Toisin kuin Suomessa,
Yhdysvalloissa presidenttiä ei valita henkilökohtaisen äänimäärän perusteella
vaan osavaltioittain jaetuilla valitsijamiehillä. Huolimatta siitä ettei
presidentinvaali ole Yhdysvalloissa suora kansanvaali, on presidentti kuitenkin
ainoa henkilö liittovaltion tasolla, jonka valitsemiseen osallistuvat kaikki
amerikkalaiset. Valitsijamieskollegio juontaa juurensa Yhdysvaltain
perustuslain ratifioimiseen 1700-luvun lopulla. Kollegion jakautumiseen
osavaltioiden kesken vaikuttaa suuresti lainsäädäntövallan pohjana olevat
Connecticuttin ja 3/5 nimellä tunnetut kompromissit.
Valitsijamiesten lukumäärä
perustuu yksittäisten osavaltioiden edustajamäärään Yhdysvaltain kongressissa
lisättynä pääkaupunki Washingtonin kolmella valitsijamiehellä.
Valitsijamiehissä lasketaan siis yhteen osavaltion edustus edustainhuoneessa ja
senaatissa, jolloin valitsijamiesten määrä vaihtelee kolmen ja 55 välillä.
Minimäärän valitsijamiehiä ovat saaneet Alaska, DC, Delaware, Montana,
Pohjois-Dakota, Etelä-Dakota, Vermont ja Wyoming. Suurin määrä valitsijamiehiä
on Kalifornialla eli 55. Vuoden 1964 presidentinvaaleista lähtien jaossa on
ollut kaikkiaan 538 valitsijamiestä.
Perustuslain 23. lisäyksellä
vuonna 1961 myönnettiin pääkaupunki Washingtonin asukkaille mahdollisuus
äänestää presidentinvaaleissa. Ensimmäistä kertaa pääkaupungin valitsijamiehet
olivat jaossa vuoden 1964 vaaleissa. Tuolloin valitsijamiehet menivät
demokraattien Lyndon B. Johnsonille ja siitä lähtien demokraattien
presidenttiehdokas on aina voittanut Washingtonissa.
Punaiset, siniset ja violetit osavaltiot
Demokraatit ovat voittaneet
Kaliforniassa kaikissa presidentinvaaleissa vuodesta 1992 lähtien. Kalifornia on ns. "solid blue
state" eli varma sininen osavaltio ja valitsijamiehet demokraattien
ehdokkaalla. Tuon yhden osavaltion valitsijamiesten kompensoimiseksi täytyy
laskea yhteen peräti kymmenen osavaltion valitsijamiehet, jotka ovat varmasti
republikaanien tukena. Osavaltiotason gallupien perusteella nuo "solid red
state" ovat näissä vaaleissa Nebraska,
Wyoming, Idaho, Oklahoma, Länsi-Virginia, Alabama, Arkansas, Tennessee,
Pohjois-Dakota ja Utah. Näin
valitsijamiesten jakauma on republikaanien eduksi luvuin 55-59.
Demokraateilla kymmenen vankinta
osavaltiota ovat Washington DC, Havaiji,
Maryland, Vermont, Kalifornia, Massachusetts, New York, Maine, Illinois ja Rhode Island. Näin tilanne kääntyy
selkeästi demokraattien eduksi luvuin 143-59.
'Varmoiksi sinisiksi osavaltioiksi
kuuluvat vielä Connecticutt, Washington,
Oregon, Delaware ja New Jersey. Republikaaneilla
on kuitenkin varmoja osavaltioita huomattavasti enemmän kuin demokraateilla: Kentucky, Mississippi, Lousiana,
Etelä-Dakota, Kansas, Montana, Alaska, Indiana, Texas ja Etelä-Carolina. Valitsijamiesten
jakauma on kuitenkin edelleen demokraattien eduksi luvuin 186-154.
Jäljellä on enää 16 osavaltiota.
Demokraattien osavaltioihin kuuluu vielä New
Mexico ja republikaaneille Missouri.
Aiemmin näytti siltä, että Georgia ja
Arizona olisivat kääntymässä
demokraateille mutta republikaanit ovat vahvistaneet niissä asemia, joten ne
pysynevät punaisina.
Edellä mainittujen osavaltioiden
jälkeen ehdokkaat ovat tasoissa 191 valitsijamiehellä.
Jäljellä ovat vielä Virginia, Minnesota, Wisconsin, Michigan, New Hampshire, Pennsylvania, Colorado, Florida, Nevada, Pohjois-Carolina, Ohio ja Iowa. Kuudessa
viimeisessä osavaltiossa ehdokkaat ovat lähes tasoissa.
Minnesota on äänestänyt demokraattien presidenttiehdokasta vuodesta
1976 lähtien ja suurella todennäköisyydelle valitsijamiehet menevät nytkin
demokraateille. Virginia on
perinteisesti ollut vaa'ankieliosavaltio, mutta Clintonin johto on tällä
hetkellä niin murskaava, että sekin voidaan laskea demokraattien leiriin. Nin
valitsijamiehet ovat demokraattien eduksi luvuin 214-191.
Loput kymmenen osavaltiota
muodostavat vaa'ankieliosavaltiot eli ns. violetit osavaltiot, jotka tulevat
ratkaisemaan vaalit. Vuoden 2000 presidentinvaaleista vaa'ankieliosavaltiot
ovat olleet samat mutta näissä vaaleissa lista on muuttunut: Indiana, New
Mexico ja Virginia ovat pudonneet pois ja tilalle on noussut Wisconsin,
Michigan ja Pennsylvania.
Wisconsin, Michigan ja
Pennsylvania kuuluvat Yhdysvaltain "ruostevyöhykkeeseen."
Ruostevyöhyke on perinteisesti ollut maan raskasteollisuuden kotiseutu, joka on
kärsinyt viime vuosikymmenien aikana eniten globalisaatiosta. Työpaikat ovat
siirtyneet ulkomailla ja valkoinen keskiluokka on tullut entistä tyytymättömämmäksi.
Donald Trumpin uskotaan vetoaavan retoriikallaan näihin perinteisesti sinisiin
osavaltioihin, mutta värin muuttumista ei silti ole näköpiirissä.
Wisconsin on äänestänyt presidentinvaaleissa demokraatteja vuodesta
1988 lähtien ja Michigan sekä Pennsylvania vuodesta 1992.
Michiganissa ja Wisconsinissa Clinton johtaa gallupeissa noin viidellä
prosenttiyksiköllä ja Pennsylvaniassa parilla prosenttiyksiköllä. Trump ei ole
pystynyt ohittamaan missään mittauksessa Clintonia, joten nämä kolme osavaltiota
voidaan laskea demokraattien osavaltioiksi. Valitsijamiehet edelleen
demokraattien eduksi luvuin 260-191.
Iowassa ja Ohiossa
Donald Trump on ottanut vakuuttavan johdon syyskuun aikana ja nämä kaksi
vaa'ankieliosavaltiota ovat kallistumassa republikaaneille. Seuraavat
Clintonille suosiolliset osavaltiot ovat New
Hampshire ja Colorado.
Clintonista tulee presidentti mikäli hän voittaa nämä kaksi osavaltiota, vaikka
Trump voittaisi kaikki loput viisi huomattavasti väkirikkaampaa osavaltiota.
Lopullinen valitsijamiesten jakautuma olisi demokraattien eduksi luvuin
279-259.
Coloradon tilanne ei kuitenkaan
ole selvä. Perinteisessä vaa'ankieliosavaltiossa Barack Obama voitti vuosina
2008 ja 2012 mutta Trump johtaa tällä hetkellä gallupeissa. Jos osavaltion valitsijamiehet
menevät republikaaneilla, tilanne on silti demokraattien eduksi luvuin 264-224.
Jäljelle jäävät enää Floridan, Pohjois-Carolinan ja Nevadan valitsijamiehet.
Nevadassa Clintonin kannatus
lähti syöksyyn syyskuun puolivälissä ja Trump johtaa siellä jo reilulla
kahdella prosenttiyksiköllä. Kuitenkin osavaltion väestössä demokraatteja
tukevien latinoiden osuus on kasvanut merkittävästi kuluneiden vuosien aikana
ja muuttanut valtasuhteita puolueiden välillä, sinisestä näyttää tulevan
vahvasti Nevadan väri. Vaikka Trump voittaisi Floridan ja Pohjois-Carolinan,
riittää Nevada nostamaan Clintonin
presidentiksi. Clintonin voittomarginaali olisi pienin mahdollinen mutta silti
riittävä, valitsijamiehet jakautuisivat 270-268.
Mutta...
On kuitenkin olemassa
mahdollisuus, joka ei tapahtunut kuin kerran Yhdysvaltain historiassa. Kaikki
osavaltiot jakavat valitsijamiehet "voittaja vie kaikki" -
periaatteella paitsi Nebraska ja Maine. Näissä osavaltioissa on käytössä
kongressivaalipiirijärjestelmä, jossa Nebraskan viisi valitsijamiestä on jaettu
3+1+1 ja Mainen neljä valitsijamiestä 3+1. Mikäli ehdokas ylittää
prosentuaalisen äänikynnyksen esim. Nebraskan 2. vaalipiirissä, saa hän silloin
yhden valitsijamiehen ja toinen ehdokas neljä.
Nebraska on yksi punaisimmista
osavaltioista, joten sen kaikki valitsijamiehet menevät Donald Trumpille. Maine
on kuitenkin poikkeus, sillä Trump johtaa Clintonia selkeästi Mainen 1.
vaalipiirissä ja on saamassa yhden valitsijamiehen osavaltiossa Clintonin
viedessä loput kolme.
Jos tällainen valitsijamiesten
jakautuminen toteutuu ja Trump onnistuu saamaan tuon Mainen osavaltion yhden
valitsijamiehen, ollaan tilanteessa jossa kummallakin ehdokkaalla on 269
valitsijamiestä. Molemmat ehdokkaat ovat näin yhden valitsijamiehen päässä
voitosta ja tässä tilanteessa presidentin valinta siirtyisi valitsijamiehiltä
edustajainhuoneelle. Perustuslain 12. lisäyksen ratifioinnin jälkeen tämä on
tapahtunut ainoastaan vuoden 1824 vaaleissa.
Toimikautensa päättävässä
edustajainhuoneessa yksittäiset kongressiedustajat eivät äänestäisi vaan äänet
annettaisiin osavaltioittain. Osavaltion kongressiedustajien tulisi päästä
yhteisymmärrykseen siitä kenelle ehdokkaalle osavaltio antaa äänensä.
Edustajainhuone pääsisi valitsemaan kolmen eniten ääniä saaneen ehdokkaan
keskuudesta. Ehdokas, joka saa vähintään 26 ääntä valitaan presidentiksi.
Varapresidentin valinta siirtyisi puolestaan senaatille, jossa jokaisella
senaattorilla olisi yksi ääni käytössään. Varapresidentiksi nousisi ehdokas,
joka saisi taakseen vähintään 51 senaattoria. Mikäli edustajainhuone ei saisi
valittua presidenttiä virkaanastujaispäivään (20.1.) mennessä, tulisi senaatin
valitsemasta varapresidentistä virkaatekevä presidentti siihen asti kunnes
edustajainhuoneen pattitilanne ratkeaisi.
Lähteet:
RealClearPolitics
FiviThirtyEight
270toWin
