Tasavallan presidentti Tarja Halosen emännöimä presidenttifoorumi oli tällä kertaa nimensä veroinen. TP:n lisäksi paikalla olivat presidentit Koivisto ja Ahtisaari. Keskustelussa toivottiin saatavan kolmelta presidentiltä näkemyksiä siihen, miten Suomi pärjää globaalistuvassa maailmassa ilmastonmuutoksen, Euroopan integraation, energiansaannin, demokratiavajauksen, pakolaisten, työvoiman, Itämeren sekä monien muiden haasteiden suhteen. Suurin osa presidenttifoorumissa esiin nousseista muutoksista, haasteista ja ongelmista on sellaisia joihin me valtaa tulevaisuudessa pitävä sukupolvi, kysymyksien esittäjät, joudumme itse etsimään ratkaisut ja tämä tuli presidenttien lausunnoissa monesti esille.
Katsoessani foorumia jäin miettimään miten me kansana tulemme pärjäämään tulevaisuudessa ja miten itse nuorena vaikuttajana pystyn omalta osaltani, tällä hetkellä lähinnä paikallisella tasolla, vaikuttamaan Suomen kohtaamiin haasteisiin, muuttamaan haasteet mahdollisuuksiksi. Meidän täytyy yhdessä löytää keinot miten pystymme yhteiskuntana, pohjoisena hyvinvointivaltiona, auttamaan ja hoitamaan niitä, jotka eivät itse omin avuin selviä, presidentti Ahtisaaren sanoin ”otetaan osa heidän taakastaan kannettavaksemme”. Ja miten pystymme kansakuntana, globaalina toimijana, pystymme auttamaan niitä kansakuntia, jotka ilman meidän apuamme eivät menesty? Miten saamme pienennettyä kuilua rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän, kehittyneen ja kehittymättömän maailman välillä? Meidän oma turvallisuutemme, hyvinvointimme ja vaurautemme on suorassa suhteessa maailman muutoksiin, parempi maailma on meille turvallisempi Suomi.
Suomi on joutunut kohtaamaan 90-luvulta lähtien suuria sisäisiä ja ulkoisia muutoksia. Lähiympäristömme poliittinen tilanne on muuttunut ja vanhojen vihollisten tilalle Suomi on saanut uusia ystäviä, Neuvostoliiton hajotessa kasvoi Suomen vapaus omiin päätöksiin. Koiviston kaudella itänaapurin luhistuminen avasi tiet liittymiselle mukaan Euroopan Unioniin ja maan ajautumiseen historiansa suurimpaan taloudelliseen lamaan, tähän asti. Ahtisaaren kaudella Suomi muuttui Euroopan integraatioprosessin syventäjäksi ja Suomi tuli maailmalla tunnetuksi innovaatioreiden ja diplomaattien kansakuntana. 2000-luvun Suomi, Halosen Suomi, on rikkaampi kuin edeltäjänsä, tasa-arvoisempi kuin koskaan historiansa aikana. Suomi on kuitenkin joutunut kokemaan ennenäkemättömän talouskasvun nousun ja romahduksen sekä piittaamattomuuden lisääntymisen yhteiskunnan eri sektoreilla, yhteisöllisyys on kadotettu. Edellä kuvattuja muutoksia ei kukaan pystynyt varmasti ennustamaan, samoin kukaan ei pysty sanomaan millainen 2010-luvun Suomi todella on, ihannekuvia kyllä löytyy. Siksi haasteisiin vastaaminen on vaikeaa ja suunnitelmia pitää olla monenlaisten skenaarioiden varalle. Aika tulee näyttämään miten me yhtenäisenä kansana tulemme selviämään taloudellisesta kriisistä ja miten varmistamaan kaikkien suomalaisten selviytymisen kriisistä, myös niiden joilla ei mene hyvin. Tärkeimpiä kysymyksiä tulevaisuutta ajatellen on se haluammeko pelastaa suomalaisen hyvinvointi yhteiskunnan, jossa vauraus ja hyvinvointi jakaantuvat monille, ei vain harvoille. Hyvinvointivaltio olemme edelleen, mutta hyvinvointiyhteiskunnasta ei enää voi puhua. Nykyinen porvarihallitus on omalta osaltaan osoittanut, etteivät he ole hyvinvointiyhteiskunnan takuuhenkilöitä. Itsekkyyden voittaessa yhteisöllisyyden, ei Suomen tulevaisuus ole lupaava.
Yhteisöllisyyden lisäämiseen liittyy osaltaan kansanedustaja Huovisen foorumissa esittämä kommentti siitä miten kansalaiset saadaan uudestaan kiinnostumaan yhteiskunnallisesta toiminnasta? Nykyään äänestäminenkin tuntuu monelle olevan liian ylivoimainen suorittaa. Presidentti Koiviston mukaan poliittisen kiinnostuksen kasvattamisena suurimpana haasteena on poliittisuuden katoaminen politiikasta. Politiikasta on tullut enemmän virkamiesmäistä asioiden hoitamista kuin politiikkaa.
Edmund Burke sanoi ”pahan voittoon tarvittavan vain se, etteivät hyvät tee mitään”. Emme saa olla välinpitämättömiä Suomen kohtaamien muutosten edessä vaan on siirryttävä sanoista tekoihin, päästävä pois ”hälläväliä” asenteesta ja siitä ettei asia minua koske. Haasteet on tehty voitettaviksi. Energian riittävyys, ilmastonmuutos, talouskriisi, maailman ja Suomen jakaantuminen rikkaisiin ja köyhiin koskettaa meitä jokaista, halusimme sitä tai emme. Nämä ja monet muut kysymykset täytyy ratkaista tulevien sukupolvien hyväksi, ei voida vaatia tulevien sukupolvien korjaavan edeltäjiensä virheitä vaan muutos täytyy aloittaa jo nyt. Suomella on tarvittavaa teknologiaa, innovaatioita, tietoa ja varallisuutta mm. puhtaampien energia varojen hyödyntämiselle, ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle, eriarvoistumisen kaventamiselle, tarvitaan vain tahtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti