SDP tarvitsee muutosta - Siksi tuen Antti Rinnettä puheenjohtajaksi

SDP:n puoluekokous valitsee puheenjohtajan kahden päivän päästä Seinäjoella. Vastakkain ovat Jutta Urpilainen ja Antti Rinne. Muita ehdokkaita kisaan ei tullut, jäsenten suurista toiveista huolimatta. Yksi toisensa jälkeen potentiaaliset ehdokkaat kieltäytyivät, vedoten kuka mihinkin.

Asiakysymysten osalta puheenjohtajakilpailu on jäänyt hyvin värittömäksi. Poliittisista linjauksista ei ole juurikaan keskusteltu ehdokkaiden välillä suoraan. Asiakysymysten sijaan ehdokkaiden innokkaimpien kannattajien toimesta on pyritty luomaan vastakkainasettelua, ennen kaikkea akseleilla ay-demarit vastaan muut demarit, miehet vastaan naiset. Tällainen mustavalkoinen ajattelu ei palvele kenenkään etua ja vie keskustelua aivan väärään suuntaan.

Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta mitä puheenjohtajaehdokkaiden jalkojenvälissä on vaan mitä heillä on korvienvälissä. Tulen äänestämään puheenjohtajavaalissa jälkimmäisen periaatteen mukaan. Toivottavasti moni muukin puoluekokousedustaja asettaa ehdokkaiden mielipiteet sukupuolen edelle, sillä kun on enemmän merkitystä puolueen tulevaisuuden kannalta.

Aivan aluksi…

Minulla ei ole puolueenjäsenenä kokemusta muista kuin Jutta Urpilaisesta SDP:n puheenjohtajana. Olen liittynyt puolueeseen aprillipäivänä 2008, samana kesänä Urpilainen valittiin Eero Heinäluoman seuraajaksi. En siis ole omakohtaisesti pystynyt vertaamaan hänen toimintaansa aikaisempiin puheenjohtajiin muutoin kun historian kautta.

Uskokaa tai älkää, mutta olen jossain vaiheessa tukenut ja kannattanut Jutta Urpilaista varauksetta. Minut paremmin tuntevat henkilöt voivat pitää tätä pienoisena ihmeenä. Erityisesti Joensuun puoluekokouksen linjapuhe on jäänyt hyvin mieleen. Tuolloin, vuonna 2010, meille esiintyi vahva puheenjohtaja. Puheenjohtaja, jolla oli konkreettinen visio sekä vahvuus johtaa SDP:tä ja koko kansakuntaa vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Puhe herätti innostusta jäsenissä, syntyi todellinen tekemisen meininki. Se myös näkyi vuoden 2011 vaaleissa, mikäli vaalipäivä olisi ollut kaksi viikkoa myöhemmin, olisi hallituksenmuodostaja ollut aivan toinen henkilö kuin Jyrki Katainen.

Jotain kuitenkin tapahtui. Itse olen monta kertaa kysynyt minne tuo visio ja vahvuus ovat kadonneet hallituksessa olon aikana. Valtiovarainministerinä hän on tehnyt paljon työtä ja seisonut hallituksen linjausten takana, mutta päivä päivältä kunnioitukseni häntä kohtaan SDP:n puheenjohtaja on rapistunut. Päämäärättömyys ja demareiden vaikeudet hallituksessa eivät ole olleet ulkopuolisten voimien aikaansaannosta vaan omaa taitamattomuutta. Logiikkaa on ollut vaikea seurata kunta- ja sote-uudistuksessa, vanhuspalvelulaissa, lapsilisissä, osinkoverotuksessa… Kuntapäättäjänä en ole pystynyt perustelemaan enää pariin vuoteen kansalaisille SDP:n linjaa, koska se ei ole ollut minulle itsellenikään selvää.

