Mikä on yhteisen kuntaveneemme suunta?

Paikallislehdessä taannoin julkaistu valtuustokolumni:

Yhteisöllisyydellä ja yhteistyöllä saadaan rakennettua vahva kunta. Ilman yhteisöllisyyttä ei saada aikaan yhteistyötä, Ilman yhteistyötä ei saada aikaan kuntalaisia hyödyttäviä tuloksia. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, kuntaveneemme suuntaa vahvana eteenpäin. Yhteistyö ja yhteisöllisyys vaativat aktiivista vuorovaikutusta luottamushenkilöiden, virkamiesten ja kuntalaisten kesken.

Vuorovaikutuksen lisäämiseksi Muuramessa on nyt mahdollista tehdä kuntalaisaloite suoraan Internetissä. Kunnan www-sivuille on luotu valmispohja johon aloite on helppo tehdä ja lähettää kuntaan. Kuntalaisaloitteen tekeminen on jokaisen kuntalaisen perusoikeus ja toivottavasti sähköisessä muodossa tehtävä aloite madaltaa kuntalaisten kynnystä aloitteiden laadinnassa. Kuntalaisaloite voi olla suuri tai pieni, se voi olla parannusehdotus tai aivan uusi idea. Ei ole väliä ovatko aloitteen taloudelliset vaikutukset suuret tai pienet, jokainen aloite tullaan käsittelemään yhtä tarkasti. On tärkeää, että kuntalaiset käyttäisivät heille suotua mahdollisuutta parantaa ja laajentaa kunnan palveluidentarjontaa. Parannetaan yhdessä kuntaveneemme suuntaa!

Myös kuntapalveluiden järjestäminen on toimimista samassa veneessä. Julkinen ja yksityinen sektori eivät toimi toisiaan vastaan vaan yksityisellä palveluntarjonnalla saadaan täydennettyä julkista palvelun tarjontaa hyvin. Samaan suuntaan ovat molemmat siis soutamassa. Nyt kuitenkin kuntasektorilla on ollut havaittavissa kehitys, jossa kuntaveneen airoja ollaan siirtämässä yksityisen palveluntarjonnan tueksi. Tämä toiminta tekee yhteisen veneemme kulusta epävakaata ja varmuus suunnasta eli hyvistä kuntapalveluista on epäselvä.

Yksityistäminen, joka tehdään ideologisista syistä, ei ole mikään ahaa-elämys joka varmistaa tasa-arvoiset julkiset palvelut tulevaisuudessa. Yksityistäminen pelkästään yksityistämisen halusta johtaa usein palveluiden laadun huonontumiseen, niiden saatavuus heikkenee ja todennäköisempää on palveluiden kallistuminen kuin niiden halpeneminen. Tästä on nähtävissä esimerkkejä useassa Suomen kunnassa. Siksi meidän tulee olla hyvin tarkkoina yksityistämisen suhteen ja etsittävä vastauksia kysymyksiin miten ja ennen kaikkea miksi palveluita yksityistetään

On kyse selkeistä arvovalinnoista. Yhteisiä resursseja tulee käyttää kunnallisten palveluiden kehittämiseen ja laadun parantamiseen, eikä tarkoituksena ole rahan suoltaminen yksityiselle sektorille.

Maakunnan terveydenhoito himmeleiden varassa.

Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvityshanke järjesti seminaarin aiheesta sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio Keski-Suomessa. Seitsemän intensiivisen tunnin aikana tuli monien esimerkkien kautta selväksi se miten sosiaalipuolen integraatiota tulee tehdä ja miten sitä ei missään nimessä tule tehdä. Seuraavaksi muutamia huomioita päivän annista:

Tehokkaan integraation voidaan katsoa muodostuvan viiden kohdan kautta: kohdista – varaudu – arvioi – mahdollista – osallista. On tärkeää kohdistaa integraatio isoihin ongelmiin, sitä kautta pystytään maksimoimaan kokonaishyödyt. Varaudutaan investoinneilla integraation hyödyntämiseen. Arvioidaan hyötyjen ja haittojen suhdetta monialaisesti. Mahdollistetaan rakenteiden vs. toimintamallien tehokas koordinaatio. Asiakasta varten integraatiota loppujen lopuksi tehdään, joten hänen osallistumisensa prosessiin on erityisen tärkeää.

