Paavo-Gate

Ylireagoinnista ja vääristä päätelmistä käynnistynyt Paavo-Gate sai tänään yhden päätöksen kun Tasavallan Presidentti (TP) tapasi eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäseniä. Keskusteluissa sivuttiin Wikileaks-vuodosta noussutta kohua entisen puhemiehen mahdollisista keskusteluista Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa. Mielenkiinnolla odotan Paavo Lipposen kommenttia kohun tiimoilta, hänen ollessa Lauantain ykkösaamun vieraana.

TP ei ollut ärtynyt Lipposen toimista, toisin kuin toimittajat antoivat ymmärtää. TP:n mielestä on luonnollista, että tällaisista ulkopoliittisista kysymyksistä käydään luottamuksellisia keskusteluja ulkovaltojen kanssa, toisin kuin toimittajat antoivat ymmärtää. TP:llä on suuri luottamus Lipposeen, toisin kuin toimittajat, no ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Paavo-Gateissa uunoitettiin mediaa 6-0. Parin viikon aikana yli-innokkaat sopulit (eli toimittajat) ilman mitään lähdekritiikkiä tai kunnollista taustojen selvittämistä juoksivat olemattoman uutisen perässä kuin sokeat kanat. Uutisoitiin täytenä totena sellaista mitä ei välttämättä ollut edes tapahtunut. Uutisoitiin suurella kohulla sellaista, jossa ei edes ole mitään uutisoitavaa. Olisiko toimittajilla nyt pikkuisen syytä katsoa peiliin ja palauttaa mieleen journalismin perusasioita?

Kuten taannoisessa Wikileaks kirjoituksessa toin esille ja mitä Tasavallan Presidentti tänään sanoi: Wikileaksin paljastukset eivät välttämättä ole yksi yhteen totuuden kanssa. Kysynkin edelleen: mitä hyötyä ja ihannoitavaa on wikileaksin toiminnassa?

Se mitä puhemies Lipponen, kansliapäällikkö Jarmo Viinanen ja ulkoministeriön virkamiehet mahdollisesti tekivät, kuului heidän toimenkuvaansa. Jos emme voi luottaa valtiollisessa protokollassa toisena olevan henkilön kykyyn ymmärtää mistä voi ja mistä ei voi keskustella vieraan maan suurlähetystön kanssa. Tietojenvaihto kuuluu olennaisesti diplomatiaan. On hyvä, että kerromme (tässä tapauksessa yhdysvaltalaisille) oman näkökulmamme keskusteluista, koska Moskovasta amerikkalaiset ovat kyllä saaneet Venäjän näkökulman keskusteluihin selville.

Diplomatiassa keskustelut perustuvat luottamuksellisuuteen kansakuntien välillä ja tähän kuuluu olennaisesti ajoittainen toimiminen ”suljettujen ovien takana” julkisuudelta piilossa joten, Paavo Lipposta lainatakseni, so what!