Maastrichtin sopimuksesta alkanut integraation syventäminen on ajautunut tyveneen viime vuosien aikana. Vakavasti voidaan pohtia oliko vuosien 2004 ja 2007 laajentumiset liian nopea, Unionin poliittisten instituutioiden ja rakenteiden kehittämisen kanssa? Poliittisten instituutioiden vallan vahvistaminen, erityisesti parlamentin, on tärkeää lisättäessä kansalaisten luottamusta Euroopan Unioniin ja sen toimintaan. Tällä hetkellä suurin osa kansalaisista pitää koko Unionia Brysselistä käsin johdettavana byrokratiatehtaana, eikä vähiten Timo Soinin puheiden ansiosta. Populististen ja euroskeptisten liikkeiden lisätessä kannatustaan on Unionin rakentaminen tehty vaikeammaksi. On selvää että 27 maan Unionissa yhteisistä linjoista Unionin tulevaisuuden suhteen on paljon vaikeampi sopia kuin kuuden perustajajäsenen aikana. Kansallisten näkökulmien erilaisuudesta ja ääriliikkeiden noususta huolimatta pitää pystyä selkeästi määrittelemään kumpaan suuntaan Unionia tullaan kehittämään: ”Euroopan Yhdysvalloiksi” vai enemmän talousliittoon painottuvaksi valtioiden liitoksi?
Euroopan Unionin tulevaisuuteen vaikuttaa hyvin suuresti se miten talousahdinkoon ajautuneiden euromaiden ongelma tullaan hoitamaan. Hoidetaanko se oikeudenmukaisesti ja vaaditaan myös markkinoilta vastuuta vai jatketaanko oikeistolaisten poliitikkojen linjalla, jossa rahaa syydetään ongelmamaille ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Haluammeko siis sammuttaa ongelman ja estää uuden palon syttymisen vai pelkästään padota sen ja toivota ettei se leviä? Sosialidemokraattinen liike on ollut vahvasti Euroopan integraation kannalla jo 1900-luvun alusta lähtien. Eri maiden sosialidemokraattiset puolueet ovat tiiviisti toimineet yhdessä koko 1900-luvun sosiaalisesti oikeudenmukaisen Euroopan rakentamisessa ja vaatineet Euroopan yhtenäisyyttä kansalliskiihkon ja sotien paineen alaisena.
Nykyinen kriisi tarjoaa mahdollisuuden Euroopan Unionille kasvaa entistä vahvemmaksi liittovaltioksi tai valtioiden liitoksi, riippuen kumpi tie tullaan valitsemaan. Perustehtävässä Unioni ja sen edeltäjät ovat jo onnistuneet: rauha on säilynyt Euroopassa. Viimeisten 60 vuoden aikana integraatiossa mukana olevat maat eivät ole käyneet keskenään sotia, tätä voidaan pitää suurena saavutuksena 1900-luvun ensimmäisen puoliskon historiaa muistellessa. Euroopan poliittiselle taivaalle kerääntyneistä pilvistä huolimatta integraation perusajatus kansojen yhtenäisyydestä ylitse valtioiden rajojen elää vahvana.
"Moninaisuudessaan yhtenäinen"