Valtuustonkokouksesta.

Huolimatta monista tärkeistä asioista, illan valtuustonkokous saatiin suhteellisen nopeasti vietyä läpi. Perinteisesti tietyt henkilöt käänsivät takkinsa sopivan paikan tullen ja muutamat yrittivät jälleen jarruttaa kuntalaisille elintärkeiden päätöksien käsittelyä. Takinkäännöistä ja jarrutustyrityksistä huolimatta kokouksessa nuijittiin läpi tärkeitä päätöksiä, joista kaksi ovat tulevaisuuden kannalta erityisen merkityksellisiä.

Käsiteltäessä terveydenhoidon järjestämistä PARAS hankkeen edellyttämällä tavalla ja liittymistä Jyväskylän kaupungin hallinnoimaan ns. ”isäntäkuntamalliin” aiheutti sen verran sekaannusta toimintaproseduurin puitteissa, että kokous kerittiin keskeyttämään kaksi kertaa. Tästä huolimatta asiaan saatiin selvyys ja äänestyksen jälkeen Muuramen kunta on nyt hyväksynyt Jyväskylän terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen yhteistoimintasopimuksen. Päätös on erittäin merkittävä ja luotsaa vähintään vuosikymmen eteenpäin kunnan terveydenhoitopalveluita. Nyt täytyy vain toivoa, ettei Jyväskylän perusturvalautakunta ala täysin ilman mitään moraalia tai eettisyyttä johtamaan yhteistoiminta-aluetta ja esim. vaaranna Muuramen oman terveyskeskuksen toimintaa ja säilymistä. Kunnan alueella oleviin terveydenhoitopalveluihin liittyen hallitukseen esitykseen liitettiin ponsi, joka mahdollistaa yhteistoimintasopimuksen tarkistamisen mikäli kunta- ja palvelurakenneuudistuslaissa määritellyt tavoitteet eivät toteudu, esim. Muuramen terveydenhuollon kustannukset kasvavat tai palveluiden laatu ei täytä vaatimuksia.

Itselleni erittäin tärkeä asia oli nuorisovaltuuston perustaminen, joka yllätykseni meni varsin kivuttomasti läpi. Tärkeää oli, ettei esitykseeni tullut muutoksia koskien nuorivaltuustonedustajien pääsyä lautakuntien kokouksiin. Ilman tätä pykälää koko nuorisovaltuuston tarkoitus olisi vesittynyt ja siitä olisi tullut pelkästään nuorison oma ”keskustelukerho”, jota kuunneltaisiin kunnan taholta silloin kun huvittaa. Tämän tyyppinen tilanne on tällä hetkellä Jyväskylässä, jossa oikea vaikuttaminen on korvattu ylisuurella määrärahalla nuorisovaltuustolle. Uskon vakaasti, että nyt käynnistyvä nuorisovaltuusto saa innostettua nuoria ottamaan rohkeasti kantaa heitä koskeviin asioihin ja tuo omalta osaltaan muutosta sekä virkeyttä kunnan toimintakulttuuriin.

Suoran kuntalaisdemokratian lisäämiseksi jätin valtuustoaloitteen koskien valmiin kuntalaisaloitepohjan tekemistä kunnan www-sivuille. Asiaan saadaan uskoakseni parannus hyvinkin nopeasti, sillä kyseessä on hyvin pieni ja kustannuksiltaan olematon toimenpide, josta saatava hyöty on kuitenkin moninkertainen.

Talvisodasta 70 vuotta.

Tasan 70 vuotta sitten aseet vaikenivat Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa. Klo 11 Suomen aikaa voimaan astunut rauha päätti 105 kunnian päivää kestäneen taistelun isänmaanvapauden puolesta. 13.3 päättyneellä sodalla Suomi oli osoittanut maailmalle pystyvänsä puolustamaan itsenäisyyttään ylivoimaista vihollista vastaan. Talvisota oli myös osoitus suomalaisille kansan yhtenäisyydestä ja vuoden 1918 haavat umpeutuivat lopullisesti.

Talvisota ei olisi jatkunut maaliskuun 13 päivään asti ilman Britannia ja Ranska lupausta sotilaallisesta avusta sillä maiden tarkoituksena oli lähettää 50.000 sotilasta Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Suurimpana pyrkimyksenä kuitenkin oli saada Pohjois-Ruotsin malmialueet lännen hallintaan, näin katkaisten Saksan jälleenvarustautumisen. Ilman joutumista suurvaltojen pelinappulaksi Suomi olisi solminut rauhan jo maaliskuun ensimmäisinä päivinä sillä Stalin oli taipunut rauhan kannalle peläten länsimaiden intervention muuttavan konflikti Britannian, Ranskan, Saksan ja Neuvostoliiton väliseksi yhteenotoksi, joka olisi luhistuttanut koko neuvostovaltion. Suurvaltojen todelliset syyt onnistuivat hämäämään Suomen poliittista johtoa vain muutaman päivän ennen kuin lupaukset huomattiin katteettomiksi ja rauha oli solmittava.

Taisteluissa saavutetut voitot eivät edesauttaneet rauhanneuvotteluissa. Stalinille osoitetut vetoomukset rauhanehtojen lieventämiseksi eivät auttaneet ja J. K. Paasikiven johtaman valtuuskunnan osana oli taipua ankariin rauhanehtoihin. Moskovassa 12.3 solmitussa rauhassa maa menetti kymmenyksen pinta-alastaan, mukaan lukien maan toiseksi suurimman kaupungin Viipurin, ja joutui vuokraamaan Hangon Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi. Erityisesti Viipurin menetys oli katkera sillä vihollinen ei aseilla onnistunut sitä kertaakaan valloittamaan – sotilaat säilyttivät, poliitikot luovuttivat. Lisäksi tuli vielä yli 400.000 ihmisen evakuoiminen luovutetuilta alueilta ja uudelleen sijoittaminen.

Talvisodan ankarat rauhanehdot vaikuttivat suuresti maan johtajiin, ne muovasivat pääministeri Rydin ajatusmaailman jatkosodan presidentiksi ja vaikuttivat hänen ratkaisuihinsa tehtäessä rauhaa syksyllä -44. Ne mursivat lopullisesti presidentti Kallion voimat sekä päättäväisyyden ja hän totesi allekirjoittaessaan valtuutuksen rauhansopimuksen solmimiseen ”kuivukoon käteni, joka on pakotettu allekirjoittamaan tällainen paperi”.

105 päivää kestäneissä taisteluissa kaatui noin 27.000 sotilasta ja yli 40.000 haavoittui. He eivät kuitenkaan kaatuneet ja kärsineet turhaan vaan vapauden ja kansanvallan voitto jäi pysyväksi.

Runoilija Yrjö Jylhän sanoin:

Te ette turhaan taistelleet
te ette turhaan kaatuneet
te saitte suurimman voiton:
te voititte veljen veljelleen,
te löysitte kansan eksyneen,
te airuet aamunkoiton.

Kolmen tuhannen "ahneus" tuhoaa Suomen talouskasvun?

Ahtaajien lakko on kestänyt reilu vuorokauden ja pönäkät vuorineuvokset keuhkoavat Etelärannassa minkä kerkiävät ja EK syyttää työmarkkinajohtajansa Eeva-Liisa Inkeroisen suulla ahtaajia ahneudesta tässä taloudellisessa tilanteessa. Suomen orastava talouskasvu pysäytetään ja suomalaisten yritysten maine kärsii maailmalla, jonka seurauksena tilaukset vähenevät aiheuttaen irtisanomisia. "Timo Rädyn lakko tuhoaa Suomesta enemmän työpaikkoja kuin Suomessa on ahtaajia" sanoi teknologiateollisuuden Jorma Eloranta elinkeinoelämän tiedotustilaisuudessa.

Ahtaajia ei pelkästään voi minun mielestäni syyttää ”ahneudesta” ja pitää heidän vaatimuksiaan kohtuuttomina. 3000:nen ahtaajan vaatima palkankorotus on yhteensä noin puolet suomalaisen puunjalostusteollisuuden johtajan vuosipalkasta. Suomen kolmen suurimman metsäteollisuusyhtiön johtoryhmänjäsenten yhden kuukauden palkalla pystyttäisiin kustantamaan ahtaajien vaatimukset muutosturvasta. Ahneutta on siis muuallakin ja vielä räikeämpää sellaista kuin ammattiliittojen vaatimukset. AKT:n lakosta on vain nyt tullut työnantajalle puolelle periaatekysymys, josta ei jousteta.

Jostain ihmeellisestä syystä työnantaja pitää AKT:n vaatimuksia kohtuuttomina, mutta on ihan valmis ottamaan kantaakseen satojen miljoonien eurojen tappiot kansantaloudelle. Muutama viikko sitten sama toistui Lufthansan työtaistelussa. Lentoyhtiö otti muutaman päivän lakosta mieluimmin miljardien tappiot ja imagonmenetyksen, kuin olisi myöntynyt lentäjien vaatimuksiin. Eikö parempi olisi ollut suostua taloudellisesti kannattaviin vaatimuksiin kuin ottaa miljardien eurojen tappiot? Kansaa yritetään nyt hämätä heittämällä esille suuria tappioita, joita lakosta nyt aiheutuu. Kuitenkaan lakosta aiheutuvat menetykset yrityksille eivät ole samat kuin tappiot. Esimerkiksi paperiteollisuus ei menetä 30 miljoonaa euroa tappiona päivässä vaan tilauskannoissa olevat voitot siirtyvät. Puhdas tappio on tällä hetkellä analyytikkojen mukaan noin miljoonan euroa/lakkopäivä. Summa on silti pienempi kuin esimerkiksi Stora Enson viime vuoden tulos, joka oli tappiolla 2,5 miljoonaa euroa vuoden jokaisena päivänä.

Sopimusyhteiskunnan aikana molemmilla osapuolilla oli edes pientä luottoa vastapuolen sanoihin. Tällä vuosituhannella on kuitenkin nähty miten helposti yritykset ajavat tuotantoa alas ja siirtävät sitä ulkomailla, huolimatta työntekijän puolen yrityksistä saada aikaan sellaisia työmarkkinasopimuksia, jotka eivät aiheuttaisi kohtuuttomia rasitteita yrityksille. Eikö ahneudella ole enää mitään rajaa?

Tärkeintä on nyt neuvottelemalla saada asiat kuntoon ja kansantaloudelle koituvat vahingot saadaan minimoitua ennen kuin tilanne kärjistyy liikaa. Kriisiin on jo syytä sillä karambola- ja rambutan-hedelmät uhkaavat loppua lakon pitkittyessä. Miten nyt käy töölöläisrouvien illalliskutsujen kun hedelmät lojuvat satamassa?

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/1135253424022