Poliittiset nimilistat eivät kuulu demokratiaan

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin erityisavustajat Charles Colson ja John Dean laativat vuonna 1971 listan presidentin "poliittisista vastustajista". Listalle päätyi niin amerikkalaisia poliitikkoja, liikemiehiä, näyttelijöitä, tutkijoita  ja varsin paljon toimittajia. Richard Nixon halusi käyttää hallintonsa resursseja listalla olevien henkilöiden vaientamiseksi, koska he olivat hänen tunnettuja ja äänekkäitä vastustajiaan.

Tänään Perussuomalaisten työmies Matti Putkonen julkisti nimilistan henkilöistä, jotka ovat kiihottaneet kansalaisia ja mediaa Perussuomalaisia vastaan. Listalta löytyy poliitikkoja, toimittajia ja tutkijoita. Yhteiskuntarauha on Putkosen mukaan vaarantunut näiden henkilöiden taholta.
 

Tällainen listaaminen tuntuu suorastaan vaaralliselta ja pelottavalta, millään puolueella ei demokraattisessa Suomessa pitäisi olla tarvetta tällaisille listoille. Tässä tapauksessa julkinen keskustelu Perussuomalaisten linjasta liittyen rasismiin ja monikulttuurisuuteen on olennainen osa vapaata keskustelua ja demokraattista yhteiskuntaa. Jokainen poliitikko ja puolue asettaa itsensä kohteeksi julkiselle arvostelulle. Jos haluaa olla politiikassa mukana, tämä täytyy vain kestää. Maahanmuutosta ja sen ongelmista pitää ja saa keskustella, mutta se ei voi tapahtua ihmisten leimaamisella heidän etnisyytensä, kielen tai uskonnon johdosta.

Richard Nixonin nimilistat ovat vain yksi esimerkki mihin tuollaiset listat ovat maailmanhistoriassa pahimmillaan johtaneet.

-----

Toinen hämmentävä tapaus Perussuomalaisten mediapelistä on kansanedustaja Olli Immosen tilapäinen ja vapaaehtoinen ero eduskuntaryhmästä. Tällaisella ratkaisulla Perussuomalaiset nokkelasti välttävät ottamasta kantaa koko tapaukseen ja välttävät Immosen rankaisemisen sekä irtiotin rasismista. Immonen saa uhriutua rauhassa ja Perussuomalaisten ei tarvitse ottaa riskiä äänestäjien menettämisestä kun heidän ei tarvitse tehdä asialle mitään. Olisin toivonut Perussuomalaisten itse erottaneen Olli Immosen eduskuntaryhmästä, jolloin heidän linjansa suhteessa rasismiin olisi tullut selkeästi esille. Nyt epäselvyys saa vain jatkua.

Tragikoomisuutta Perussuomalaisten lehdistötilaisuudessa tarjosi taustalla näkynyt mainoslause "saat mitä tilaat." Kuinkahan moni Perussuomalaisten äänestäjä on tilannut tällaista linjauksia?

Timo Soini ja kreikkalainen tragedia

"Perussuomalaiset eivät tule äänestämää Kreikka-kolmosen puolesta. (...) tätä moraalitonta politiikkaa emme ole jatkamassa." Näin linjasi Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini YLE:n Ykkösaamussa 28.3.2015 Kreikan talouskriisistä.

 

Viikolla Suomen hallitus antoi siunauksensa yli 80 miljardin euron suuruiselle Kreikka-kolmoselle. Timo Soinin henkeen ja vereen vastustama "moraaliton politiikka" saa jatkua. Voi hyvin kysyä Soinin omin sanoin "Kuinka te kehtaatte! Ja kehtaattehan te."

 

Omassa blogissaan puoluejohtaja Soini perusteli periaatteidensa myymistä seuraavasti: "Mikäli olisimme Suuressa Valiokunnassa äänestäneet hallituksen linjasta poiketen maassa olisi hallituskriisi. Tuloksena saattaisi hyvin olla punavihreiden pääsy hallitukseen- vaalien kautta tai ilman. Ei houkuttele. Sitäpaitsi se tukipaketti on läpi joka tapauksessa. Vihreät ja RKP tukivat sitä."

 

Valta. Siinä yksinkertainen ja ainoa syy Perussuomalaisten täkinkäännökselle. Periaatteet unohtuivat ministeriaudin kyydissä 75 päivässä. Kansalaisten silmissä muilta puolueilta tällaista on voinut odottaa mutta ei Perussuomalaisilta. Heidän politiikkansa on perustunut viimeisen 20 vuoden aikana Euroopan unionin ja euron vastustamiselle.

