Fête Nationale – Ranskan kansallispäivä.

Heinäkuun alkuun sijoittuu kahden suuren kansakunnan itsenäisyys- ja kansallispäivät. Yhdysvallat juhli itsenäisyyttään neljäs heinäkuuta ja tänään samat värit ovat liehuneet ympäri Ranskaa, tasavallan juhliessa kansallispäiväänsä. Ranskan kansallispäivä juontaa juurensa vuoteen 1789, jolloin rahvas tunkeutui Bastiljin vankilaan Pariisissa ja tuhosi sen maan tasalle. Bastiljin valtauksesta on tullut todellisuutta suurempi tapahtuma sillä vankilassa oli vain vähän vankeja ja heitä vartioiva sotilasosasto oli verrattain pieni. Symbolisesti Bastiljin valtaus edusti kuitenkin kansan nousua aristokraatteja ja monarkiaa vastaan. Paria kuukautta aikaisemmin kolmas sääty oli tehnyt valan pallohuoneessa, jossa se kieltäytyi hajaantumasta ennen kuin perustuslakia säätäväkokous on perustettu. Bastiljin valtauksen tapahtuessa Ranskan kuningas Ludvig XVI oli Versailles’ssa metsästämässä. Metsästyksen jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa ainoastaan ”ei saalista tänään”. Kuningas ei ollut vielä saanut tietoa, että Pariisissa oli alkanut hänen lähtölaskentansa valtaistuimelta.




Bastiljin valtauksesta alkoi Ranskan suuri vallankumous. Neljäs elokuuta poistettiin feodalismi ja 26. päivänä kolmas sääty antoi ihmisoikeuksien julistuksen. Ludvig XVI ei enää voinut isoisänsä aurinkokuninkaan tavoin sanoa ”l’Etat c’est moi” Valtio olen minä, vaan vallankumouksen myötä valta kuului kansalle. Kuningas syöstiin vallasta ja hänen kohtalonaan oli juotua tuhansien maanmiestensä tavoin giljotiiniin rikoksistaan kansaa vastaan. Teloitus tapahtui Place de la Concordella, jossa nykyään otetaan vastaan kansallispäivän sotilasparaati. Ludvig XVI:n mestauksessa päättyi Ranskaa 1500-luvun lopulta hallinneen Bourbon-dynastian valta. Alkoi hirmuvallan aika, jona aikana rojalistit sekä myös vallankumouksen johtajat joutuivat vuoronperään giljotiini uhreiksi. Hirmuvalta päättyi vasta Napoleonin valtaannousun ja direktorio hajottamisen myötä. On ironista miten 1804 samat ihmiset, jotka 15 vuotta aikaisemmin olivat teloittaneet kuninkaan, kruunasivat nyt Napoleonia keisariksi.

Ranskan kansallispäivää ei voisi kuvitella ilman sotilasparaatia Champs-Élysées:llä. Tänä vuonna paraatia häiritsi pariin otteeseen vesisade, mutta siitä huolimatta hävittäjien levittämät trikolorin värit loistivat kirkkaina Champs-Élysées:n ja Pariisiin yllä. Sotilasparaati on perinteisesti osoitus Ranskan sotilasmahdista ja sen aseteknologisesta kehityksestä. Ranska on tällä hetkellä Euroopan johtavia sotilasmahteja, ja suurin osa paraatissa nähdystä kalustosta on ranskalaisvalmisteisia. Oman ja laadukkaan asetuotannon myötä Ranskalla on yksi maailman iskukykyisimmistä armeijoista, joka valvoo tasavallan etuja aina kaukaisia deparmentteja myöten. Viime vuosina Pariisin sotilasparaatissa on nähty myös ulkomaiden joukkoja. 2004 paikalla olivat britit vuonna 1904 maiden välillä solmitun entente cordialen johdosta, 2007 Ranskan ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaa paikalla oli kaikkien EU-maiden joukot. Nyt vuorossa olivat 13 Afrikan maan edustajat, jotka ovat itsenäistyneet Ranskan siirtomaavallasta 1960. Kutsulla paraatiin kunnioitettiin maiden 50-vuotista itsenäisyyttä ja maiden panosta Ranskan puolustamisessa toisen maailmansodan aikana.

Kutsuttujen maiden joukossa olivat mm. Mali, Niger, Norsunluurannikko ja Keski-Afrikan Tasavalta. Entisten siirtomaiden ottamista mukaan paraatiin on kritisoitu maan kolonialistisen menneisyyden nostalgisoimisen ja osoituksena Ranskan edelleen jatkuvasta kiinnostuksesta maanosaa kohtaan. Ranskalla on edelleen monia tukikohtia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja paljon joukkoja rauhanturvatehtävissä. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet 13 Afrikan maan mukanaoloa, sillä useita presidentti Nicholas Sarkozyn seurassa olevia Afrikan maiden johtajia epäillään sotarikoksista ja useat heistä ovat nousseet valtaan sotilasvallankaappauksien myötä. Erityisesti Ranskan vasemmistopuolueet kritisoivat itsevaltaisten johtajien ja heidän sotilaidensa mukaan ottamista kansan vapautta ja demokratiaa symboloiviin juhlallisuuksiin. Kuitenkin neutraaliuden vuoksi Norsunluurannikon presidentti Laurent Gbabgo ei saapunut paikalle vaan lähetti puolustusministerin edustaman. Tosin Gbabgon kieltäytymisen syynä saattaa pikemminkin olla hienoinen ärtymys Ranskaa kohtaa, joka taannoin tuhosi lähes täysin Norsunluurannikon ilmavoimat maassa olleiden levottomuuksien aikana. Suuren syytösryöpyn välttämiseksi ranskalaiset hienotunteisesti jättivät kutsumatta Madagaskarin kiistellyn johtajan Andry Joelinan, joka sai tyytyä lähettämään puolustusministerinsä edustamaan saarivaltiota.