu ja hankaloittaisi alueen käyttöä. Vaihtoehto esitettiin uuden tie linjauksen tekemistä parantolan länsipuolella olevan metsäalueen läpi. Louhikkoon tehtävä tie olisi maksanut lähes puoli miljoonaa euroa ja koko alueen käyttöönotto olisi viivästynyt huomattavasti uuden kaavakäsittelyn johdosta. Itse olin kunnanhallituksen esityksen kanssa sillä uskon tässä tapauksessa enemmän asiantuntevia henkilöitä, joilla on pitkä kokemus kaavoituksesta ja tiesuunnittelusta, kuin valtuustonjäsenten ”mutu-tuntumalla” esitettyjä arvioita siitä mitä ”ehkä saattaa tapahtua”. Kaikin puolin pidän suunniteltua Vitapolis hanketta sekä alueelle tulevia omakoti- ja kerrostaloalueita erittäin myönteisinä hankkeina koko kunnalle sekä Kinkomaan kehityksen ja palveluiden monipuolistamisen kannalta.


Toinen keskustelua herättänyt asia oli 30.000 euron määrärahan myöntäminen Mäkelänmäen koulun viipaleluokkien tilaamiseen. Viipaleita tarvitaan koska koululla on otettu opetuskäyttöön mm. täysin ikkunattomia varastotiloja joissa on sisäongelmia. Luonnollisesti lapsia ei voi tällaisissa tiloissa pitää ja uusia ratkaisuja tarvitaan. Tämä oli kuitenkin taas niitä päätöksiä joissa ”ei ole nyt muita vaihtoehtoja”. Erikoista on se, että viipaleluokat on jo tilattu, vaikka valtuusto myönsi määrärahan niiden tilaamiseen vasta nyt. Asiassa herää kuitenkin muutama kysymys, kuten jos kunnan sisäilmatyöryhmällä on ongelmat tiedossa ja korjaussuunnitelmat tehty, niin miksei niitä yritetä toteuttaa nyt kesällä ennen koulujen alkamista? Luokkia ei tietenkään saa normien mukaisiksi, jotta niissä voisi järjestää opetusta vuoteen 2013 asti, jolloin Mäkeläenmäen koulun peruskorjauksen ja laajennuksen tulisi olla valmiina. Mutta olisiko ollut mahdollista löytää muita tiloja opetuskäyttöön esim. Niittyahon koululta jonne lapset olisi voitu kuljettaa (tulisi huomattavasti halvemmaksi kuin viipaleet) tai ”vanhan koulun” ottaminen osittain takaisin opetuskäyttöön, koska yritystoiminnassa se ei ole kokonaisuudessaan? Asia kuitenkin päätettiin nyt näin: viipaleet on tilattu ja määräraha myönnetty.

Käveltiinkö tässä valtuuston yli, mene ja tiedä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Puoluekokouksen henkilövalinnoista.

Suomen sosialidemokraattisen puolueen 40. puoluekokous on valinnut Jutta Urpilaisen jatkamaan puolueen johdossa myös seuraavan kauden ja nostattanut häntä samalla pääministeriehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Puheenjohtajan vaihtaminen ei olisi tässä tilanteessa ollut kannattavaa ja Jutta on jo osoittanut etsikkoaikansa olevan ohi. Alun ”pomppuilun” jälkeen kannatus on vakaassa nousussa ja en epäile hetkeäkään ettei 324 päivän päästä tämä puolue nouse kansan tuella maan suurimmaksi. Sillä tämä aika ja tämä maa tarvitsee vahvaa sosialidemokraattista liikettä korjaamaan ja pelastamaan kansakunta porvarihallituksen jäljiltä.


Uudeksi puoluesihteeriksi valittiin jo ensimmäisellä kierroksella yleisradion entinen pääjohtaja Mikael Jungner. Uusi puoluesihteeri tarjoaa sitä, mitä puolue kaipaa: uuden ajan johtajuutta. Jungner tuo ”iloa, toivoa ja uskoa” puolueen työhön. Puoluesihteeri ei tule enää olemaan näkymätön puoluetoimiston virkailija vaan aktiivinen puoluekentän kiertäjä sekä kolmas piikki atraimessa Jutan ja Eeron kanssa, jolla pusketaan nykyisen hallitusrintaman läpi. Valmiuksia haasteellisen työhön Jungnerilla on reilusti. Toimitusjohtajakautena hän pystyi nostamaan tappiota tekevän yleisradion takaisin jaloilleen, ennen sitä hän kerkesi toimia lähes kymmenen vuoden ajan erityisavustajana eturivin sosialidemokraattisille johtajille. Lisäksi jo yli parinkymmenen vuoden ajan hän on uskonut vahvasti sosialidemokratian kykyyn parantaa ja muuttaa maailmaa, antaa ihmisille uskoa ja toivoa siitä, että mikä tahansa on mahdollista tässä elämässä. Nyt vain odotetaan Jungnerin valintaan eduskuntaan ja nousua liikenne- ja viestintäministeriksi, saisi hänen erottajansa ison ja ansaitun näpäytyksen.