 

Poliittinen ehdottomuus ja linjakkuus, selkärangaksikin kutsuttu, on ollut helppoa kun ei ole ollut valtaa tai vastuuta. Tämä on näyttäytynyt useille äänestäjille ryhdikkyytenä ja nostanut Perussuomalaiset Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tai kuten Soini on itse määritellyt linjansa: "Tavallisen rohkean ihmisen yksinkertainen teko on olla osallistumatta valheisiin, olla tukematta niitä. Tulkoot valheet maailmaan ja hallitkoot sitä, mutta ei minun kauttani."  Timo Soinin populistinen ja lennokas retoriikka toimii nyt häntä itseään vastaan. Ilman sitä takinkäännöksen selittäminen kansalaisille olisi ehkä hieman helpompaa. 

 

"Minä luulen, että piikki on auki taivasta myöten". Ja niinhän se on, kiitos Timo Soinin. Jos hän olisi toiminut kuten opettaa niin suomalaisten veronmaksajien rahoja ei kärrättäisi enää kolmatta kerta Kreikkaan. Zorbaksen tanssiminen minun ja sinun verorahoilla saa jatkua Soinin lyödessä tahtia.

 

Kansalaiset voivat kuitenkin ottaa oppia Timo Soinin omista sanoista: "Olemme solidaarisia omille äänestäjillemme. He voivat meidät valita ja he voivat meidät vaihtaa."

 

Kyllä kansa tietää ja toivottavasti muistaa.

Edustaja Immonen ja YLE:n toimittajat

Kansanedustaja Olli Immonen (ps.) on jälleen herättänyt keskustelua Facebook-sivuillaan haluamalla tällä kertaa selvittää Yleisradion toimittajien puoluetaustat. Hänen mukaansa YLE:ssä valtaapitävät liberaalit/punavihreät toimittajat, jolloin konservatiiviset toimittajat eivät pysty yhtiössä työskentelemään. Edustaja on yrittänyt ihan hallintoneuvoston kautta etsiä näkemyksensä mukaisia toimittajia siinä kuitenkaan onnistumatta.

 

Kansanedustajan olisi myös hyvä tiedostaa, ettei Yleisradion hallintoneuvoston tehtävänä ole työntekijöiden poliittistentaustojen selvittäminen vaan päättää yhtiön talouden ja toiminnan suurista strategisista linjauksista. Vapaan tiedonvälityksen kannalta on vain hyväksi, että hallintoneuvosto ja Yle:n ohjelmapolitiikka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan.

 

Edustaja Immosen vaatimus toimittajien taustojen ja poliittisten kytkösten selvittämisestä liittyy perinteiseen Perussuomalaiseen retoriikkaan mediaa kohtaan. Toimittajien katsotaan lähtökohtaisesti vääristelevän puolueenjäsenten ja toimijoiden lausuntoja, sekä tarkoitushakuisesti jahtaavan skandaaleja. Epäoikeudenmukaiseksi myös koetaan se, että muista puolueista ei uutisoida samoin. On vaikea kuvitella miten yhdestäkään muusta puolueesta olisi voinut lähteä esimerkiksi edustaja Immosen vahvasti kansallismielinen taistelukutsu monikulttuurisuutta vastaan. Mikäli Perussuomalaiset haluavat toimittajien uutisoinnin muuttuvan, olisiko paikallaan keskittyä enemmän politiikan ja sanomisten sisältöön kuin median syyttelyyn?

 

Olisi erittäin huolestuttavaa jos yhteiskuntamme palaisi takaisin 1970-luvun ylipolitisoituneeseen kauteen, jolloin puoluekirja oli kaikki kaikessa. Jäsenkirjoin jyvitetyt toimittajat johtaisivat vain tiedonvälityksen vinoutumiseen, jolloin median rooli neljäntenä valtiomahtina ei palvelisi  kansalaisia. Journalismin periaatteisiin kuuluu ennen muuta objektiivinen tiedonvälitys, jossa toimittajien tausta eivät saa vaikuttaa tiedonvälitykseen.

 

Erääseen Keski-Euroopan maahan perustettiin vuonna 1933 kansanvalistus- ja propagandaministeriö vahtimaan mm. toimittajien uutisointia ja tiedonvälitystä. Tuon propagandan aiheuttaman massapsykoosin seuraukset jättivät maailmaan tuhoisat jäljet.