Vaikka aihe ei sinänsä kunnallisvaaleihin liitykään, kirjoitan siitä silti. Olin eilen siis kuuntelemassa Turkin tasavallan presidentin Abdullah Gülin luentoa Jyväskylän yliopistolla. Luento oli osa Turkin presidentin virallista valtiovierailua Suomessa. Presidentti Gül puhui Turkin ja EU:n yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta, mutta loistavasta ja avartavasta puheestaan huolimatta presidentti ei ainakaan minua saanut vakuuttuneeksi Turkin välttämättömästä mukanaolosta Euroopan Unionissa. Puhe sai minut kuitenkin kannattamaan nykyisen yhteistyön syventämistä strategisen kumppanuuden suuntaan. Samanlaista kumppanuuttahan Suomikin tuntuu hakevan Natolta ilman täysjäsenyyttä.
Seitsenkymmenmiljoonaisen kansan mukaan ottaminen toisi huomattavan vallan siirtymisen Länsi-Euroopasta Lähi-itään. Näin suurella väestöllä Turkin sananvalta EU:n päätöksenteossa kasvaisi suhteettomasti, jos vertaa esimerkiksi maan taloudellisia resursseja nykyisiin unionin maihin. Taloudellinen tuki Turkin maataloudelle ja muiden elinkeinojen kasvattamiseksi nielisi suhteettomasti yhteisestä eurooppalaisesta kakusta, jota myös presidentti Gül tänään puheessaan lupasi kasvattaa. Turkin ei todellisuudessa näytä vielä valmiilta Unioniin. Valtio on kulttuuriltaan ja yhteiskunnaltaan täysin erilainen kuin mikään muu Euroopan mantereella oleva kansakunta. Myös esimerkiksi Kyproksen vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon tulee saada pitävä ratkaisu ennen Turkin ottamista unioniin; onhan täysin mahdotonta ajatella otettavaksi mukaan maata, joka ei tunnusta kaikkien muiden jäsenmaiden olemassaoloa. Lisäksi ihmisoikeustilanteen ja kurdikysymyksen ratkaisu on syytä hoitaa pois päiväjärjestyksestä ennen jäsenyyttä
Turkilla on jo nyt hyvin samanlainen liitännäisjäsenyys EU:ssa kuin mikä Suomella aikoinaan oli Eftassa. Samanlaista liitännäisjäsenyyttä voisi hyvin tarjota myös Kaukasuksen tasavalloille, joiden liittymistä Euroopan Unioniin tulee tietysti myöskin harkita todella tarkkaan, koska hätäiset toimet Kaukasuksella voisivat pahimmassa tapauksessa johtaa Moskovan-suhteiden radikaaleihin muutoksiin. Turkin liitännäisjäsenyys on muodostettu jo 1963, ja minun mielestäni se tarjoaa jo riittävät yhteistyömahdollisuudet Turkin ja EU:n välille, etenkin kun myös osapuolten välinen taloudellinen yhteistyö koki yhdentymistä tulliliiton muodossa jo 1995, poistaen tullit EU:n ja Turkin välisessä kaupassa.
Turkkia, islamilaisista maista kaikkein länsimaalaistuneinta, ei kuitenkaan pidä ajaa pois Euroopasta radikaalimman islamin käsiin. Turkki sekulaarisena tasavaltana tarjoaa mahdollisuuden sillan rakentamiselle Euroopan ja arabimaailman, kristinuskon ja islamin välille. Terrorismin vastaisen sodan aikana on ennen kaikkea pyrittävä luomaan ymmärtäväinen suhde lännen ja idän välille vuoropuhelulla ja toisten ymmärtämisellä - ei aseiden voimalla. Presidentti Güllin sanoin: "Ne tekijät, jotka sitovat meidät yhteen, ovat paljon vahvemmat kuin ne, jotka erottavat meitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti