Lakipykälän verran väärään suuntaan – kansakunta vaikeuksien tiellä.

Pahoittelen blogini hiljaisuutta vaalien jälkeen. Muuramen uusi valtuusto kokoontuu vasta 26.1.2009 ja ajattelin silloin taas paneutua blogin kirjoittamiseen, ennen kuin nettisivuni valmistuvat. Kuitenkin nyt on ilmennyt valtakunnallisella tasolla asia, jota en voi sivuuttaa. Asialla on toteutuessaan suuria vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thorsin johdolla on, nimittäin, valmistettu kaikessa hiljaisuudessa uusi ulkomaalaislaki, joka on pian tulossa eduskunnan käsittelyyn. Itse en ollut asiaa huomannut, mutta onneksi tarkkasilmäiset kansalaiset informoivat minua asiasta, sillä riippumaton mediamme ei ole siihen tarttunut, Aamulehteä lukuun ottamatta. Medialla on tainnut olla kiireempää raportoida siitä, miten lumi yllätti autoilijat jälleen kerran, tai linnan juhlista, kuin oikeasti kansakuntamme tulevaisuuteen suuresti vaikkutavasta lakiesityksestä.

Thorsin lakiesityksen punaisena lankana on uhkaavan työvoimapulan johdosta turvata työvoimareservi Suomessa. Lakiesityksessä tähän pyritään vaikeuttamalla Suomeen perusteetta saapuvien turvapaikanhakijoiden, tulivat ne sitten EU:n sisältä ja tai ulkopuolelta, karkotusta - oli kysymyksessä minkälainen tapaus tahansa. Vaikka henkilö olisi tuomittu rikoksesta, niin uusi laki mahdollistaa sen, ettei karkotuspäätöstä saada tehtyä yhtä nopeasti kuin nyt. Lakiesitys näyttääkin koskevan enemmän humanitääristä maahanmuuttoa eikä työperäistä, mikä siis pitäisi olla lakiesityksen ensisijainen tarkoitus. Mikä ristiriita!

Toteutuessaan laki muuttaisi täysin Suomen ulkomaalaispolitiikan, jossa jo nykyään on paljon erikoisuuksia muihin EU-maihin verrattuna. Yleisin tapa on, että henkilö, joka on saanut yhdessä EU-maassa kielteisen turvapaikkapäätöksen, voidaan karkottaa suoraan ilman sen suurempaa käsittelyä, mutta näin ei kuitenkaan Suomen rajoilla aina toimita. Valmistelussa laissa on monessa pykälässä maininta siitä, että henkilölle voidaan myöntää pysyvä oleskelulupa jos henkilöä ei voida teknisistä syistä palauttaa kotimaahansa, mm uuden ulkomaalaislain §51. ja §51a. Itselleni tämä on aivan uusi termi tässä kontekstissa, sillä olen aina ymmärtänyt, että jos palautusmaan olosuhteet ovat sellaiset että karkotetun turvallisuus on vaarassa, niin karkotusta ei tehdä, vaan oleskelulupa myönnetään. Laissa mainittuja teknisiä esteitä ovat matkustusasiakirjojen puuttuminen, §35. (joiden tuhoaminen on nykyäänkin tavanomaista), logistiset esteet ja jopa lähtömaan viranomaisten haluttomuus ottaa henkilöä vastaan.

Myös maamme kansallinen turvallisuus olisi uuden lain myötä uhattuna. Kontrollin lieventäminen laukaisee hallitsemattoman kaaoksen, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa. Tästä on esimerkkinä Ranskan lähiömellakat syksyllä 2005.

Ministeri Thorsin lakiesitys on mielestäni osoitus hallituksen realiteettien puuttumisesta ainakin maahanmuuttopolitiikan osalta. Kuitenkaan ministeri Thors ei asiaa itse näin näe. Ylen ajankohtaisohjelma A-talkin haastattelussa 30.10.2008 Thorsin sanoin: ”ei maassamme ole holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, työperosesti tullaan tähän maahan, jos on olemassa työpaikka ja työnantaja, joka kutsuu ihmisen tänne”. Voi kumpa asia olisikin näin, kuten ministeri kauniisti ajattelee, mutta totuus on kuitenkin toinen. Kuluvan vuoden aikana tammi-elokuussa maahanmuuttajille myönnetyistä oleskeluluvista vain 38 % perustui työnteolle (lähde maahanmuuttovirasto). Siis vain 38% ! Vaikka ministeri Thors antoi haastattelussa ymmärtää että kaikilla maahanmuuttajilla pitää olla töitä oleskeluluvan myöntämiseksi. Kriisialueilta tulevat turvapaikanhakijat ovat tässä suhteessa eri asemassa kuin elintasopakolaiset. Jos työperäisen maahanmuuton luku olisi edes yli puolet niin asiassa olisi edes joku järki, mutta että 38%. Tarvitseeko tässä enää muita perusteluita hallituksen maahanmuuttopolitiikan holtittomuudesta antaa. Holtittomuutta huokuvan lakiesityksen löytää osoitteesta http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_HE_166_2007_fi.html - kannattaa tutustua.

Asiasta on tehty myös adressi, jossa vastustetaan lain voimaansaattamista nykyisessä muodossaan. Sen on allekirjoittanut jo yli 14 000 ihmistä, http://www.adressit.com/ulkomaalaislaki. Itse kehotan kaikkia ottamaan yhteyttä kansanedustajiinsa ja kertomaan oma mielipiteensä asiasta, oli se sitten mihin suuntaan tahansa. Itse aion näin tehdä. Tärkeintä on saada tämä hiljaisuus murrettua asian ympärillä ja saada keskustelua aikaiseksi. Maahanmuutosta pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti ja sivistyneesti, ilman että kaikki maahanmuutonvastustajat leimataan rasisteiksi. Vaikka vastustankin tätä lakiesitystä en ole rasisti vaan realisti. Realistina myös ymmärrän, että Suomi tarvitsee suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työvoimaa ulkomailta. Kuitenkaan ”rajat auki ja koko kylä tänne”- politiikka ei edistä Suomen ja suomalaisten hyvinvointia.

Vaalipäivä

Viimeinen mahdollisuus vaikuttaa siihen ketkä ja miten Muuramea johdetaan seuraavat neljä vuotta. Paljon on tärkeitä asioita tulossa päätettäväksi ja tarvitaan oikeat henkilöt niiden tekemiseksi. Peruspalveluiden parantaminen ja säilyttäminen, opetustoimen saattaminen vastaamaan oppilaiden tarpeita, Elinkeinopolitiikan pitäminen vahvana sekä Muuramen itsenäisyyden turvaaminen, ovat vain muutamia esimerkkejä siitä mihin äänestämällä voit vaikuttaa.

Nukkuvien äänestäjien on viimein syytä herätä ja käydä äänestämässä. Erityisesti haluan vedota nuoriin, jotka pääsevät ensimmäistä kertaa äänestämään kunnallisvaaleissa, että käyttäkää äänioikeuttanne. Kunnallisessa demokratiassa tehdään suurin osa arkipäivän elämään vaikuttavista ratkaisuista ja ne vaikuttavat suuresti Keski-Suomen nuorimman ikäjakauman omaavassa kunnassa myös paljon nuoriin, vaikka he eivät äänestäisi.

Päätöksiä tekevät ne, jotka tulevat paikalle.

Nuorten hyvinvointi

Eilen aamupäivällä oli Muuramen lukion ja yläasteen yhdistetty paneelikeskustelu kunnallisvaaleihin liittyen. Pääpainona olivat nuorten omat palvelut, mutta kysymykset kattoivat suuren osan myös muista tärkeistä asioista. Ilmi tuli esimerkiksi laajemmin koko yhteiskuntaamme vaivaavat ongelmat, on siirrytty liian suorituskeskeiseen yhteiskuntaan. Pelkkien lukujen tuijottaminen ja yksilön menestyminen, ovat siis saaneet liian vahvan aseman myös kouluissamme. Kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa ja monesti nuori ei jaksa yrittää koulussa, kun on tarpeeksi kauan saanut vain negatiivista palautetta kavereilta ja opettajilta ja kuulee päivittäin, miten jatkuva huonojen arvosanojen saaminen vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa opiskelupaikan ja sitä kautta hyvän työn saaminen on todella epävarmaa. Tätä kautta ja näiden kovien paineiden alla nuori on suuressa vaarassa syrjäytyä.

Syrjäytymisestä on osoituksena suuri koulupudokkaiden määrä yläasteen jälkeen, vaikka koko yhteiskunnan tulisi kiinnittää huomio juuri siihen, ettei yksikään nuori jää ilman koulu- tai työpaikkaa peruskoulun jälkeen. Kaverin ei pitäisi antaa hypätä jyrkänteeltä alas vaan hänet pitäisi auttaa porukalla pois reunalta; kouluihin, ja yhtälailla koteihinkin, tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä ainaisen suorituskeskeisyyden sijaan. 2000-luvulla on yleistynyt sellainen ajatusmaailma, jossa kodin ja perheen rooli nuoren kasvattajana on ”ulkoistettu” etupäässä koululle ja muulle yhteiskunnalle. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kun nuori joutuu vaikeuksiin ilkivallan tai muun häiriökäyttäytymisen seurauksena, jolloin syy useimmiten kaadetaan koulun ja koko yhteiskunnan niskaan.

Nuorten hyvinvointiin suunnatut resurssit ovat nykyisellään riittämättömiä Muuramessa. Tästä näkyvämpänä ongelmana ovat liian suuret luokkakoot, jotka Muuramessa eivät kuitenkaan ole maakunnan pahimmasta päästä. Oppilashuoltoon tulisi saada lisää koulupsykologeja ja kuraattoreita, jotka pystyisivät huomaamaan oppilaiden ongelmat jo varhaisessa vaiheessa. Nykyään apua annetaan vasta sitten kun ongelmat ovat liian suuria, jolloin niiden seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Ennaltaehkäisy on tässäkin asiassa tärkeää ja se tuottaa hyötyä sekä avuntarvitsijalle että kunnalle.

Kouluruokailu on myös olennainen osa oppilashuoltoa, ja pari viikkoa sitten järjestetyssä nuorisofoorumissa siitä keskusteltiinkin hyvin kiivaasti. Monelle nuorelle kouluruokailu on päivän ainoa lämmin ateria ja siksi sen laatuun ja monipuolisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Määrärahoja voidaan toki tässä asiassa nostaa, mutta rahan lisääminen ei suinkaan tarkoita ruuan laadun automaattista paranemista.

Myös koulun ulkopuolisilla toimilla tulee kiinnittää huomiota nuorten hyvinvointiin. Liikunta- sekä muiden harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen edistää nuorten hyvinvointia ja samalla tuo säästöjä ilkivallasta seuraavista kuluista. Tästä ovat Innolan ja fransilan kaltaiset nuorten omat harrastuspaikat hyviä esimerkkejä.

Nuorten palveluiden kehittämisessä on tärkeää saada nuorten oma mielipide kuuluviin ja samalla saada heitä mukaan päätöksen tekoon. Nuorten mielipiteitä täytyy myös kunnioittaa; monella nuorella on sellainen käsitys, ettei heidän mielipiteellään ole merkitystä, ja tästä käsityksestä on päästävä eroon. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa yläasteen pihan parantaminen. Parempi olisi antaa nuorten itse tehdä suunnitelmat piha-alueen kunnostuksesta ja sinne tehtävistä hankinnoista, vaikkapa kuvataidetunneilla. Samalla kun nuoret näkisivät miten heidän omat ideansa ja toiveensa on käytännössä toteutettu, saataisiin ehkä myös ilkivaltaa vähennettyä. Eri lautakuntien kokouksissa pitäisi nuorten ääni kuulua etenkin silloin, kun päätetään nuoria koskevista asioista. Nuoret voisivat myös itse valita edustajansa lautakuntiin vaikkapa koulujen sisäisillä vaaleilla, samoin kuin nuorisovaltuuston olisi hyvä olla vaikuttamassa etenkin niissä kokouksissa, joissa käsitellään nuorisoa itseään koskevia asioita.

Ikäihmisten palveluiden tulevaisuus.

Eilen Koskikodilla oli paneelikeskustelu puolueiden välillä vanhuspalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta. Itse en ollut panelistina mutta olin paikalla muuten tapaamassa äänestäjiä ja vaihtamassa mielipiteitä vastaehdokkaiden kanssa. Ehdokkaita oli moninkertaisesti enemmän kuin äänestäjiä, mutta eloisia keskustelu saatiin silti aikaan. Vaikka Muuramessa ikäihmisten osuus koko väestöstä on vähäinen verrattuna muuhun Keski-Suomeen, se ei tarkoita sitä, että heidän palveluistaan ja hyvinvoinnistaan voidaan tinkiä sillä perusteella.

Parhaiten ikäihmisten hyvinvointia edistetään helpottamalla kotona asumista mahdollisimman pitkään, tuomalla apua koteihin silloin, kun sitä tarvitaan. Kotona asuminen on tutkitusti ja myös ikäihmisiltä itseltään kysyttäessä ykkösvaihtoehtona asumismuodossa, ja vasta sitten tulevat palvelutalot ja vanhainkodit sekä muut asumismuodot. Kuitenkaan pelkkä kotisairaanhoitajien käyminen ei riitä kotona asumisen helpottamiseksi; maanantai-iltapäiväisin pikaisesti jaetut pillerit eivät ratkaise koko ongelmaa, kuten ei myöskään mahdollisuus pelkkiin siivouspalveluihin. Paneelikeskustelussa nousikin olennaisesti esille kodinhoitajien puuttuminen palveluketjusta, henkilöiden, jotka esim. kantaisivat puut, siivoaisivat ja tekisivät muutkin kotityöt, joita ikäihminen ei itse pysty tekemään ja joita kotisairaanhoitajien ei kuulu tehdä.

Terveyskeskuksen saneerauksen myötä vuodepaikkojen määrä vähenee noin viidestäkymmenestä reilulla kymmenellä paikalla. Tämä entisestään lisää ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ja resurssien suuntaamista siihen. Osaltaan ennaltaehkäisyyn liittyvät ikäihmisille suunnatut liikuntapalvelut sekä kulttuuritapahtumat, joita tulee lisätä virikkeellisen ikääntymisen turvaksi. Samaan tapaan myös kuljetuksen järjestäminen on tässä toiminnassa tärkeää niitä ikäihmisiä ajatellen, jotka asuvat kaukana kuntakeskuksesta tai eivät jostain muusta syystä pääse itse paikalla vaikka lähellä asuisivatkin. Jopa Muuramen uimahallin tulevaisuutta suunnitellessa tulisi ottaa huomioon ikäihmisten tarpeet ja kartoittaa esimerkiksi erilaisten terapioiden mahdollisuudet uimahallin yhteydessä.

Kilpailuttaminen palveluiden järjestämistä suunnitellessa, kuten monessa muussakin tapauksessa, on mielestäni hyvin huono lähtökohta, ja pelkkien talouslukujen tuijottaminen osoittaa syvää inhimillisyyden puutetta kanssaihmisten hyvinvoinnista. Itse en tiedä kilpailuttamiseen liittyviä kaikkia yksityiskohtia, mutta maalaisjärjellä ajateltuna sekä kilpailuttamisen tulokset nähtyäni kannatan hyvin tarkkaa pohdintaa siitä, onko kilpailuttaminen kulloisessakin tapauksessa kuntalaisten eduksi. Perustuslain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus tasa-arvoiseen palveluun, asuinpaikasta riippumatta. Tämä ei valitettavasti kuitenkaan toteudu täysin Muuramessa; jonkinlainen muutos on saatava aikaan.

Katujen kunnosta ja vähän muustakin.

Tänään tavanomaisella pyörälenkilläni tulin kiinnittääkseni huomioni kuntamme tiettyjen asutusalueiden tiestön paikoitellen hyvinkin surkeaan kuntoon. Erityisesti kevyenliikenteenväylät muistuttavat paikoitellen enemmän kärrypolkuja kuin kunnollisia teitä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Verkkoniementie, jossa heinät puskevat jo asfaltin läpi. Jos pyörällä oli epämiellyttävää ajaa, niin millaista mahtaa sitten olla lastenrattaiden kanssa? Rauhallisesta kävelylenkistä ei ole tietoakaan siinä rynkytyksessä. On tietysti hyvä, että sentään keskustaan saatiin uusi asfaltti pari viikkoa sitten, mutta ei muita asutusalueita tule jättää huonompaan asemaan. Uusille asuinalueille kyllä vedetään jo rakennus vaiheessa asfaltit ja laitetaan katuvalot, samalla jätetään vanhempien asuntoalueiden kunnostukset puolitiehen. Niittyahossakin tien huono kunto alkaa jo haitata paikallisten kuljetusyrittäjien työtä, eikä tämä mielestäni ole oikeanlaista elinkeinopolitiikan tukemista Suomen yrittäjäystävällisimmältä kunnalta. Yhtälailla valaistus on tietyillä asuinalueilla jätetty oman onnensa nojaan, ja tästä ovat todisteena kallellaan ovat valotolpat sekä sammuneet valot.

Kunnolla tehdyillä korjauksilla saataisiin aikaan pitkäkestoinen parannus. Kunnolliset kevyenliikenteenväylät lisäisivät asuinalueiden viihtyisyyttä ja toimivuutta kaikin tavoin. Totta kai täysin uusi asfaltointi maksaa paljon, mutta se on pitkällä tähtäimellä paljon vähemmän kuin jokavuotiset korjaukset - pienistäkin puroista voi syntyä yllättävän iso virta.

Tämä kaikki tietysti liittyy myös laajemmin koko kunnan elinkeinopolitiikkaan. Laajapohjaisen elinkeinorakenteen säilyttäminen ja tukeminen on ensiarvoisen tärkeää seuraavallakin valtuustokaudella, ja erityisesti pk-yrityksien tuloa Muurameen tulee kannustaa. Laaja elinkeinorakenne takaa parhaiten työpaikkojen säilymisen ja kunnan talouden vakauden taloudellisten olosuhteiden äkkiä heilahdellessa. Liian yksipuolisen elinkeinorakenteen osoituksena ovat kunnat, joiden työpaikkaomavaraisuus perustuu paperi- ja sellutehtaisiin, jolloin yhtäkkinen tehtaan lakkauttaminen johtaa helposti kunnan taloudelliseen kaaokseen, koska korvaavia työpaikkoja ei löydy.

Muuramen elinkeinopolitiikan onnistumiseen liittyy olennaisesti yrittäjäystävällinen imago. Luottamuselinten tulee nopeilla kaavoituspäätöksillä sekä kunnallistekniikan hyvällä ylläpitämisellä nopeuttaa yritysten tuloa ja pysymistä Muuramessa. Tätä ei missään nimessä tule estää tarpeettomilla valituksilla ja päätöksenteon tahallisella hidastamisella; näistäkin toimista kun on ollut viitteitä myös kuluvalla valtuustokaudella. Lisäksi teollisuuden hajauttaminen nykyisen teollisuuskylän ulkopuolelle on koko kunnan kehittymisen kannalta eduksi. Kun Jyväskylän eteläportin teollisuusalue laajenee Muuramea kohti, on vaan luonnollista tulla oikeanlaisilla kaavoituspäätöksillä sitä vastaan.

Turkin presidentin puhe.

Vaikka aihe ei sinänsä kunnallisvaaleihin liitykään, kirjoitan siitä silti. Olin eilen siis kuuntelemassa Turkin tasavallan presidentin Abdullah Gülin luentoa Jyväskylän yliopistolla. Luento oli osa Turkin presidentin virallista valtiovierailua Suomessa. Presidentti Gül puhui Turkin ja EU:n yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta, mutta loistavasta ja avartavasta puheestaan huolimatta presidentti ei ainakaan minua saanut vakuuttuneeksi Turkin välttämättömästä mukanaolosta Euroopan Unionissa. Puhe sai minut kuitenkin kannattamaan nykyisen yhteistyön syventämistä strategisen kumppanuuden suuntaan. Samanlaista kumppanuuttahan Suomikin tuntuu hakevan Natolta ilman täysjäsenyyttä.

Seitsenkymmenmiljoonaisen kansan mukaan ottaminen toisi huomattavan vallan siirtymisen Länsi-Euroopasta Lähi-itään. Näin suurella väestöllä Turkin sananvalta EU:n päätöksenteossa kasvaisi suhteettomasti, jos vertaa esimerkiksi maan taloudellisia resursseja nykyisiin unionin maihin. Taloudellinen tuki Turkin maataloudelle ja muiden elinkeinojen kasvattamiseksi nielisi suhteettomasti yhteisestä eurooppalaisesta kakusta, jota myös presidentti Gül tänään puheessaan lupasi kasvattaa. Turkin ei todellisuudessa näytä vielä valmiilta Unioniin. Valtio on kulttuuriltaan ja yhteiskunnaltaan täysin erilainen kuin mikään muu Euroopan mantereella oleva kansakunta. Myös esimerkiksi Kyproksen vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon tulee saada pitävä ratkaisu ennen Turkin ottamista unioniin; onhan täysin mahdotonta ajatella otettavaksi mukaan maata, joka ei tunnusta kaikkien muiden jäsenmaiden olemassaoloa. Lisäksi ihmisoikeustilanteen ja kurdikysymyksen ratkaisu on syytä hoitaa pois päiväjärjestyksestä ennen jäsenyyttä

Turkilla on jo nyt hyvin samanlainen liitännäisjäsenyys EU:ssa kuin mikä Suomella aikoinaan oli Eftassa. Samanlaista liitännäisjäsenyyttä voisi hyvin tarjota myös Kaukasuksen tasavalloille, joiden liittymistä Euroopan Unioniin tulee tietysti myöskin harkita todella tarkkaan, koska hätäiset toimet Kaukasuksella voisivat pahimmassa tapauksessa johtaa Moskovan-suhteiden radikaaleihin muutoksiin. Turkin liitännäisjäsenyys on muodostettu jo 1963, ja minun mielestäni se tarjoaa jo riittävät yhteistyömahdollisuudet Turkin ja EU:n välille, etenkin kun myös osapuolten välinen taloudellinen yhteistyö koki yhdentymistä tulliliiton muodossa jo 1995, poistaen tullit EU:n ja Turkin välisessä kaupassa.

Turkkia, islamilaisista maista kaikkein länsimaalaistuneinta, ei kuitenkaan pidä ajaa pois Euroopasta radikaalimman islamin käsiin. Turkki sekulaarisena tasavaltana tarjoaa mahdollisuuden sillan rakentamiselle Euroopan ja arabimaailman, kristinuskon ja islamin välille. Terrorismin vastaisen sodan aikana on ennen kaikkea pyrittävä luomaan ymmärtäväinen suhde lännen ja idän välille vuoropuhelulla ja toisten ymmärtämisellä - ei aseiden voimalla. Presidentti Güllin sanoin: "Ne tekijät, jotka sitovat meidät yhteen, ovat paljon vahvemmat kuin ne, jotka erottavat meitä."

Kuntaliitokset

Vuoden 2009 alussa 67 kuntaa lakkautetaan liitoksilla ympäri Suomea. Suurin osa kunnista on muuttotappioalueita, joissa väestö ikääntyy kovaa vauhtia. Tällöin peruspalveluiden turvaaminen tulee ylivoimaiseksi, jolloin kuntaliitos on ainoa mahdollisuus tilanteen vakauttamiseksi. Pakkoliitoksiin ei vielä ole turvauduttu ja vaalipuheissa puolueiden edustajat lupaavatkin, ettei niihin mennä. Kuitenkin hallituksen toimet vähitellen ajavat kunnat pakolla liittymään yhteen, ja jopa taloudellisesti ja palvelullisesti hyvässä tilassa olevat kunnat joutuvat liittymään. Ovatko pakkoliitokset todellakin välttämätön tapa turvata kuntien selviytyminen? Paraikaa Muuramen ympärillä tapahtuu valtaisa kuntaliitos Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan liittyessä Jyväskylään. Jo pelkästään siitä syystä, että Muurame jää ”reikäleipäkunnaksi" Jyväskylän keskelle, on nostettu kauhea äläkkä. Liittymisestä keuhkoajat ovat lähinnä olleet muita, kuin Muuramen päättäjiä ja kuntalaisia. Samanlailla Kauniainen on Espoon keskellä kasvanut ja kehittynyt hyvin ja sen liittymisestä Espooseen ei ole syntynyt edes keskustelua.

Seuraava valtuusto joutuu todennäköisesti ottamaan monesti kantaa mahdolliseen kuntaliitokseen Muuramen ja uuden Jyväskylän välillä. Kuntaliitos ei ole mikään ahaa-elämys, joka poistaa kaikki ongelmat kunnan toiminnasta, päämääränään lähinnä taloudellisen taakan helpottaminen. Silti liitoksista on annettu tällainen kuva. Ongelmien poistuminen ei ole täysin varmaa, ja oikeastaan kuntaliitos saattaa vaan lisätä niitä. Aluksi valtion tarjoamat yhdistymisavustukset pitävät palvelut ja toiminnat ennallaan ja kuntalaiset eivät huomaa liitoksesta seuranneen mitään negatiivista. Kuitenkin Muuramen entinen naapurikunta Säynätsalo käy malliesimerkistä, mihin kuntaliitos voi pahimmilaan johtaa. Säynätsalo liitettiin Jyväskylään 1993 perusteena juuri palveluiden turvaaminen ja alueen kehittäminen. Viimeisen 15 vuoden aikana Säynätsalossa on kuitenkin ajettu suurin osa palveluista alas ja siirretty palvelut Jyväskylän puolelle, ja samalla moni yritys on lähtenyt pois. Tällainen kehitys voi hyvinkin tapahtua Korpilahdelle, joka on vain pieni osa uutta Jyväskylää. Maalaiskunnalla on siinä mielessä helpompaa pitää puoliaan jo suuremman asukasluvun ja yrityspohjan ansiosta.

Itse en toivoisi Muuramelle kohtaloa, jossa siitä tulee Jyväskylän nukkumalähiö. Tietenkään kuntaliitoskysymykseen ei ole yksinkertaista ”kyllä tai ei”-vastausta, vaan se on monen tekijän summa ja siinä on otettava huomioon kunta- ja palvelurakenteen tuomat velvoitteet, kunnan taloudellisen kehityksen suunta, väestökehitys sekä monet muut seikat. Muuramen nykyisen kehityksen valossa minä itse en kuitenkaan näe kuntaliitokseen mitään tarvetta.

Ehdokas nro. 90

Muuramen keskusvaalilautakunta julkisti ehdokkaiden vaalinumerot tänään. Itse olen kisassa mukana numerolla 90. Tasaluku on aina etu vaaleissa, sillä se pysyy paremmin ihmisten mielessä ja on helpompi kirjoittaa. Keskisuomalaisen nettisivuilla käynnissä olevissa varjovaaleissa tuntuu olevan nostetta minun kohdallani; viimeisenä ei suinkaan olla vaikka ensikertalaisia ollaankin. Vierailin tänään ensimmäistä kertaa koko sivustolla ja olin hivenen yllättynyt omasta sijoituksestani. Tähän aamuun mennessä ääniä oli tullut 26, joten olen niiden 35 ihmisen joukossa, jotka ovat menossa valtuustoon. No, tämmöiset varjovaalit tai gallupit harvoin kertovat todellista tulosta, mutta ovat kuitenkin suuntaa-antavia. Keskisuomalaisen varjovaalit löytyvät osoitteesta. http://www.ksml.fi/kuntavaalit/varjovaalit/.

Kuinka kauan?

Tänään rauhallinen Suomi järkyttyi. Jo kolmannen kerran alle vuoden sisällä nuori syyllistyy järjettömään väkivallan tekoon, tuhoten oman sekä samalla monen muun viattoman tulevaisuuden. Tällä hetkellä moni etsii selitystä Kauhajoen tapahtumaan ja pelkää sen toistuvan omalla kotiseudullaan - syystäkin. Moni myös etsii syytä ja syyllistä tapahtumiin, jolloin tarkastelun kohteiksi joutuvat niin koti, koulu, tv, yhteiskunta kuin poliisikin. Perimmäistä ja yksiselitteistä syytä tuskin kuitenkaan saadaan siihen, mikä johti traagiseen tapahtumaan.

Nyky-yhteiskunnassa kilpailu on avainasemassa, ja lapset ja nuoret laitetaan yhä aikaisemmin astumaan aikuisten maailmaan. Lapset laitetaan paremmuusjärjestykseen jo peruskoulussa, jonka jälkeen heidät laitetaan kilpailemaan hyvistä opiskelupaikoista, jotta he voivat myöhemmin kilpailla kovapalkkaisimmista ja arvostetuimmista työpaikoista. Lapsuudelle ja nuoruudelle jää entistä vähemmän aikaa. Heiltä vaaditaan entistä enemmän entistä aikaisemmin ja jokaisessa lapsuuden ja nuoruuden vaiheessa yhteiskunnan ja kilpailuhenkisen kulttuurin asettamat vaatimukset vain kasvavat. Tällä kertaa vaatimusten taakka kasvoi liian suureksi, vaikka se ei varmasti olekaan ainoa syy, joka johti Kauhajoen tapahtumiin.

Yksi asia on kuitenkin varma. Niin kauan kun hallitus tarjoaa leikkauksia, leikkauksia ja leikkauksia nuorten sosiaali- ja terveyspalveluihin, tällaista tulee tapahtumaan. Niin kauan kun aselait ovat lepsuja, tällaista tulee tapahtumaan. Niin kauan kun kunnon perhearvot ja kotikasvatus on unohdettu, tällaista tulee tapahtumaan. Kuinka monen viattoman ihmisen tulee vielä kuolla turhaan, jotta päättäjät huomaavat lasten ja nuorten hädän? Nyt jos koskaan on yhteiskunnan aika huomata ongelmat ja puuttua niihin, ohjata resursseja ennaltaehkäisevään työhön, sillä tämän päivän jälkeen kenellekään ei pitäisi olla epäselvää nuorten ongelmien vakavuus suomalaisessa yhteiskunnassa. Kriisiapua on kyllä saatavilla nyt, kun onnettomuus on jo tapahtunut. Ennaltaehkäisevään työhön ei kuitenkaan panosteta, siihen työhön, jolla Jokelan jälkeiset veriteot olisi saatu estettyä. Lapset ja nuoret, jotka tarvitsevat apua, jätetään heitteille ja vasta jälkeenpäin ihmetellään, miten Kauhajoen, Keravan ja Jokelan tapaukset ovat mahdollisia. Lasten ja nuorten hätä on huomattava ja ainakin itse tulen toimimaan sen puolesta, ettei yksikään lapsi tai nuori tule jäämään yksin ongelmiensa kanssa ja että apua on saatavilla. Näissäkin asioissa toimeen on ehdottomasti tartuttava kunnalliselta tasolta alkaen.

Nuorten aktivoiminen.

Tulevissa vaaleissa uskotaan äänestysaktiivisuuden nousevan vuoden 2004 kunnallisvaalien 58,6 prosentista. Tämä olisi todellakin suotavaa, sillä jos 40 prosenttia kansasta ei pidä äänestämistä oikeana tapana vaikuttaa on, yhteiskuntajärjestelmän tasapuolinen toiminen hankalaa, sillä äänestysaktiivisuuden laskiessa entisestään ollaan pahimmassa tapauksessa siirtymässä vähemmistönvaltaan. Erityisesti nuorten äänestysaktiivisuus mietityttää monia. Muuramessa 18–25-vuotiaiden osuus väestöstä on koko maakunnan suurin. Silti enemmistö 18–25 vuotiaista jättää äänestämättä, oli kyseessä sitten mitkä vaalit tahansa. Väestöryhmä, jolla halutessaan on paljon valtaa käytössä, ei jostain syystä käytä sitä. Tämä näkyy myös siinä, ettei nuoria saada ehdokkaiksi vaikka nuori ehdokashan parhaimmin ajaisi juuri nuorten asiaa. Nuoret kokevat politiikan hieman vanhanaikaiseksi ja jämähtäneeksi toiminnaksi, jossa yksittäinen ihminen ei pysty vaikuttamaan. Tämä on selkeästi väärä käsitys, koska yksi ihminen voi todellakin muuttaa asioita ja kansalaiset itse luovat omanlaisensa poliittisen kulttuurin! Äänestysaktiivisuuden nostamisessa tulisi minun mielestäni suurempi huomio kiinnittää noiden väärien käsitysten muuttamiseen, kuin äänestysikärajan laskemiseen kuuteentoista ikävuoteen.

En kuitenkaan lähtisi laskemaan kunnallisvaalien äänestysikärajaa, vaikka se tuntuukin olevan lähes paniikinomainen reaktio äänestysaktiivisuuden nostamiseen. Todennäköisemmin äänestysiän laskeminen kuuteentoista vuoteen vaan lisäisi passiivisten äänestäjien osuutta. Tärkeämpää on saada 18–25-vuotiaat nuoret äänestämään. Kuitenkin alaikäisille voidaan luoda juuri nuorisovaltuustojen ja muiden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen keskittyvien yhdistysten kautta mahdollisuus olla osana demokraattisessa prosessissa kunnissa ja tätä kautta luoda kiinnostus äänestämiseen täysi-ikäisenä.

Suurin osa ihmisen arkeen vaikuttavista päätöksistä tehdään juuri kunnissa. Siksi olisi hyvä saada myös nuoret uurnille; ovathan nuoret Muuramessa hyvin merkittävä palveluita käyttävä ryhmä. Nuorten kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pitää kasvattaa jo ennen äänestysikää. On hyvin vaikeaa innostaa nuoria äänestämään, jos heille on jo ennestään syntynyt välinpitämätön asenne omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Hyvänä keinona kiinnostuksen herättämisessä jo yläasteikäisistä lähtien olisi nuorisovaltuusto. Nuorisovaltuuston avulla saataisiin luotua kanava nuorten ja kunnanpäättäjien välille. Nuorilla on paljon hyviä ideoita palvelujen luomisessa ja kehittämisessä, mutta tarpeeksi hyvät väylät niiden esittämiseksi ovat aikaisemmin puuttuneet. Myös lautakunnissa olisi hyvä kuunnella nuorten mielipidettä asioissa, jotka erityisesti liittyvät nuoriin ja heidän käyttämiin palveluihin.

Ja palautetta tuli.

Selkeästi mielipidekirjoitukseni (Keskisuomalainen 5.9) aihe puhututtaa kansalaisia. Keskustelun herättäminen sopivista kampanjointitavoista olikin tarkoituksenani. Kirjoitukseni oli räväkkä, mutta niin on kyllä kalenterikin. Olen saanut paljon palautetta ja luonnollisesti se on ollut laidasta laitaan. Kuitenkin enemmistö kansalaisista tuntuu olevan kanssani samaa mieltä: tämänlainen kampanjointi ei käy! Olen saanut positiivista palautetta jopa kalenterintekijöiden puolueeseen kuuluvilta henkilöiltä. Tulen siis edelleen jatkamaan kunnallisvaalitaistelua keskittymällä ideoihini ja tavoitteisiini, enkä tule käyttämään ”muita avuja” niiden saavuttamiseksi. Uskon edelleen vakaasti, että äänestäjiä kiinnostaa enemmän se, mitä ehdokkaalla on sanottavaa, kuin se, miltä hän näyttää.

Haluan olla omalta osaltani parantamassa muuramelaisten hyvinvointia asiakysymyksiin keskittymällä. Tahdon auttaa vanhempia, jotta he saavat lapsensa hyvään päiväkotiin, tukea koulujen opetuksen hyvää tasoa ja luvata jokaiselle hoitoa sairauden sattuessa tekemällä päätöksiä, jotka takaavat kunnallisten peruspalveluiden laadun ja saatavuuden kaikille kuntalaisille, ei vain harvoille. Tulen myös tekemään kaikkeni, jotta Muurame ottaa entistä paremmin huomioon nuoremman väestönsä. Nuorisoa koskevat suunnitelmat ja päätökset tulee tehdä yhteistoiminnassa nuorten kanssa. En tule myöskään unohtamaan yhteiskuntamme tukipilareita, ikäihmisiä. Olen itse nähnyt miten monet vanhukset joutuvat tulemaan toimeen niin vähällä, vaikka he ansaitsevat enemmän.

Koulutuksen ja sosiaali- ja terveystoimen kehittäminen sekä nuorison entistä parempi huomioonottaminen kunnallisessa päätöksenteossa ovat ensiarvoisen tärkeitä kysymyksiä 2010-luvun Muuramea rakennettaessa.

Kiinnostaako paljas pinta asiakysymyksiä enemmän?

Iltasanomissa oli eilen näyttävästi uutisoitu kokoomusnuorten tuorein tempaus, samoin kuin tämän päivän Keskisuomalaisessa. Onko tämä nyt sitten oikea tapa saada ihmiset - ja tässä tapauksessa erityisesti nuoret - kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta? Politiikkaa usein kutsutaan sirkukseksi, mutta varsinkaan nuorten poliitikkojen, jotka vasta yrittävät saada ääntään kuuluville, ei pitäisi tällaisilla tempauksilla tukea käsitystä politiikan viihteellistymisestä. Politiikasta saadaan räväkkää muutenkin kuin esiintymällä alastomana kalenterinkuvissa. Minuun ainakin tekee suuremman vaikutuksen poliitikkojen retoriset taidot kuin fyysiset ominaisuudet.

Kalenterikuvat vain vahvistavat käsitystäni kokoomusnuorista pinnallisina ihmisiä, joiden politiikan taju ei välttämättä edusta terävintä kynää penaalissa. Mielipiteeni ei ole syntynyt pelkästään näiden kuvien perusteella vaan ihan kokoomusnuorten kanssa käydyissä keskusteluissa. Kokoomusnuoriin tunnutaan liittyvän vain sen takia, koska se on trendikästä ja kaikki menestyvät ja nuoret ihmiset tuntuvat kuuluvan kokoomukseen. Sitten kun kysyn miksi joku on liittynyt kokoomusnuoriin, niin suurin osa vastauksista liittyy enemmän ”bilettämiseen”, "isän-bemariin” ja muihin asioihin, jotka ovat ”hyvin tärkeitä” tehtäessä päätöstä liittyä poliittiseen järjestöön. Jäseneksi liittyneet ihmiset eivät välttämättä edes ajattele minkälaista politiikkaa kokoomus ajaa ja edustaa, vaan liittyvät jo pelkästään trendikkyyden takia. Saa nähdä koska tämä trendi menee pois muodista. En toivo tätä pelkästään oman puolueeni takia vaan koko suomalaisen demokratian kehittymisen ja poliittisen keskusteluntason sekä sen uskottavuuden takia.

Varsinkin vaaleissa olisi äänestyspäätöstä tehtäessä syytä keskittää huomio pikemmin ehdokkaan ajamaan asiaan ja tavoitteisiin kuin ehdokkaan muihin avuihin. Itse ainakin toimin näin.

Vaaliteesit.

Mielestäni tasa-arvoinen, solidaarisesti ja oikeudenmukaisesti toimiva yhteiskunta, jossa yksilön ongelmat kuuluvat kaikille, on paras turva meidän kaikkien hyvinvointia ajatellen. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin vaikeuksiensa kanssa, oli kyseessä sitten kouluun, opiskeluun, terveyteen, talouteen, työhön tai ympäristöön liittyvät ongelmat ja huolenaiheet. Oikeudenmukaisesti toimiva kunta voi ratkaista nämä ongelmat. Tähän ajatukseen liittyykin sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta kannattamani ajatus ”kunnassa kuntoon”, jonka mukaan ongelmia tulee lähteä ratkaisemaan ensisijaisesti kunnalliselta tasolta. Esimerkiksi kunnan omasta perusterveydenhuollosta on pidettävä kiinni. Paljon järkevämpää on, muualta maakunnasta saatujen kokemusten valossa, jalkauttaa erikoissairaanhoitoa terveyskeskuksiin kuin luoda keskitetysti suuria kokonaisuuksia.

Itse koen tärkeiksi asioiksi tulevissa kunnallisvaaleissa erityisesti koulutukseen, nuoriin, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä ympäristöön liittyvät kysymykset. Edellä mainittuihin panostamalla luodaan huomisen hyvinvointia Muurameen. Muuramessa koko ikäni asuneena tiedän kuntamme kehittämistarpeen olevan suuri, jotta nykyisen kaltainen hyvinvointi on mahdollista myös tulevaisuudessa. Erityisesti hallituksen kuntiin kohdistamat linjaukset tulevat tekemään seuraavan valtuuston työstä entistä haastavampaa; kehityksessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon ensisijaisesti ihmisten tarpeet, eikä taloudellinen hyöty tai kustannustehokkuus saa olla kaiken mittari. Kunnan palvelut on taattava monille, ei vain harvoille, eivätkä varallisuus tai asuinpaikka kunnassa saa olla esteenä esimerkiksi terveyspalveluiden saamisessa. Lähtökohtana voimme pitää sitä, että ihmisen hyvinvointia ei tule kilpailuttaa.

Koskaan ei pidä väheksyä yhden ihmisen vaikutusmahdollisuuksia. Varsinkin kunnissa yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin valtakunnallisella tasolla. Suurin osa jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista päätetään juuri kunnissa, joten äänestäminen lokakuun 26. päivänä on meidän kaikkien velvollisuus. Haluaisin olla omalta osaltani parantamassa ihmisten elämää - sehän juuri on politiikan tehtävä.

72 päivää kunnallisvaaleihin.

Reilun kahden kuukauden päästä ratkeaa se, kuinka Muuramen kuntaa johdetaan ja kehitetään seuraavat neljä vuotta. Itse haluan olla mukana tässä prosessissa, ja lähdinkin kunnallisvaaleihin mukaan vaikuttaakseni kuntamme asioihin ja muuttaakseni niitä parempaan. Vaalimainoksissa ja kampanjatapahtumissa kaikki asiat ja arvot, joita kannatan, eivät välttämättä tule esille, ja juuri siksi koen blogin olevan tehokas kanava mainosten ja toritapahtumien ohella viestini välittämiseksi. Tämä blogi onkin avattu juuri kunnallisvaaleja ajatellen, ja täällä selvitän Teille, hyvät äänestäjät, vaaliohjelmaani, mielipiteitäni, aatettani ja arvomaailmaani. Seuraavien kahden kuukauden aikana tulen myös kertomaan niistä konkreettisista asioista, jotka henkilökohtaisesti koen tärkeiksi tasa-arvoista, oikeudenmukaista ja hyvinvoivaa Muuramea rakennettaessa.