Kolmeksi aisaparikseen Urpilainen sai Maria Guzenina-Richardsonin, Ilkka Kantolan ja Pia Viitasen. Helsinki-Tampere-Turku kolmio on ainakin hyvin edustettuna puheenjohtajistossa, muu Suomi jäi sitten vähäisemmälle huomiolle. Maria G. oli oikea valinta varapuheenjohtajiksi, sillä puolue tarvitsee valovoimaista tulevaisuuteen luottavaa hyvinvointiyhteiskunnan puolustaa, mutta kahden muun kohdalla olisin valinnut toisen. ”Tarvitseeko puolue Kantolaa”, nähtävästi tarvitsee. Mielelläni olisin nähnyt Kantolan tai Viitasen tilalla kansanedustaja Susanna Huovisen puheenjohtajistossa. Huovinen on kohonnut muutaman vuoden aikana yhdeksi SDP:n eturivin poliitikoista ja kokemusta hänellä löytyy aina ministerin tehtävistä asti. Susannassa SDP olisi saanut vahvan naisen, joka ympäristövaliokunnan puheenjohtajana on osoittanut kantavansa suurta huolta tulevien sukupolvien Suomesta ja maailmasta ja joka pystyy yhteistyöhön myös erimieltä olevien kanssa. Tästä Huovinen on saanut myönteistä palautetta yli puoluerajojen.


Kaikesta huolimatta pätevä ja asiantunteva puoluejohto on valittu, lisättynä laajapohjaisilla puoluehallituksella ja – valtuustolla. Tällä johdolla mennään kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja vaalivoittoa. Uuden puoluesihteeri Jungnerin sanoin: ”me tulemme tuomaan vipinää tähän koko maahan”!


P.S.


Demari TV on aivan loistava! Pystyy osallistumaan hyvin puoluekokoukseen näin kotoa käsin.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Nyt on Vihreiltäkin mennyt uskottavuus.

Ei voi tällä viikolla kuin taas ihmetellä Vihreiden politiikkaa. Puolueen kaksilla korteilla pelaaminen on mennyt jo todella härskiksi ja Vihreät eivät pysty enää markkinoimaan itseään todellisena ”kansanliikkeenä”, joka eroaa vanhoista puolueista politiikassa ja toimintatavoissa. Vaalikausi ei ole vielä edes lopussa ja Vihreät ovat mädättäneet selkärankansa lopullisesti, viimeisimpinä ydinvoimapäätös ja Pallaksen hotellihanke. On todella törkeää miten Vihreät esiintyvät kansalaisille ydinvoiman vastaisen kampanjan etunenässä ja istuvat sitten puhtaalla omallatunnolla hallituksessa, joka lisää ydinvoimaa kahden reaktorin verran. Ympäristövaliokunnassa Vihreät äänestivät tyhjää Pallas-kysymyksessä, vaikka luulin, että arvokkaan tunturialueen säilyttäminen olisi ollut heidän ideologiansa mukaista, nähtävästi näin ei enää ole.


Vuonna 2002 Vihreät osoittivat ryhdikkyyttä pitämällä kiinni periaatteistaan lähtemällä Lipposen toisesta hallituksesta, sen tehtyä päätöksen ydinvoimanlisärakentamisesta. Hatun noston arvoinen suoritus heiltä, tosin silloin myös Vihreiden johto, Satu Hassi ja Osmo Soininvaara, oli aivan eri sarjaa kuin nykyinen. Silloin Vihreillä oli vielä periaatteet. Sinnemäki ja Niinistö vaikuttavat enemmän hallituksen juoksupojilta kuin varteenotettavan puolueen johtajilta. Ville Niinistön ryhmäpuheenvuoro eduskunnan ydinvoimakäsittelyssä oli todella ponneton, suorastaan huvittava, ja odotin hallituksen linjan rankempaa arvostelua tässä kysymyksessä liikkeeltä, jonka ideologinen päätavoite on ympäristön puolustaminen ja ydinvoiman vastustaminen. Tietysti tämä on tyypillistä toimintaa elitistivihreiltä, jotka eivät näe mitään väärää toiminnassaan.


Puolueen puheenjohtaja Sinnemäki on puolestaan osoittanut, että Cronbergin astuessa syrjään työministerin paikalta olisi ollut syytä toteuttaa hieman laajempi ministerikierrätys. Suomessa työministerin salkku on ollut pää-, ulko- ja valtiovarainministerin ohella yksi raskaimmista. Nykyisessä työllisyystilanteessa maassa on useita satoja tuhansia työttömiä ja nuorisotyöttömyys on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Silti ministerin pesti on annettu henkilölle, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta tai minkäänlaista kokemusta ja perehtyneisyyttä niihin kysymyksiin, joihin hänen oletetaan tuovan ratkaisun. Henkilökohtaisesti en haluaisi kuulla työministerin antavan lausuntoja tyyliin ”työttömyys kasvaa loppuvuotta kohti ja se on huono asia” (19.10.2009), vaan odotan häneltä ensikädessä ratkaisuja työttömyyden hillitsemiseksi.


