Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvityshanke järjesti seminaarin aiheesta sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio Keski-Suomessa. Seitsemän intensiivisen tunnin aikana tuli monien esimerkkien kautta selväksi se miten sosiaalipuolen integraatiota tulee tehdä ja miten sitä ei missään nimessä tule tehdä. Seuraavaksi muutamia huomioita päivän annista:
Tehokkaan integraation voidaan katsoa muodostuvan viiden kohdan kautta: kohdista – varaudu – arvioi – mahdollista – osallista. On tärkeää kohdistaa integraatio isoihin ongelmiin, sitä kautta pystytään maksimoimaan kokonaishyödyt. Varaudutaan investoinneilla integraation hyödyntämiseen. Arvioidaan hyötyjen ja haittojen suhdetta monialaisesti. Mahdollistetaan rakenteiden vs. toimintamallien tehokas koordinaatio. Asiakasta varten integraatiota loppujen lopuksi tehdään, joten hänen osallistumisensa prosessiin on erityisen tärkeää.
Saarikka on viiden pohjoisen Keski-Suomen kunnan muodostama kuntayhtymä. Yhteensä alueella on noin 20 000 asukasta, mikä täyttää juuri ja juuri PARAS lain väestövaatimuksen terveydenhuollon järjestämiselle. Hallinto-organisaation muodostaa 43-jäseninen yhtymävaltuusto sekä hallitus ja johtoryhmä. Saarikka järjestää siis terveydenhuollonpalvelut koko kuntayhtymän alueelle ja yhtymävaltuusto päättä koko alueen tilanteesta. Kuitenkin yksittäiset kunnat päättävät itsenäisesti kaikista muista hyvinvointiin liittyvistä asioista aina kuntalaisten harrastusmahdollisuuksista lähtien. Tässä ei kohtaa kunnolla todelliset hyödyt ja integraatio on jätetty puolitiehen. Toimintaa katsotaan toisaalta koko alueen ja toisaalta sen kautta mikä on esim. Karstulalle hyödyllistä. Synergia ei toimi. Saarikan tapauksessa järkevintä olisi muodostaa yksi yhtenäinen kunta.
Forssan seudulle integraatiota on viety nykyisen lainsäädännön puitteissa hyvin pitkälle ja heidän kehittämästä mallista olisi hyvä ottaa oppia Keski-Suomea ajatellen. Forssan seudun kuntayhtymässä ei esim. ole ollenkaan yhtymävaltuustoa vaan toiminnan ”poliittinen” johtaminen on keskitetty kuntien valtuustojen puheenjohtajille sekä johtavien virkamiehien muodostamalle johtokunnalle. Kuntien yhteistoiminnassa on pystytty luomaan selkeä työnjako eri sektorien välillä, kuitenkin niin ettei yksittäisten kuntien omiin terveyskeskuspalveluihin ole tarvinnut paljoa kajota. Päällekkäisyydet on saatu poistettua niin palveluiden kuin henkilöstön osalta ja Forssan seudun kuntayhtymä pystyy tuottamaan 10 % maan keskiarvon alapuolella!
Pohjois-Karjalan malli on toinen varteenotettava vaihtoehto, joka tosin maakunnan kuntien taholta tyrmättiin yksimielisesti. Viiden kunnan ”tyrmäysilmoituksissa” oli jopa täsmälleen samat kirjoitusvirheet. Maakunnassa on tällä hetkellä 17 eri kunnallista hallintoa sekä 11 sosiaali- ja terveyshoitopalveluiden hallintokokonaisuutta, joten integraatiolle löytyy tarvetta. Ehdotetussa mallissa oli käytettä kehärakennetta palveluiden tuottamisessa. Paikallisella tasolla jokaisessa kunnassa hoidettiin mm. lääkärin vastaanotto, neuvola, työterveyshuolto, jne. Lähialueita oli tarkoitus muodostaa kolme, jotka olisivat vastanneet mm. erilaisten terapioiden järjestämisestä, röntgenistä sekä muista tiiviistä yhteistoiminnasta hyötyä saavia palveluita. Maakunnallisella tasolla olisi ollut ainoastaan yksi yksikkö, joka olisi hoitanut erikoissairaanhoidon, tarvikkeet, koneet, laitteet, jne. Keski-Suomessa Pohjois-Karjalan mallin mukaisesti maakunnallisesta hoidosta vastaisi Keskussairaala, lähialueilla toiminnasta vastaisi Jämsä, jyväskylä, Äänekoski ja Saarijärvi-Viitasaari. Maakunnan kaikki kunnat vastaisivat paikallisesta palveluntarjonnasta.
Seminaarissa esiteltiin työstettävä ehdotus maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon malliksi. Sen ytimenä on kolme periaatetta:
1. maakunnassa 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta.
2. sosiaali- ja terveydenhuollon täysi integraatio.
3. säilytetään Keski-Suomen maakunnan eheys.
Ensimmäisen kohdan periaate olisi ollut syytä nostaa esille jo silloin kun nykyisen PARAS lain myötä aloitettiin hallinto-himmeleiden rakentaminen. Nyt maakunnasta löytyy seututerveyskeskus, Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus, Wiitaunioni, Saarikka, jne. Muutamat kunnat eivät lisäksi ole tehneet vielä päätöksiä yhteistoiminasta. Sitten nämä kaikki yrittävät keskustella ja tulla toimeen sairaanhoitopiirin kanssa erikoissairaanhoidon osalta. Alusta asti olisi pitänyt olla maakunnallinen konsensus siitä missä mallissa aletaan terveydenhuoltoa kehittää koko maakunnassa yhtenäisesti eikä luoda monia erilaisia organisaatioita. Ns. isäntäkuntamallin ottaminen käyttöön koko maakunnassa olisi ollut hyvin mahdollista. Esimerkiksi Neljä isoa kaupunkiseutua olisi hoitanut oman alueensa palvelut ja neuvotellut erikoissairaanhoidollisista palveluista sairaanhoitopiirin kanssa. Vaihtoehtoisesti maakuntaan olisi voinut luoda esityksen mukaisesti 3-6 sosiaali- ja terveydenhuollon aluetta, joka olisi toiminut yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa.
Moneen otteeseen seminaarin aikana nousi mieleen kysymys: yritetäänkö tässä hoitaa nyt kuntia vai ihmisiä?
Kaikissa esimerkeissä, joita päivän aikana esiteltiin, oli monenlaisia väestöpohjia palveluiden perustana. Mitään yhtenäistä linjaa ei löytynyt ja Forssan kuntayhtymän johtaja Markku Puro totesi sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäiset palvelualueet muodostuvat ”luontaisesta työssäkäynti ja asiointi alueesta”. Tästä olen samaa mieltä, on turha luoda keinotekoisesti mitään väestövaatimuksia vaan jokaista palvelualuekokonaisuutta tulisi tarkastella yksilöllisesti siitä lähtökohdasta mikä on tehokkainta juuri kyseisellä alueella.
Poikkeuksellisen pitkä kirjoitus nyt, mutta päivän anti oli todella mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti