Kokit lisääntyvät, mutta soppa ei vaan parane.

Kolumni julkaistu Keski-Suomen Viikko-lehdessä 15.10.

Timo Kallin antama melko varomaton lausunto vaalirahoituksestaan aukaisi portit pitkään vaietulta salaisuudelta: Suomesta löytyy myös korruptiota. Suomalainen häveliäisyys toimii kuitenkin myös korruptiossa, sillä paljastukset ovat olleet Euroopan mittakaavassa varsin pieniä. Asian selvittäminen ei ole puolentoista vuoden aikana edennyt juuri ollenkaan, yksi palo on saatu sammutettua, toinen on jo syttynyt. Puolueet eivät ole paljon selvitysapua antaneet, tietoa on pantattu ja odotettu muiden puolueiden ratkaisuja. Julkaisemiset ovat tapahtuneet vasta sitten kun niistä on saanut lukea jo Helsingin Sanomista.

Missä tahansa muussa sivistysvaltiossa päitä olisi jo pudonnut ja poliitikot eronneet, mutta näin ei käy Suomessa. Suomalainen johtajauskollisuus on sen verran vahvaa, että yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan siirtymistä hallituksen rivijäseneksi pidetään riittävänä ”rangaistuksena”.

Tällä viikolla saavutettiin jälleen yksi etappi vaalirahoituksen loputtomassa suossa. Lauri Tarastin johtama työryhmä on saanut valmiiksi suosituksensa vaalirahoituksen muuttamisesta. Kompromissina syntyneessä esityksessä on huomio kiinnitetty lahjoituskattoihin ja tulevaisuudessa on selkeät rajat eri vaalien tukimäärille.

Ei ole mitään väliä sillä kuinka paljon ehdokas saa kerättyä tukea vaalikampanjaansa. Oli kysymyksessä sitten 10.000 tai 100.000 euroa, ehdokasta ei pitäisi rankaista hyvästä kampanjarahan hankinnasta. On ehdokkaan omasta moraalista selkärangasta kiinni antaako hän tukijoidensa etujen vaikuttaa hänen ajamaan politiikkaan. Vaalitukea voi ottaa vastaan vaikka kuinka paljon ja pystyy silti toimimaan ilman tukijoiden puuttumista politiikanlinjaan. Henkilöt jotka antavat rahan ohjailla itseään ja eivät osaa erottaa mikä on lahjoittajien etu ja mikä yhteiskunnan etu voivat aivan hyvin jättää politiikan ja vaihtaa alaa lobbariksi.

Toimittajat ovat ansioituneesti pitäneet juttua yllä ja päivääkään ei ole saatu olla rauhassa ilman uutisointia vaalirahoituksesta. Lehdistö onnistuneesti sahannut omaa oksaansa suurimman osan vaalirahoituksesta mennessä mainontaan. Kuka ehdokas tämän ryöpytyksen jälkeen haluaa mainostaa missään mediassa?

Toivottavasti reilun vuoden kulutta olevissa eduskuntavaaleissa nähdään selkeää kannasottoa kansalaisilta nykyisiä poliitikkoja kohtaan.

Jäämme innolla odottamaan millaisia käänteitä tragikoominen näytelmä tulee vielä saamaan.