No ministeri katsoo tärkeämmäksi osallistua ydinvoimaa kannattavan hallituksen edustajana ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen, kuin auttaa 300.000 työtöntä. Ydinvoiman sijasta työministeri olisi voinut osallistua nuorisotyöttömyyttä vastustavaan mielenosoitukseen ja osoittaa tällä tavoin kantavansa vastuuta ja huolta nuorten työllisyystilanteesta, mutta ei. Ainoa asia jonka Sinnemäki on tehnyt nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi, on työllistämisseteli, jossa käytännössä annetaan rahaa niille nuorille, jotka onnistuvat saamaan töitä. Logiikka tässäkin varmaan on mutta se ei minulle aukea; eikö olisi järkevämpää yrittää näillä rahoilla työllistää niitä nuoria, jotka eivät onnistu työllistymään?


On kiintoisaa seurata koska elitistivihreät alkavat huomata puheidensa ja toimintansa ristiriitaisuuksia ja koska heidän äänestäjänsä alkavat huomata puolueen kaksinaamaisuuden.

torstai 15. huhtikuuta 2010

O tempora, o mores.

O tempora, o mores.


Oi aikoja, oi tapoja, totesivat jo antiikin roomalaiset. Elämme aikoja jolloin suomalainen politiikka on alennustilassa; korruptio, päättämättömyys, huonomuistisuus ovat adjektiiveja, jotka tällä hetkellä kuvaavat parhaiten politiikan ja poliitikkojen tilaa. Koko vaalikausi on saatu nauttia yhä uusista paljastuksista vallan huipulla oikealta vasemmalle, ja näin vaalien lähestyessä en uskalla edes ajatella, mitä vielä löytyy lautakasojen alta.


Nykyisessä poliittisen järjestelmän kuohunnassa on harmillista, miten muutamat henkilöt pystyvät vetämään mustan varjon koko järjestelmän ylle. Tiura, Kanerva ja Vanhanen saavat kaikki kaksisataa kansanedustajaa näyttämään huijareilta ja omanedun tavoittelijoilta, vaikka monet oikeasti ja pyyteettömästi yrittävät toimia kansavallan parhaaksi. Jos näiden henkilöiden takia kansa menettää uskon demokratiaan, niin mitä me sitten teemme? Demokratia on sentään paras tapa toimia, mutta jos äänestysaktiivisuus vaan laskee ja kohta vähemmistö päättää enemmistön asioista, niin onko se enää demokratiaa.


Perustuslain mukaan toimeenpanovalta kuuluu Suomessa hallitukselle ja lisäksi sen jäsenten tulee olla ”rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia”. Nyt kuitenkin vaikuttaa maata johtavan enemmän toimitusministeriö kuin ammattitaitoinen ja toimintakykyinen hallitus. Kaikki tärkeät päätökset on siirretty seuraavalle vaalikaudelle, miten lamasta uskotaan nousevan nopeasti jos kaikki elintärkeät talouslinjaukset siirretään seuraavalle hallitukselle? Rakenteellisia muutoksia ei pystytä tekemään, mutta miljardien edestä pystytään tekemään veronalennuksia ja sitä paikataan miljardien velanotolla. Vahinkoja yritetään minimoida tekemättä mitään, mutta tekemättömyys jo itsessään johtaa katastrofaaliseen tulokseen maan talouden ja 300.000 työttömän kannalta.

Hallituksen linja tuntuu olevan auttamattomasti hukassa; juna on jo lähtenyt ja ministerit ovat vielä asemalla. Päättämättömyys on vaivannut nykyistä hallitusta jo pitkään ja politiikan linjaukset ovat olleet hätiköityjä ja harkitsemattomia, tästä osoituksena pääministerin saamat älynväläykset Rukan hangilla ja Afrikan savanneilla. Lipsautuksia on myös sattunut myös muille valtioneuvoston jäsenille, ministeri Linden on paras esimerkki päättämättömyydestä hallituksessa. Linden on tuntunut viimeisten viikkojen aikana vaihtavan useammin mielipiteitään yleisradion rahoituksesta kuin paitaansa.


Huolimatta verrattain nuorista ministereistä hallitusta tuntuu vaivaavan oikea dementia-aalto, jollaiseen sairastuneet olisi kaikissa muissa työpaikoissa jo irtisanottu välittömästi. Viimeksi tällä viikolla on saatu arvuutella kansanedustaja Tiuran lahjus-, loikkaus- ja petoskohussa, kuka on sanonut kenelle mitä ja milloin. Hallituksen ykkösketju Vanhanen, Katainen ja Häkämies pyörittelevät päitään ja mutisevat, etteivät muista kuulleensa asiasta keneltäkään. Seuraavana päivänä kaikki kolme antavat keskenään ristiriitaisia lausuntoja ja sysäävät vastuuta muille henkilöille.


Täyttyvätkö perustuslain kriteerit? Hallitus sysää vastuun seuraaville vallanpitäjille ja ministereitä en ensimmäisinä lähtisi kuvaamaan rehellisiksi ja taitaviksi. Sen verran hyvin he ovat kompastuneet omaan näppäryyteensä.

Hallitus ei kuule maan voihketta, mutta kuuleeko kansa?