Suomen sosialidemokraattisen puolueen 40. puoluekokous on valinnut Jutta Urpilaisen jatkamaan puolueen johdossa myös seuraavan kauden ja nostattanut häntä samalla pääministeriehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Puheenjohtajan vaihtaminen ei olisi tässä tilanteessa ollut kannattavaa ja Jutta on jo osoittanut etsikkoaikansa olevan ohi. Alun ”pomppuilun” jälkeen kannatus on vakaassa nousussa ja en epäile hetkeäkään ettei 324 päivän päästä tämä puolue nouse kansan tuella maan suurimmaksi. Sillä tämä aika ja tämä maa tarvitsee vahvaa sosialidemokraattista liikettä korjaamaan ja pelastamaan kansakunta porvarihallituksen jäljiltä.
Uudeksi puoluesihteeriksi valittiin jo ensimmäisellä kierroksella yleisradion entinen pääjohtaja Mikael Jungner. Uusi puoluesihteeri tarjoaa sitä, mitä puolue kaipaa: uuden ajan johtajuutta. Jungner tuo ”iloa, toivoa ja uskoa” puolueen työhön. Puoluesihteeri ei tule enää olemaan näkymätön puoluetoimiston virkailija vaan aktiivinen puoluekentän kiertäjä sekä kolmas piikki atraimessa Jutan ja Eeron kanssa, jolla pusketaan nykyisen hallitusrintaman läpi. Valmiuksia haasteellisen työhön Jungnerilla on reilusti. Toimitusjohtajakautena hän pystyi nostamaan tappiota tekevän yleisradion takaisin jaloilleen, ennen sitä hän kerkesi toimia lähes kymmenen vuoden ajan erityisavustajana eturivin sosialidemokraattisille johtajille. Lisäksi jo yli parinkymmenen vuoden ajan hän on uskonut vahvasti sosialidemokratian kykyyn parantaa ja muuttaa maailmaa, antaa ihmisille uskoa ja toivoa siitä, että mikä tahansa on mahdollista tässä elämässä. Nyt vain odotetaan Jungnerin valintaan eduskuntaan ja nousua liikenne- ja viestintäministeriksi, saisi hänen erottajansa ison ja ansaitun näpäytyksen.
Kolmeksi aisaparikseen Urpilainen sai Maria Guzenina-Richardsonin, Ilkka Kantolan ja Pia Viitasen. Helsinki-Tampere-Turku kolmio on ainakin hyvin edustettuna puheenjohtajistossa, muu Suomi jäi sitten vähäisemmälle huomiolle. Maria G. oli oikea valinta varapuheenjohtajiksi, sillä puolue tarvitsee valovoimaista tulevaisuuteen luottavaa hyvinvointiyhteiskunnan puolustaa, mutta kahden muun kohdalla olisin valinnut toisen. ”Tarvitseeko puolue Kantolaa”, nähtävästi tarvitsee. Mielelläni olisin nähnyt Kantolan tai Viitasen tilalla kansanedustaja Susanna Huovisen puheenjohtajistossa. Huovinen on kohonnut muutaman vuoden aikana yhdeksi SDP:n eturivin poliitikoista ja kokemusta hänellä löytyy aina ministerin tehtävistä asti. Susannassa SDP olisi saanut vahvan naisen, joka ympäristövaliokunnan puheenjohtajana on osoittanut kantavansa suurta huolta tulevien sukupolvien Suomesta ja maailmasta ja joka pystyy yhteistyöhön myös erimieltä olevien kanssa. Tästä Huovinen on saanut myönteistä palautetta yli puoluerajojen.
Kaikesta huolimatta pätevä ja asiantunteva puoluejohto on valittu, lisättynä laajapohjaisilla puoluehallituksella ja – valtuustolla. Tällä johdolla mennään kohti seuraavia eduskuntavaaleja ja vaalivoittoa. Uuden puoluesihteeri Jungnerin sanoin: ”me tulemme tuomaan vipinää tähän koko maahan”!
P.S.
Demari TV on aivan loistava! Pystyy osallistumaan hyvin puoluekokoukseen näin kotoa käsin.
1 kommentti:
Muuten ok, mutta huomaathan, että Maria G. on espoolainen ja täten uusmaalainen, eikä Helsingistä.
Hienoja ajatuksia kirjoituksessasi. :)
Lähetä kommentti