Ollako vai eikö olla hallituksessa, siinä pulma

Hallitus sai kuin saikin puristettua parin päivän neuvotteluiden jälkeen jälleen uuden säästöpaketin. 2,3 miljardin leikkaukset ja veronkorotukset tulevat koskemaan jollain tavalla jokaista suomalaista. Mikäli näillä toimilla pystytään valtionvelkaantuminen taittamaan, ratkaisut ovat perusteltuja. Kokonaan toinen kysymys on ratkaisujen oikeudenmukaisuus.

Näin sosialidemokraattina tuntuu pahalta, että kehysriihen suurimmat leikkaukset kohdistuvat pienituloisiin ja lapsiperheisiin. Sosiaalietuuksien indeksisäästöt leikkaavat 150 miljoonaa euroa pienituloisten ostovoimaa ja lapsilisien 100 miljoonan euron leikkaus tuntuu jokaisen lapsiperheen kukkarossa. Kaikkien on kannettava osa taakasta, mutta onko oikeudenmukaista, että suurimmat säästöt tulevat kohdistumaan pienituloisiin? Muilta osin hallituksen tekemää pakettia voi lämpimästi kannattaa, varsinkin kun ALV kantoja ei ryhdytty nostamaan.

 

Kasvua ja työllisyyttä valtio tukee 600 miljoonalla eurolla omaisuutta myymällä. Valtion omaisuuden myyminen on hyvin lyhyt näköistä politiikkaa, sitä kun voi myydä vain kerran. Omaisuuden myynnistä saaduista tuotoista olisi huomattavasti suurempi osa pitänyt kohdistaa kasvua tukeviin hankkeisiin kuin velanmaksuun. Näin ratkaisu olisi ollut paremmin perusteltavissa.

 

Kaikki eivät kuitenkaan voineet olla kehysratkaisun takana. Vasemmistoliitto veti rajan pienituloisille kohdistettuihin leikkauksiin ja päätti jättää hallituksen. Osa politiikan toimijoista on leimannut puolueen toiminnan äänten kalasteluksi ja vastuunpakoiluksi. Itse olen toista mieltä. Vasemmistoliitto piti periaatteistaan ja arvoistaan kiinni vetämällä rajan pienituloisiin kohdistuneisiin leikkauksiin. Puheenjohtaja Arhinmäki totesi yöllä toimittajalle ”niin kauan kun pystyy itselle perustelemaan asiat, kannattaa ne perustella muillekin.” Tällainen ajattelutapa tulisi olla jokaisella poliitikolla mielessä. Hallituksessa olo ei saa olla itsetarkoitus vaan selkäranka tulee pitää suorana poliittisen uskottavuuden nimissä. Kaikkiin kompromisseihin ei tule suostua.

 

Nostan hattua Vasemmistoliitolle. Kansakuntaa voi palvella myös oppositiosta käsin.

 

Vasemmistoliiton lähteminen parantaa hieman hallituksen toimintakykyä, mutta ongelmia ratkaisusta aiheutuu ainakin Vihreille ja SDP:lle.

 

Vihreät taistelevat Vasemmistoliiton kanssa hyvin pitkälle samoista äänestäjistä, varsinkin nuorten keskuudessa, jolloin Vihreät joutuvat vakavasti miettimään oman politiikkansa suuntaa. Nähtäväksi jää pystykö Vihreät pitämään selkärankansa suorana, mikäli Fennovoiman ydinvoimapäätös tulee uuteen käsittelyyn?

 

SDP:n nyt alati laskeviin kannatuslukuihin Vasemmistoliiton ratkaisu tuo myös lisäpainetta. Vasemmanlaidan sosialidemokraatit saattavat myös liukua opposition riveihin. Pitkään SDP:n johtavien poliitikkojen piirissä hoettu ”me kannamme vastuuta” – mantra leikkauksista ja säästöistä päätettäessä ei paranna puolueen tilannetta. Pelkkä retoriikka ei vakuuta kansalaisia SDP:n luotettavuudesta elleivät teot muutu oikeudenmukaisemmiksi. Myös meillä tulisi olla tiettyjä periaatteita, jotka eivät ole kaupan. SDP:n puoluevaltuuston ensi lauantain kokouksesta onkin odotettavissa hyvin mielenkiintoinen.

 

Suurin ongelma Vasemmistoliiton lähtemisestä hallituksesta saattaa kuitenkin aiheutua Perussuomalaisten Timo Soinille. Hän ei enää voi eduskuntakeskusteluissa taivastella miten Vasemmistoliitto ja Kokoomus mahtuvat samaan hallitukseen vaan joutuu keskittymään itse asiaan.