Euroopan parlamentin vaalit olivat tappio demareille kautta Euroopan. Noin 60 paikan menettäminen on osoitus oikeistotuulesta, joka ei näytä laantuvan huonosta taloudellisesta sekä työllisyystilanteesta huolimatta. Suurimpana syynä SDP:n yhden paikan menettämiseen voidaan pitää äänestysaktiivisuuden jäämistä edelleen hyvin pieneksi. Puolue ei jostain syystä pysty realisoimaan todellista kannatustaan EU-vaaleissa, jos demareita eduskuntavaaleissa äänestävät olisivat nyt vaivautuneet uurnille, niin kolmas paikka olisi ollut varma. SDP:n kokema takaisku ei ollut kuitenkaan niin murskaava kuin muilla sosialidemokraattisilla puolueilla, esim. Unkarissa, Ranskassa ja Virossa puolueiden kokemat tappiot olivat toistakymmentä prosenttia. Olosuhteiden piti olla vasemmistolle otolliset saavuttaa konservatiivien etumatkaa parlamentissa; finanssikriisi, taloudellinen taantuma ja työllisyyskriisi ovat osoittaneet oikeistolaisen talous- ja työllisyyspolitiikan virheet. Kuitenkaan kritiikki ei kanavoitunut kannatuksen nousuna vasemmistolle vaan erilaisille ääriliikkeille ja euroskeptisille puolueille, kuten Perussuomalaisille. Puheet näyttävät vetoavan äänestäjiin tekoja enemmän.
SDP:llä on nyt itsetutkiskelun paikka, missä mentiin vikaan ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Tosiasia on kuitenkin tunnustettava ja tämän tuloksen kanssa on tultava toimeen, kansa on puhunut. Tärkeintä on nyt tiivistää entisestään puolueen rivejä ja saada kannatus nousemaan. En kuitenkaan lähtisi vaatimaan päitä vadille, kuten Vasemmistoliitossa tunnutaan nyt tekevän. Puolueena taisteltiin vaaleissa ja puolueena yhdessä kärsittiin tappio. Viime eduskuntavaaleissa tapahtunut itseruoskinta ei saa nyt toistua vaan energia pitää suunnata kannattajien aktivoimiseen seuraavia vaaleja varten. Selvää on, että oppositiopolitiikkaa on terästettävä ja tuotava selkeästi esille konkreettisia vaihtoehtoja porvarihallituksen politiikalle. Nykyinen oppositiopolitiikka on kansan parissa katsottu enemmän räksyttämiseksi ja todelliset vaihtoehdot ovat puuttuneet.
Suurempaa poliittista linjanmuutosta on syytä harkita ja puheet punavihreästä tasa-arvo puolueesta voidaan unohtaa. Siirtymällä kohti poliittista keskustaa on viime vuosien aikana yritetty miellyttää liian monia ja sitä kautta on jäänyt syrjemmälle ne perusarvot joiden varaan SDP yli sata vuotta sitten rakennettiin. Muutenkin SDP:n viesti tuntuu olevan nyt hukassa, yhtenä osoituksena tästä on ortodoksipappi, joka meni heittämällä ohi monesta demarikonkarista.
Vaalitulos oli nyt demareille huono, mutta en silti yhdy Iltalehden kolumnistin näkemykseen siitä, että SDP olisi ”auringonlaskun ja 1900-luvun puolue”. Sosialidemokraatit rakensivat tämän maan ja rakentavat entistä vahvempana ja yhtenäisempänä liikkeenä myös 2010-luvun Suomea. SDP:n saavutuksiin ei ole vielä yksikään muu puolue tullut yltämään, eikä tule yltämään tyhjiä hanskoja heiluttelemalla ja kuolleita johtajia herättelemällä.
Pientä positiivisuutta kuitenkin löytyy ainakin paikallisesti, Muuramessa demareiden kannatus oli korkeinta muihin suuriin puolueisiin verrattuna ja Keski-Suomessa SDP nosti kannatustaan prosentin.