Saarikka on viiden pohjoisen Keski-Suomen kunnan muodostama kuntayhtymä. Yhteensä alueella on noin 20 000 asukasta, mikä täyttää juuri ja juuri PARAS lain väestövaatimuksen terveydenhuollon järjestämiselle. Hallinto-organisaation muodostaa 43-jäseninen yhtymävaltuusto sekä hallitus ja johtoryhmä. Saarikka järjestää siis terveydenhuollonpalvelut koko kuntayhtymän alueelle ja yhtymävaltuusto päättä koko alueen tilanteesta. Kuitenkin yksittäiset kunnat päättävät itsenäisesti kaikista muista hyvinvointiin liittyvistä asioista aina kuntalaisten harrastusmahdollisuuksista lähtien. Tässä ei kohtaa kunnolla todelliset hyödyt ja integraatio on jätetty puolitiehen. Toimintaa katsotaan toisaalta koko alueen ja toisaalta sen kautta mikä on esim. Karstulalle hyödyllistä. Synergia ei toimi. Saarikan tapauksessa järkevintä olisi muodostaa yksi yhtenäinen kunta.

Forssan seudulle integraatiota on viety nykyisen lainsäädännön puitteissa hyvin pitkälle ja heidän kehittämästä mallista olisi hyvä ottaa oppia Keski-Suomea ajatellen. Forssan seudun kuntayhtymässä ei esim. ole ollenkaan yhtymävaltuustoa vaan toiminnan ”poliittinen” johtaminen on keskitetty kuntien valtuustojen puheenjohtajille sekä johtavien virkamiehien muodostamalle johtokunnalle. Kuntien yhteistoiminnassa on pystytty luomaan selkeä työnjako eri sektorien välillä, kuitenkin niin ettei yksittäisten kuntien omiin terveyskeskuspalveluihin ole tarvinnut paljoa kajota. Päällekkäisyydet on saatu poistettua niin palveluiden kuin henkilöstön osalta ja Forssan seudun kuntayhtymä pystyy tuottamaan 10 % maan keskiarvon alapuolella!

Pohjois-Karjalan malli on toinen varteenotettava vaihtoehto, joka tosin maakunnan kuntien taholta tyrmättiin yksimielisesti. Viiden kunnan ”tyrmäysilmoituksissa” oli jopa täsmälleen samat kirjoitusvirheet. Maakunnassa on tällä hetkellä 17 eri kunnallista hallintoa sekä 11 sosiaali- ja terveyshoitopalveluiden hallintokokonaisuutta, joten integraatiolle löytyy tarvetta. Ehdotetussa mallissa oli käytettä kehärakennetta palveluiden tuottamisessa. Paikallisella tasolla jokaisessa kunnassa hoidettiin mm. lääkärin vastaanotto, neuvola, työterveyshuolto, jne. Lähialueita oli tarkoitus muodostaa kolme, jotka olisivat vastanneet mm. erilaisten terapioiden järjestämisestä, röntgenistä sekä muista tiiviistä yhteistoiminnasta hyötyä saavia palveluita. Maakunnallisella tasolla olisi ollut ainoastaan yksi yksikkö, joka olisi hoitanut erikoissairaanhoidon, tarvikkeet, koneet, laitteet, jne. Keski-Suomessa Pohjois-Karjalan mallin mukaisesti maakunnallisesta hoidosta vastaisi Keskussairaala, lähialueilla toiminnasta vastaisi Jämsä, jyväskylä, Äänekoski ja Saarijärvi-Viitasaari. Maakunnan kaikki kunnat vastaisivat paikallisesta palveluntarjonnasta.

Seminaarissa esiteltiin työstettävä ehdotus maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon malliksi. Sen ytimenä on kolme periaatetta:

1. maakunnassa 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta.
2. sosiaali- ja terveydenhuollon täysi integraatio.
3. säilytetään Keski-Suomen maakunnan eheys.

Ensimmäisen kohdan periaate olisi ollut syytä nostaa esille jo silloin kun nykyisen PARAS lain myötä aloitettiin hallinto-himmeleiden rakentaminen. Nyt maakunnasta löytyy seututerveyskeskus, Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus, Wiitaunioni, Saarikka, jne. Muutamat kunnat eivät lisäksi ole tehneet vielä päätöksiä yhteistoiminasta. Sitten nämä kaikki yrittävät keskustella ja tulla toimeen sairaanhoitopiirin kanssa erikoissairaanhoidon osalta. Alusta asti olisi pitänyt olla maakunnallinen konsensus siitä missä mallissa aletaan terveydenhuoltoa kehittää koko maakunnassa yhtenäisesti eikä luoda monia erilaisia organisaatioita. Ns. isäntäkuntamallin ottaminen käyttöön koko maakunnassa olisi ollut hyvin mahdollista. Esimerkiksi Neljä isoa kaupunkiseutua olisi hoitanut oman alueensa palvelut ja neuvotellut erikoissairaanhoidollisista palveluista sairaanhoitopiirin kanssa. Vaihtoehtoisesti maakuntaan olisi voinut luoda esityksen mukaisesti 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta, joka olisi toiminut yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa.

Moneen otteeseen seminaarin aikana nousi mieleen kysymys: yritetäänkö tässä hoitaa nyt kuntia vai ihmisiä?

Kaikissa esimerkeissä, joita päivän aikana esiteltiin, oli monenlaisia väestöpohjia palveluiden perustana. Mitään yhtenäistä linjaa ei löytynyt ja Forssan kuntayhtymän johtaja Markku Puro totesi sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäiset palvelualueet muodostuvat ”luontaisesta työssäkäynti ja asiointi alueesta”. Tästä olen samaa mieltä, on turha luoda keinotekoisesti mitään väestövaatimuksia vaan jokaista palvelualuekokonaisuutta tulisi tarkastella yksilöllisesti siitä lähtökohdasta mikä on tehokkainta juuri kyseisellä alueella.

Poikkeuksellisen pitkä kirjoitus nyt, mutta päivän anti oli todella mielenkiintoinen.

Yhdysvaltain välivaalit.

Konservatisminaalto pyyhkäisi yli koko kansakunnan viikolla käydyissä Yhdysvaltain välivaaleissa republikaanien murskaavan voiton myötä. Presidentti Barack Obaman politiikkaa vastaan noussut Teekutsu-liike ei yltänyt yhtä suureen voittoon josta liikkeen ehdokkaat pitivät kovaa ääntä. Sinänsä vaalien tulos ei ollut yllätys, gallupit näyttivät hyvin selkeästi viimeisen kuukauden aikana demokraattien tappiota, kysymys oli ainoastaan siitä kuinka paljon edustajia demokraatit tulevat menettämään kongressissa.

Republikaaninen voitto oli murskaava, 64 lisäpaikkaa edustajainhuoneessa ja kuusi senaatissa. Republikaanien saavuttama voitto oli suurin sitten vuoden 1938, jolloin demokraatit menettivät 72 paikkaa edustajainhuoneessa. Senaatissa demokraatit onnistuivat niukasti säilyttämään enemmistönsä, sen kutistuessa yhdeksästä kolmeen. Edustajainhuoneesta poiketen, koko senaatti ei ollut vaihtumassa vaan ainoastaan kolmannes, 34 senaattoria. Enemmistön pienentyminen näin paljon aiheuttaa kuitenkin Obamalle ongelmia uudistusten läpimenossa. Ratifioimista odottaa mm. sopimus Venäjän kanssa ydinaseriisunnasta, jota lähes kaikki republikaanit vastustavat. Obaman hallinnon kohtaama takaisku ei ole ainutlaatuinen sillä monet liberaalit presidentit ovat kohdanneet tappion välivaaleissa, huolimatta suuresta kannatuksesta jolla presidentit on valittu. Clintonin kauden alussa esillä ollut terveydenhuoltoreformi johti vuoden 1994 välivaaleissa demokraattien suureen tappioon edustajainhuoneessa, 54 paikkaa. Clintonin ja George W. Bushin ensimmäisen kausien välivaalit ovat ainoat viimeisen 80 vuoden aikana, jolloin presidentin puolue on pystynyt lisäämään paikkojaan edustajainhuoneessa.

Republikaanien merkittävänä tavoitteena senaatin vaaleissa oli nevadalaisen demokraattisenaattorin ja enemmistöjohtajan Harry Reidin uudelleenvalinnan estäminen. Reid on ollut yksi presidentti Obaman merkittävimmistä tukijoista ja lainsäädännöllisten hankkeiden edistäjä, joten hänen syrjäyttämisensä senaatista olisi edistänyt huomattavasti republikaanien pyrkimyksiä. Republikaaninen ehdokas Nevadan senaattorivaaleissa oli Sharron Angle, joka sai 44 % nevadalaisten äänistä. Angel todisti miten republikaanien kannattajat nojaavat vahvasti ehdokkaan ideologiseen taustaan, kuin ehdokkaan todellisiin kykyihin hoitaa tehtäviään. Kampanjan aikana Angel onnistui pitämään poliittiset kantansa hyvin piilossa ja vaali-iltana toimittajan vaatiessa vastauksia, Angel totesi ”vastaan niihin kysymyksiin, sitten kun olen senaattori”. Eli 44 %:lle nevadalaisista äänestäjistä ei ollut väliä mikä ehdokkaan poliittinen linja on, riitti ainoastaan se, että ehdokas on republikaani. Angelin ja median huvittavia kohtaamisia toimittajien kanssa löytyy mm. oheisen linkin kautta http://www.youtube.com/watch?v=prMIs4l6Iso. Ja jos oikein haluaa nauraa republikaanipoliitikkojen tietämättömyydelle politiikasta, kannattaa katsoa myös oheinen Sarah Palinin haastattelu parin vuoden takaa: http://www.youtube.com/watch?v=WMhQBlAsLmI.

Välivaalien tulos oli odotettu, sillä on hyvin harvinaista, että istuvan presidentin puolue pystyisi säilyttämään valta-asemansa kongressissa. Edes kaikkien konservatiivien ikoni, amerikkalaisen unelman puolustaja ja kommunismin kukistaja Ronald Reagan ei pystynyt vuoden 1982 välivaaleissa, suuresta suosiostaan huolimatta, säilyttämään republikaanien johtoasemaa. Vuoden 1984 presidentinvaaleissa Reagan oli iskussa murskaamalla demokraattien ehdokkaan Walter Mondalen saamalla 525 valitsijamiestä, Mondalen 13 vastaan. Mondale pystyi voittamaan ainoastaan kotiosavaltionsa Minnesotan (jonka valitsijamiehet tulivat ainoastaan 3761 äänen erolla) sekä Washington D.C.:n. Richard Nixon on toinen presidentti, joka on pystynyt voittamaan 49 osavaltiota 50:nestä. Tämä tapahtui vuoden 1972 vaaleissa, jolloin vastaehdokkaana oli demokraattien George McGovern.

Demokraattien suuri tappio johtui hyvin paljon suuresta työttömyystilanteesta ja Obaman ajamasta terveydenhuoltouudistuksesta, joka on herättänyt suurta vastustusta. Suuresta karismastaan huolimatta Obama ei pystynyt vakuuttamaan amerikkalaisia politiikastaan ja hänen neuvotteleva asenteena republikaaneja kohtaan antoi vastapuolelle mahdollisuuden heittää lokaa niskaan minkä kerkesivät. Republikaanit onnistuivat iskostamaan amerikkalaisiin hyvin vääriä käsityksiä terveydenhuoltouudistuksesta, jota vastaan itse asiassa koko Teekutsu-liike syntyi. Kuten kaikkialla muualla, myös Yhdysvalloissa äänestäjien muisti on lyhyt. Kahdessa vuodessa ei voi korjata 8 vuoden virheitä. Obama sai perinnökseen miljardien velat, kaksi sotaa, 30-lukua vastaavan talouslaman, etääntyneet liittolaiset ja yli 40 miljoonaa köyhää. Silti Obaman odotettiin korjaavan tilanteen yhdessä yössä, olevan messias joka johtaa Amerikan uuteen kukoistukseen.

Kampanjointi on aina kallista Yhdysvalloissa ja näissä vaaleissa tehtiin kaikkien aikojen ennätys vaalirahoituksessa. Vaaleissa poltettiin menemään kolme miljardia dollaria!!! Vaaleissa äänestettiin myös useista lakiehdotuksista eri osavaltiossa. Suurimpana huomionkohteena oli Kalifornian lakiehdotus 19, joka olisi laillistanut marihuanan. Tötsyjen polttelijat eivät onnistuneet mobilisoimaan kannattajiaan ja 56 prosenttia äänestäjistä vastusti ehdotusta. Oklahomasta puolestaan tuli ensimmäinen osavaltio, joka kiesi islamilaisen sharia-lain käyttämisen oikeuslaitoksen päätöksissä. Ei voi olla liian varovainen, sillä Oklahomassa on peräti 15 000 muslimia edustaen 0,01 prosenttia osavaltion väestöstä. Kyseisen lain hyväksyminen on suuri saavutus. Se, että ongelmaa ei ole olemassa, ei ole mikään syy ettei asiaa voitaisi kieltää.