John F. Kennedyn salamurhasta 50 vuotta

Yhdysvalloissa on viime aikoina muisteltu maan 35. presidentin John F. Kennedyn salamurhaa, josta on tullut tänään kuluneeksi 50 vuotta. Dallasissa 22.11.1963 ammutut laukaukset merkitsivät Camelotina tunnetun ajan päättymistä Yhdysvaltain politiikassa. Ajan, joka oli symboloinut uuden  toivon aikakauden alkamista Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa.

John F. Kennedystä tuli heti kuolemansa jälkeen hyvin myyttinen hahmo. Sodassa hänestä tuli sankari. Kirjailijana hän voitti Pulitzerin palkinnon. Poliitikkona hänestä tuli presidentti. Myyttisyyttä ovat lisänneet hänen perheensä, Kennedyn klaanin loisto ja varaus sekä salamurha, jonka ympärille on syntynyt monia salaliittoteorioita. 

 

Huolimatta kriisien täyttämästä presidenttikaudesta ja konkreettisten poliittisten saavutuksien puutteesta, amerikkalaiset ovat säännöllisesti valinneet John F. Kennedyn yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista Yhdysvaltain presidenteistä George Washingtonin, Abraham Lincolnin, Franklin D. Rooseveltin ja Ronald Reaganin rinnalle.

Camelotin aika

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli syvän apatian vallassa. Voitokkaan sodan jälkeen alkanut talouskasvu oli 1950-luvulla alkanut taantua ja Yhdysvaltain päävastustajaksi kansainvälisestä hegemoniasta noussut Neuvostoliitto oli saavuttanut voittoja toisensa jälkeen Yhdysvalloista.

Senaattori John Fitzgerald Kennedy valittiin 43-vuotiaana Yhdysvaltain historian nuorimpana ja ensimmäisenä katolilaisena henkilönä maan presidentiksi. Vuoden 1960 presidentinvaaleissa hän päihitti republikaanisen puolueen ehdokkaana olleen varapresidentti Richard Nixon vain sadantuhannen äänen erolla. 

Kennedyn edeltäjän presidentti Dwight D. Eisenhowerin hallinto edusti vanhaa Amerikkaa, jota johtivat vanhat miehet. Kennedy nosti hallintoonsa nuoria miehiä itärannikon huippuyliopistoista, tunnetuimpina avustajakuntaa kuuluneet Kenneth O’Donnell, Arthur M. Schlesinger jr, McGreogor Bundy ja Theodore Sorensen, jonka kynästä olivat lähtöisin John F. Kennedyn historiaan jääneet puheet. Tärkeimmiksi ministereiksi kohosi henkilöitä talouselämän huipulta sekä akateemisesta maailmasta. Puolustusministeriksi nimitettiin Robert McNamara, josta tuli pitkäaikaisin puolustusministeri, ulkoministeriksi nousi Dean Rusk, republikaanisesta C. Douglas Dillonista tuli valtiovarainministeri ja presidentin veljestä Robert ”Bobby” F. Kennedystä oikeusministeri. Miehet tulisivat vaikuttamaan keskeisissä asemissa vielä pitkään John F. Kennedyn lyhyeksi jääneen presidenttikauden jälkeen.

Virkaanastujaispuheessaan tammikuussa 1961 John F. Kennedy innosti uutta amerikkalaisten sukupolvea työskentelemään niiden päämäärien eteen, joiden johdosta kansakunta oli syntynyt:

”Me emme uskalla unohtaa, että olemme tämän ensimmäisen vallankumouksen perillisiä. Levitköön sana tällä hetkellä ja tältä paikalta, sekä ystävien että vihollisten pariin, että soihtu on ojennettu uudelle amerikkalaisten sukupolvelle, joka on syntynyt tällä vuosisadalla, jota on karaistu sodalla, jota on koulittu kovalla ja katkeralla rauhalla, joka on ylpeä vanhasta perinnöstämme ja joka ei halua katsoa eikä sallia niiden ihmisoikeuksien hidasta rappeutumista, joita puolustamaan tämä kansa on aina ollut sitoutunut ja joita puolustamme tänään täällä kotona ja kaikkialla maailmassa.”

Yhdysvaltoihin syntyi uusi hallinto, jollaista ei ollut aikaisemmin nähty kansakunnan historiassa. Syntyi Camelot, kuningas Arthurin legendan mukaan. Valkoisesta talosta tuli tieteen ja taiteen tyyssija, joka henki loistoa, jollaista amerikkalaiset eivät olleet tottuneet näkemään maan ensimmäisessä perheessä.

Uusi rajaseutu

John F. Kennedyn hallinnon kantavaksi teemaksi tuli Franklin D. Rooseveltin New Deal – ohjelman hengessä New Frontier – uusi rajaseutu – ohjelma. 1960-luku käsitettiin uudeksi rajaseuduksi, jonka yli oli päästävä rakentamaan amerikkalaista yhteiskuntaa, joka oli syvän kuohunnanvallassa. 1960-lukvusta tuli tuntemattomien mahdollisuuksien rajaseutu, johon liittyivät sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten lisäksi tieteen tarjoamat mahdollisuudet ja tavoite avaruuden valloittamiseksi sekä sodan ja rauhan ratkaisemattomat ongelmat Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. 

New Frontier – ohjelmaan kuului laaja joukko taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joilla pyrittiin parantamaan köyhimpien amerikkalaisten asemaa. Merkittäviin uudistuksiin kuului työttömyysturvan parantaminen, avustukset kaupungeille asuntojen ja joukkoliikenteen parantamiseksi. Kongressi hyväksyi myös laajan joukon köyhyydenvastaisia lakeja, joihin kuuluivat mm. sosiaaliturvaan tehtävät lisäykset, minimipalkka, useat vähävaraisten asumista tukevat lait, ruokakupongit sekä kouluateriat. Kennedyn hallinnon aikana tehtiin myös kattavin maatalouslaki sitten vuoden 1938.

Sosiaali- ja talouspolitiikassaan Kennedy noudatti virkaanastujaispuheessaan esittämää periaatetta: ”ellei vapaa yhteiskunta pysty auttamaan niitä, jotka ovat köyhiä, se ei pysty pelastamaan niitä jotka ovat rikkaita”, lausahdusta, joka on ajankohtainen vielä tämänkin päivän maailmassa.

New Frontier tarkoitti myös uuden rajaseudun ylittämistä kansainvälisessä politiikassa. Kennedy perusti rauhanjoukot, Peace Corps, organisaation, jonka tarkoituksena oli tukea vapaaehtoistoimintaa Yhdysvaltain ulkopuolelle. Ohjelman tarkoituksena oli ja on edelleen teknisen avun tarjoaminen, sekä edes auttaa kulttuurien välistä vuoropuhelua Yhdysvaltain ja kolmannen maailman välillä. Rauhanjoukot liittyivät kiinteästi Kennedyn doktriiniin keskeisimpään periaatteeseen kommunismin vastustamisesta, erityisesti siirtomaavallasta vapautuneissa maissa. Nykyisin Kennedyn perustama Rauhanjoukot on edelleen keskeisessä asemassa Yhdysvaltain kehitysyhteistyössä.

Kennedyn doktriini

John F. Kennedy seurasi edeltäjiensä Trumanin ja Eisenhowerin linjaa muotoillessaan hallintonsa ulkopoliittista doktriinia:

”Tietäköön jokainen kansakunta, toivoopa se meille hyvää tai pahaa, että olemme valmiit maksamaan minkä tahansa hinnan, kantamaan minkä tahansa taakan, kestämään minkä tahansa kärsimyksen, tukemaan ketä tahansa ystävää, vastustamaan mitä tahansa vihollista varmistaaksemme vapauden säilymisen ja menestymisen.”

Yhdysvallat oli valmis toimimaan myös aseellisesti itsensä ja liittolaistensa turvaamiseksi sekä mobilisoimaan koko amerikkalaisen yhteiskunnan tätä tarkoitusta varten. Taistelua kommunismia vastaan ei kuitenkaan tultaisi käymään pelkästään sotilaallisin keinoin vaan ensisijaisesti talouden, amerikkalaisen kulttuurin ja erityisesti amerikkalaisten arvojen kautta. Kennedyn doktriinin pyrkimyksenä oli estää kommunismin leviäminen ja tukea kommunismin vastaisia voimia kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain sotilaallista voimaa pyrittiin käyttämään aseistariisunnan edistämiseksi sekä kansainvälisenyhteistyön lisäämiseksi. John F. Kennedy sitoikin Yhdysvallat vahvasti mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien työhön.

Ulkopolitiikassa Kennedyn doktriini joutui koetukselle usean kerran ja yhteenotto Neuvostoliiton välillä oli mahdollisen moneen kertaan. Merkittävimmiksi tapahtumiksi Kennedyn hallinnon kauden ulkopolitiikassa muodostuivat epäonnistunut Sikojenlahden maihinnousu vuonna 1961 Fidel Castron hallinnon kaatamiseksi, Berliinin muurin rakentaminen sekä Wienin huippukokous 1961, Kuuban ohjuskriisi toi maailman ydinsodan partaalle 13 päivän ajaksi lokakuussa 1962, neuvonantajien ja sotilaallisen avun lisääminen Vietnamiin sekä Ydinasekieltosopimus 1963.

Tuhat päivää

Niiden tuhannen päivän aikana, jotka John F. Kennedy vietti valkoisessa talossa, hän aloitti uuden aikakauden suhteissa Latinalaiseen Amerikkaan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton keskinäisissä suhteissa sekä transatlantisessa yhteistyössä. Sisäpolitiikassa Kennedy aloitti uuden aikakauden rotukysymyksen ratkaisemiseksi, uuden aikakauden avaruustutkimuksessa sekä finanssi- ja talouspolitiikassa.

Kennedyn merkitys historialle on ennen kaikkea siinä mitä hän aloitti kuin siinä mitä hän sai valmiiksi. Ne amerikkalaisuudenvoimat, jotka hän päästi valloilleen vaikuttavat yli sukupolvien. Vaatimukset, jotka hän asetti ja päämäärät, jotka hän suunnitteli määrittelivät maan politiikan suunnan vuosikymmeniksi. Esimerkiksi kansalaisoikeuskysymyksissä ja avaruudenvalloituksessa Johnsonista ja Nixonista tuli Kennedyn vision toteuttajia.

John F. Kennedyn suurin saavutus politiikassa ei ole konkreettiset saavutukset vaan hänen kykynsä inspiroida ihmisiä. Hän herätti henkeen amerikkalaisissa uskon itseensä ja heidän kykyihinsä menestyä kansakuntana kylmän sodan maailmassa. Monet presidentit ovat yrittäneet jäljitellä hänen johtajuuttaan juuri tässä asiassa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Amerikkalaiset ovat pitkään odottaneet uutta perinteistä poikkeavaa presidenttiä, ja monet ovatkin nähneet Barack Obamassa uuden sukupolven johtajan, 2000-luvun Kennedyn, joka on pystynyt uudelleen herättämään henkiin sen idealismin, joka 1961 puettiin sanoiksi erään toisen nuoren presidentin virkaanastujaispäivänä: 

”Maailman pitkän historian aikana vain harvoille sukupolville on annettu tehtäväksi vapauden puolustaminen sen suurimman vaaran hetkellä. En väistä tätä vastuuta, toivotan sen tervetulleeksi. En usko, että kukaan meistä haluaa vaihtaa paikkaa minkään muun kansan tai minkään muun aikakauden kanssa. Tarmo, usko ja antaumus, joilla omistaudumme tähän tehtävään, kirkastavat maamme ja kaikki ne, jotka palvelevat sitä, ja tämän tulen hehku valaisee maailman. Ja siksipä, amerikkalaiset, älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä puolestanne, kysykää, mitä te voitte tehdä maanne puolesta.”

Inhimillisesti ja taloudellisesti kestävä budjetti

Muuramen kunnanvaltuustossa tehtiin maanantaina pienimuotoista historiaa, sen hyväksyessä ensi vuoden talousarvion poikkeuksellisesti jo näin marraskuussa. Perinteisesti virkamiesten tekemän esityksen jälkeen talousarviota on palloteltu lautakuntien ja kunnanhallituksen välillä, ja hyväksytty vasta viime tipassa joulukuun puolenvälin jälkeen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan talousarviossa on myös onnistuttu pysymään yhdessä sovituissa raameissa ja menojen kasvu on erittäin maltillista. Tästä täytyy antaa kiitos lautakunnille, jotka ovat hoitaneet työnsä vastuullisesti, sekä erityiskiitos virkamiesjohdolle, jotka ovat onnistuneet hillitsemään merkittävästi toimintamenojen kasvua sekä kääntämään henkilöstömenot laskuun, ilman että näillä toimenpiteillä on suurta vaikutusta tämänhetkisten palveluiden laatuun tai saatavuuteen.

Menojen rahoituksessa prosentit pysyvät samoina, kunnallisveron ollessa 19,50. Alustavien tietojen mukaan verotulot kasvaisivat ensi vuonna 2,9 prosenttia eli noin miljoona euroa. Edellisen valtuustokauden alussa sosialidemokraattien esityksestä tehty päätös veroprosentin nostamisesta 0,5 yksiköllä on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Tuolloin tehdyllä korotuksella on pystytty viime vuosien aikana tasapainottamaan taloutta, pienentämään lainakantaa sekä luomaan puskuria edessä oleviin investointeihin. Ennakolta varautuminen on mahdollistanut sen, ettei Muuramessa ole ollut, kansantalouden syöksykierteestä johtuen, tarvetta paniikkiratkaisuihin kunnantalouden suhteen. Valtionosuuksissa Muurame liikkuu myös ensi vuonna valtakunnankeskiarvon alapuolella saaden vain noin 9,5 miljoonaa euroa. Tämä on noin 17 prosenttia koko kunnan talousarviosta. Muurame kantaa myös vastuunsa muiden kuntien taloudesta maksamalla ainoana Keski-Suomen kuntana verotulojentasausta ensi vuonna lähes 900.000 euroa. Muu Suomi elättää hyvin vahvasti maakuntaamme, sillä ensi vuoden aikana Keski-Suomen kunnat saavat yli 70 miljoonaa euroa verotulojentasausta.

Pari nostoa talousarviosta on syytä tehdä. Positiivista on terveydenhuollon palveluiden sekä erikoissairaanhoidon sekä kustannusten kasvun hidastuminen. Paljon parjattu terveydenhuollon yhteistoiminta-alue JYTE on selkeästi ottanut itseään niskasta kiinni ja kustannusten ei pitäisi enää ensi vuonna laukata aivan edellisen vuosien vauhtia. Vuoden 2012 tilinpäätökseen verrattuna kustannukset ovat itse asiassa yli 300.000 euroa pienemmät.

Kansatalouden pyöriä Muurame pitää omalta osaltaan pyörimässä investoimalla ensi vuonna yli 5,4 miljoonalla eurolla. Suurista investoinneista johtuen velkaantuminen kääntyy jyrkkään nousuun ja tämä on otettava vakavasti. Onneksi Muuramen velkaantuminen on ns. positiivista velkaantumista merkittävien investointikohteiden ollessa koulujen laajennuksia ja peruskorjauksia sekä uimahallin peruskorjaus. Siis sellaisia investointeja, joilla vahvistetaan kuntalaisten hyvinvointia sekä Muuramen mainetta hyvänä paikkana asua ja yrittää.  

Erittäin nopeasti laadittu ja hyväksytty, inhimillisesti sekä taloudellisesti kestävä talousarvio, on osoitus Muurame-hengen vahvuudesta. Huolimatta uudistuneesta valtuustosta ja virkamieskunnasta, perinne muuramelaisesta päätöksentekokulttuurista elää edelleen vahvana, yhdessä sovituissa raameissa on pysytty eikä yksikään puolue ole lähtenyt tekemään irtiottoja. Kaikki puolueet Vasemmistosta Kokoomukseen ovat toimineet ensisijaisesti kuntalaisten etua, eivätkä puolueen etua, ajatellen. Muuramen talousarvion linjaukset ja painotukset voikin kiteyttää yhteen lauseeseen: kunta on olemassa ensisijaisesti kuntalaisia varten.

Missä on aate? Missä on visio?

Kolumni julkaistu Keski-Suomen Viikko lehdessä 31.10.

SDP:n viimeiset vuodet eivät ole olleet ruusuilla tanssimista. Keskustelu puolueen tilasta ja kannatuksen jatkuvasta laskusta on kiihtynyt kuluneen vuoden aikana niin puolueen sisällä kuin myös julkisuudessa ja kritiikkiä on suunnattu milloin minnekin.

Kannatuksen laskun selitetään usein johtuvan, joko heikosta taloustilanteesta, Euroopan velkakriisistä, kunta- ja soteuudistuksesta tai hallitusyhteistyön vaikeudesta. Puhumattakaan puoluejohdon toistelemasta lauseesta ”no nämä nyt ovat vain gallupeja, todellinen gallup annettaan sitten vaalipäivänä.” Jos kannatusta tarkastellaan niiden todellisten galluppien eli vaalipäiväntuloksien mukaan, ei todellisuus ole toisenlainen. Eduskuntavaalien 1995–2011 välisenä aikana puolueemme kannatus on laskenut yli 9 prosenttia. Jos tähän yhdistetään tämänhetkinen galluptilanne, on kannatus romahtanut yli 12 prosenttia.

Mikäli ei oteta huomioon vuoden 2006 presidentinvaaleja, on SDP voittanut edellisen kerran eduskuntavaaleissa vuonna 2003. On siis kulunut yli 10 vuotta edellisestä vaalivoitosta, eriasteisia ”torjuntavoittoja” on otettu sitäkin enemmän. Näiden lukujen valossa voidaan kysyä onko meillä edes mahdollisuutta voittaa ensi kevään europarlamenttivaalit ja vuoden 2015 eduskuntavaalit?

Mikäli vaalit halutaan voittaa, tarvitaan perusteellisia muutoksia. Muuten torjuntavoittojen tie tulee jatkumaan ja ne saattavat jossain vaiheessa muuttua ihan oikeiksi vaalitappioiksi.

Ensinnäkin toimintatapojen täytyy muuttua. Puolueorganisaatiomme on luotu sellaiselle puolueelle, jossa toimi melkein satatuhatta jäsentä. Nykypäivänä tämänkaltainen organisaatio kaikkine hallinnontasoineen tekee toiminnasta hyvin kankeaa ja byrokraattista. Seuraavaan puoluekokoukseen onkin tulossa järjestöuudistusasiakirja, jota jäsenet voivat kommentoida jo nyt valmisteluvaiheessa. Toivottavasti mahdollisimman moni puolueenjäsen käyttää hyväkseen tämän mahdollisuuden vaikuttaa aidosti puolueen toimintaan tulevaisuudessa.

Toiseksi, puolueen johdossa on tapahduttava muutoksia. Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa puolue personoituu vahvasti puheenjohtajaan, jolla joko on tai ei ole uskottavuutta. Jos puheenjohtajalla on jäsenistönsilmissä kannatusta ja kykyä hoitaa asioita, mutta ei uskottavuutta äänestäjien keskuudessa, ei puolueella ole mahdollisuutta menestyä.

Kolmas, ja ehkä suurin ongelma on lyhytnäköisyys ja kokonaiskuvan puuttuminen politiikasta. Viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneen kannatuksen laskun syynä onkin arvojen himmeneminen, yltiökonsensushakuinen politiikka sekä kvartaaliajattelun siirtyminen osaksi politiikkaa. Politiikassa olemme jumiutuneet neljän vuoden sykleihin, ja puolueemme historian huomioon ottaen tämä on, presidentti Mauno Koiviston sanoin, väärää politiikkaa.

SDP on aina ollut uuden ajan airut, sillä tavoitteemme ovat aina tähynneet yli vaalikausien ja sukupolvien. Sillä vaikka kuinka hyvä yhteiskuntamme onkin, se ei ole vielä valmis ja hyvinvointivaltio tarvitsee edelleen rakentajia. Pelkkä retoriikka hyvinvointivaltion säilyttämisestä ei kuitenkaan innosta kansalaisia äänestämään SDP:tä. Tarvitaan kunnollinen visio suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, jossa pystytään yhdistämään sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen tasa-arvo.

Jos haluamme aidosti voittaa seuraavat eduskuntavaalit, tarvitaan kaikkien jäsenten aktiivista aatteellista keskustelua puolueen vision muodostamiseksi, jotta SDP pystyy palauttamaan sille kuuluvan aseman suomalaisessa politiikassa.

 

Jani Kokko

Puoluevaltuustonjäsen