Kannatuksen nousu ja johtajuuden palauttaminen edellyttää puheenjohtajan vaihtamista

Itselläni kysymys puheenjohtajan vaihtamisesta kohdistuu ennen kaikkea uskottavuuteen. Voidaanko Jutta Urpilaisen johdolla voittaa seuraavat eduskuntavaalit ja nousta suurimmaksi puolueeksi? Jutta Urpilaisen johdolla SDP on hävinnyt viidet peräkkäiset vaalit ja kannatus ei ole koskaan puolueen historian aikana ollut yhtä alhaalla kuin nyt. Myös Urpilaisen henkilökohtainen kannatus kansan parissa ei herätä toiveita vaalivoitosta. Viimeisten vuosien aikana hän on ollut pääministerikyselyissä järjestelmällisesti vasta neljäntenä Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten puheenjohtajien jälkeen. Jos kansa ei näe Jutta Urpilaista pätevänä henkilönä pääministeriksi, niin miten hänen johdollaan voidaan voittaa eduskuntavaalit vuonna 2015?

Toinen näkökulma liittyy johtajuuden palauttamiseen. Kyselyissä yli kolmannes kansalaisista jakaa SDP:n arvot, mutta vain 15 prosenttia kannattaa harjoitettua politiikkaa. Mistä tämä ristiriita johtuu? Mielestäni viimeisten vuosien aikana tapahtunut jyrkkä lasku kannatuksessa ei ole perusteltavissa taloudellisesti vaikealla tilanteella, hallitusvastuulla tai rakennemuutoksella. Syyt ovat huomattavasti syvemmällä.

Surullinen tosiasia on, että meillä ei ole tarjota kansalaisille tällä hetkellä uskottavaa ja konkreettista visiota suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Jutta Urpilaisen kaudella meistä on tullut liikaa valtionhoitajapuolue, joka on lukkiutunut saavutettujen etujen puolustamiseen sekä profiloitunut EI-puolueena. Puheet vastuunantamisesta näyttäytyvät kansalaisille enemmän mantrana, jota vain toistellaan, kuin todellisena vastuunkantamisena.

Liikkeemme on aina ollut uuden ajan airut. Unelmamme ja tavoitteemme ovat aina tähynneet yli vaalikausien ja sukupolvien. Olemme osoittaneet historiassa, että puheet ja teot ovat yhtä ainakin sosialidemokraattien politiikassa. Meidän demareiden tulee osoittaa tämän olevan totta nykypäivänäkin. Sillä kansan luottamuksen palauttaminen SDP:hen tapahtuu ainoastaan tätä kautta. Jos olemme uskollisia periaatteillemme, osoitamme olevamme luottamuksen arvoisia. Liiallisten kompromissien ajan tulee olla ohitse. Meidän ei tule yrittää selitellä rakenteellisia päätöksiä oikeiksi, vaan meidän tulee olla uskollisia arvoillemme, vapaudelle, tasa-arvolle ja solidaarisuudelle. SDP on ennen kaikkea yhteiskuntaa ja maailmaa rakentava, eikä säilyttävä puolue.

Olen realisti enkä odota Antti Rinteen olevan sateentekijä, joka nostaa SDP:n kannatuksen tuosta noin vain. Luotan kuitenkin, että Antti Rinteen johdolla meillä on parhaimmat mahdollisuudet selkeyttää poliittista linjaamme ja konkretisoida tavoitteita erityisesti talous- ja työllisyyspolitiikan osalta. Antti Rinteen johdolla pystymme palauttamaan kansalaisten luottamuksen sosialidemokratiaan ja SDP:n kykyyn olla suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta rakentava todellinen kansanliike.

Millaisen SDP:n minä haluan olevan 44. puoluekokouksen jälkeen?

Haluan SDP:n, joka on uskollinen arvoilleen ja jolle aate ei ole historian jäänne.

 

Haluan SDP:n, jossa jäsenistö pystyy oikeasti vaikuttamaan poliittiseen linjaan.

 

Mutta ennen kaikkea haluan SDP:n, jolla tahtoa, rohkeutta ja uskallusta johtaa Suomalaisen yhteiskunnan rakentamista tuleville sukupolville.

"Ihmeitä ei pidä odotella. Ihmeitä pitää tehdä" - Tommy Taberman