Puolueitten tarkasteltuna Sauli
Niinistö kerää yli 40 prosentin kannatuksen SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan,
RKP:n, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien keskuudessa.
Vasemmistoliiton kannattajista Niinistöä tukee vain 23 prosenttia, mutta on
tästä huolimatta ykkösehdokas. Ainoa poikkeus kyselyssä ovat Vihreät, joista 34
prosenttia kannattaa Pekka Haavistoa ja 25 prosenttia Niinistöä. Vihreät
selkeästi haikailevat uuden Haavisto-ilmiön perään. Haaviston ehdokkuus on
kuitenkin varsin epätodennäköistä ja ilmiö kutistuu paljon kuudessa vuodessa.
Tämän on todistanut Elisabeth Rehn vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaaleissa.
Vihreiden on myös turha odottaa Haaviston kampanjasta nostetta
puoluekannatukseen sillä se osoittautui tehottomaksi jo 2012 vaaleissa.
Löytyykö Sauli Niinistölle uskottavaa haastajaa?
Todellista haastajaa on vaikea
löytää. Pienpuolueilla (RKP, KD, Vasemmisto ja Vihreät) ei ole tarjolla yhtään
ehdokasta, joka pystyisi uskottavasti haastamaan nykyisen presidentin.
Perussuomalaisilla Timo Soini on jo
ilmoittanut, ettei pyri enää presidentiksi. Nykyiseltä ulkoministeriltä päätös
on erikoinen, sillä nykyinen asema mahdollistaisi uskottavan kampanjan
rakentamisen. Toisaalta Soini on kyselyiden mukaan epäsuosituin henkilö
presidentiksi, joten tätä vasten päätös on ymmärrettävä. Muita ehdokkaita ovat
europarlamentaarikko Jussi Hallo-aho sekä puolustusministeri Jussi Niinistö.
Heiltä kuitenkin puuttuu presidenttiehdokkaalta vaadittava valtiomiesmäisyys ja
he ovat myös lähes yhtä epäsuosittuja presidentiksi kuin Timo Soini.
Luonnollisesti puolueen täytyisi pysyä kasassa seuraaviin presidentinvaaleihin
asti, tämä toki ei ole itsestäänselvyys.
Keskustalla vahvat nimet ovat
kaikki entisiä pääministereitä: Vanhanen, Jäätteenmäki ja Kiviniemi. Vanhasen
ehdokkuutta tukee kokemus ja Jäätteenmäkeä sekä Kiviniemeä sukupuoli,
uskottavalle naisehdokkaalle tuntuu olevan tarvetta puolueella kuin puolueella.
Keskustalaisista peräti 56 prosenttia tukee Niinistöä, mikä heikentää
potentiaalisten ehdokkaiden halua asettua ehdolle. Luonnollisesti
kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on varmasti käytettävissä neljättä kertaa
Keskustan ehdokkaaksi, hänen ehdonkuutaan ei ole ennenkään poliittiset
realiteetit tai faktat häirinneet.
SDP:llä ehdokasasettelussa painaa
Paavo Lipposen surkea tulos ja 30 vuotta kestäneen presidenttiputken
katkeaminen. Ehdokkaiksi on esitetty kansanedustajia Heinäluoma, Ihalainen ja
Urpilainen sekä Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikasta. Aikanaan Suomen pankki
oli hyvä presidenttikasvattamo mutta eurojäsenyyden aikana pankin ja sen
pääjohtajan rooli on kaventunut. Liikasella on asiantuntemusta presidentiksi
mutta tunnettavuus on heikkoa uusien äänestäjäryhmien keskuudessa. Jutta
Urpilaisen pidetään tietyissä demaripiireissä pätevänä ja uskottavana ehdokkaana.
Toisaalta hänen pätevyyttään ja kykyjään arvosteltiin sekä
puolueenpuheenjohtajana että valtiovarainministerinä. "Epäpätevyys"
johtokin hänen äänestämiseensä syrjään puheenjohtajuudesta ja myöhemmin
valtiovarainministerin tehtävistä.
Varteenotettavin ehdokas on
entinen puhemies ja nykyisen kansanedustaja Eero Heinäluoma. Hänellä on sekä
arvovaltaa, asiantuntemusta että valtiomiesmäisyyttä tasavallan presidentiksi.
Kyvyt eivät kuitenkaan riitä jos Niinistö kerää yli 40 prosentinkannatuksen
sosialidemokraattien keskuudessa. Heinäluoma on uskottava ehdokas, mutta onko
riittävän uskottava haastamaan Niinistön?
Sauli Niinistön suosion salaisuus
Mikä selittää Sauli Niinistön
kansansuosiota ja kannatusta puolueiden keskuudessa. Hän voitti vuoden 2012
vaalit tasavallan historian suurimmalla äänisaaliilla, joten mandaatti on ollut
alusta lähtien vahva. Niinistön presidenttikaudella poliittisesti hajanaiset ja
toimintakyvyttömät hallitukset ovat korostaneet presidentinroolia ja
mahdollistaneet laajemmat toimintavapaudet. Hänen kokemuksensa
pitkäaikaisimpana valtiovarainminiterinä antaa asemaa irtaantua presidentin
perinteisestä toimintakentästä eli ulkopolitiikasta ja antanut mahdollisuuden
osallistua aktiivisesti talouspoliittiseen keskusteluun. Tästä on häntä on
poliitikkojen taholta arvosteltu, mutta kansalaiset ovat nähneet presidentin
toiminnan varsin positiivisena. Yllättävät muutokset ulko- ja
turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä ovat pitäneet presidentin
aktiivisena, varsinkin nykyisen hallituksen aikana, jonka ulkopoliittinen
kokemus on varsin kapea. Presidentistä on jälleen tullut suvereeni
ulkopolitiikanjohtaja.
Kokonaan toinen kysymys on
haluaako Sauli Niinistö toiselle kaudelle. Hän olisi silloin 70-vuotias eli iän
puolesta on mahdollisuuksia mutta onko kiinnostusta? Nykyisillä
valtaoikeuksilla presidenttiys on seremoniallinen, joka kahlitsee aktiivisen
poliitikon. Mahdollisuuksia kansainvälisiin tehtäviin löytyy ja varsinkin pitkä
kokemus talouspolitiikassa avaa johtotehtäviä useissa kansainvälisissä
järjestöissä. Hyvänä esimerkkinä yhden kauden presidentistä on Martti
Ahtisaari, jonka arvostus ja tehtävät ovat vain kasvaneet presidenttikauden
jälkeen.
