Demokratian riemuvoitto?

Viikonloppuna käydyn Ruotsin parlamenttivaalien tulos on aiheuttanut suurta porua Pohjanlahden molemmilla puolilla. Sosialidemokraatit tavoitteet valtaan pääsystä eivät toteutuneet vaikka puolue onnistui säilymään suurimpana. Johtuiko demareiden tappio karismaattisen johtajan puutteesta vai teemoista, siihen saavat politiikan analyytikot vastata. Selvää kuitenkin on, ettei Mona Sahlinilla ole Palmen, Erlanderin tai Hanssonin kaltaista karismaa nousta kansankodin pääministeriksi, ainakaan vielä. Ruotsin Kokoomus puolestaan onnistui karistamaan harteiltaan entisen yläluokan puolueen maineen ja houkuttelemaan monia Sosialidemokraattien kannattajia taakseen. Sen enempää ruotimatta demareiden tappiota ja kokoomuksen menestystä, mielenkiinto keskittyy uuteen valtiopäivä puolueeseen Ruotsidemokraatteihin.

Ruotsidemokraattien ajama poliittinen linja, erityisesti maahanmuuton osalta, on saanut ruotsalaiset kuohuksiin. Ruotsalaisen yhteiskunnan maineen pelätään menneen kun maahanmuuttovastainen puolue pystyi äänikynnyksestä huolimatta nousemaan valtiopäiville. Ruotsidemokraattien kampanjointia värittivät mielenosoitukset sekä suoranaiset väkivallan teot ja mellakkapoliisit olivat useasti turvaamassa Ruotsidemokraattien kampanjointia. Lähes koko ruotsalainen media kampanjoi Ruotsidemokraatteja vastaan ja vielä vaalipäivänä maan suurimmat iltapäivälehdet Aftonbladet ja Expressen yrittivät vaikuttaa kansalaisiin, jotta he eivät äänestäisi ulkomaalaisvastaista puoluetta. Puoluetta ei myöskään otettu mukaan vaaliväittelyihin, jotta puolue ei pystyisi esittämään mielipiteitään joihin muiden puolueiden olisi kiusallista vastata. Muiden puolueiden mielestä mitään Ruotsidemokraattien ongelmia kun ei edes ole olemassa, tosin Ruotsissa on mm. lähiöitä jonne edes poliisit eivät uskalla mennä. No, mutta nämä ongelmat eivät kuitenkaan johdu niistä seikoista, joita Ruotsidemokraatit nostavat keskusteluun.

Muiden puolueiden, median ja kansalaisjärjestöjen yrityksistä huolimatta ruotsidemokraatit pääsivät valtiopäiville. Henkilökohtaisesti en ymmärrä asiasta noussutta kohua, koska ainakin minä katson Ruotsin olevan kaikesta huolimatta demokraattinen valtio. Demokratiassa valta on kansalla ja tällä kertaa 82 prosenttia ruotsalaisista käytti tätä valtaa. Siitä voidaan olla erimieltä toimiko kansa oikein äänestämällä 20 ruotsidemokraattia parlamenttiin, kansa olisi voinut toimia paremmin. Kuitenkaan Ruotsidemokraatteja äänestäneitä ei tule tuomita tai leimata rasisteiksi, koska heillä oli demokraattinen oikeus äänestää kuten haluavat. Keskustelusta on voitu huomata, että hyvin harva on tapahtuneesta mielissään. Tästä huolimatta vapaassa demokratiassa ihmisillä on maan lakien puitteissa oikeus toimia, kannattaa ja äänestää millaista puoluetta tahansa. Kuten kaikissa asioissa, myös demokratiassa on varjopuolensa, osa kansasta voi toimia niin, ettei enemmistö pidä sitä soveliaana. Toimiessaan lakien puitteissa, vähemmistöllä on kuitenkin tähän oikeus. On erikoista miten ne tahot, jotka pitävät yllä ruotsalaista kansankotia ja kannattavat demokraattia, toimivat itse asiassa demokratian vastaisesti ottamalla käyttöön keinoja Ruotsidemokraattien hiljentämiseksi, jotka eivät ole tyypillisiä demokratialle.

Tiistain Ajankohtaisessa Kakkosessa oli lyhyessä jutussa hyvin tiivistetty Ruotsin demokratian tila, sillä siinä juuri tuotiin esille edellä kuvattuja asioita joiden pitäisi olla sallittuja ja itsestään selviä demokratiassa. Ruotsin vaaleja verrattiin mielestäni osuvasti Afganistanin vaaleihin, sillä molemmissa on yritetty rajoittaa poliittista osallistumista, yritetty estää ihmisiä äänestämättä ja peloteltu kansalaisia. Poliittinen toiminta Ruotsin vaalien alla muistuttaa valitettavasti monia epädemokraattisia maita, joissa poliittiset oikeudet tallotaan, mikäli ne eivät edusta valtaapitävien tahtoa.

Lopuksi suosittelen lämpimästi kaikkia Ruotsin vaalien tuloksesta kuohuksissa olevia henkilöitä katsomaan demokratian määritelmän sanakirjasta ja tutustumaan aihetta käsitteleviin perusteoksiin, jotta selviää mitkä asiat ovat demokratiassa sallittuja.

”Vahvin perustelu demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa”
Winston Churchill