Obaman nousu Yhdysvaltain politiikalle on rakettimainen ja se etsii vertaistaan maan historiassa. Presidentinvaaleissa Obama herätti iskulauseillaan ”Change” muutos ja ”Hope” toivo suuria odotuksia amerikkalaisissa ja vetosi niihin henkilöihin, jotka olivat silloisessa poliittisessa tilanteessa menettäneet uskonsa amerikkalaiseen unelmaan. Hän saikin amerikkalaisittain suuren voiton vastaehdokkaastaan republikaanien John McCainista yli seitsemän miljoonan äänen erolla.
Ylisuuret odotukset Obaman kyvyistä johtaa Amerikka kohti menestystä jatkuivat hänen valintansa ja virkaanastujaistenkin jälkeen. Muutama päivä vaalivoiton jälkeen The New York Times julkaisi piirroksen, jossa Obama ratsastaa aasilla, demokraattisen puolueen tunnuksella, Washingtoniin uuden auringon saattelemana. Tien varrella on paljon amerikkalaisia, jotka huutavat ”hän korjaa talouden”, ”hän pelastaa terveydenhuollon”, ”hän työllistää kansalaiset”, ”hän siirtää vuoria”, ”hän poistaa liikalihavuuden”, jne. Piirros kuvaa hyvin Obamaan ladattuja odotuksia, hänen kuviteltiin olevan lähestulkoon messias, joka pystyy nopeassa ajassa toteuttamaan kaiken sen, josta hän vaalikampanjassaan puhui. Madaltaakseen kansalaisten odotuksia, Obaman virkaanastujaispuhe oli hyvin vaatimaton verrattuna esimerkiksi voitonpuheeseen vaalituloksen ratkettua. Virkaanastujaispuheella hän yritti saada kansalaiset huomaamaan politiikan realiteetit, sen ettei asioiden korjaaminen onnistu ihan tuosta vain.
Luonnollisesti suuret odotukset eivät realisoituneet tarpeeksi nopeasti ja amerikkalaiset käänsivät selkeänsä suurta suosiota nauttivalla presidentille ja kannatus alkoi laskea. Presidenttiin pettyneet kansalaiset olivat unohtaneet Obaman perineen kahdeksan vuotta vallassa olleelta republikaani hallinnolta romahtaneen talouden, kaksi sotaa, etääntyneet liittolaiset ja kasvaneen joukon vihollisia, rapautuvan terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmän sekä jakautuneen kansakunnan.
Useasti presidentin sanotaan pystyvän hallitsemaan sata päivää valintansa jälkeen, sillä sen jälkeen alkaa lähestyä kongressin välivaalit jolloin Capitolin kukkulalla ei kenelläkään enää ole aikaa presidentille. Välivaalien jälkeen presidentti joutuu keskittymään jo omaan uudelleen valintaansa. Mitä Obama on saanut ”sadan päivän” ja sen jälkeen aikaan? Millaisia tuloksia näistä lähtökohdista on syntynyt?
Ulkopolitiikan saralla hän on pystynyt parantamaan huomattavasti Yhdysvaltain suhteita läheisimpiin liittolaisiin ja Euroopan Unioniin. Venäjän kanssa Yhdysvallat on päässyt sopimukseen ydinaseriisunnasta ja strategisten aseiden vähentämisestä. Kairon yliopistossa pitämässään puheessa hän ojensi kätensä muslimimaailmalle ja on aloittanut uudelleen neuvottelut Lähi-idän kriisin ratkaisemiseksi. Irakista Obama on vetänyt pois viimeisetkin taistelujoukot ja terrorismin vastaisen sodan pääpaino on siirretty Afganistanin vuorille. Afrikka on noussut ulkopolitiikan kannalta tärkeäksi alueeksi, osaltaan pyrkimyksenä on vähentää Kiinan ylisuurta vaikutusvaltaa mantereella. Ponnistelut ulkopolitiikan saralla ovat tuottaneet hyvin lyhyessä ajassa tulosta ja 2009 hän vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon työstä aseriisunnan ja maailmanrauhan hyväksi. Voimaan ensisijaisesti perustuva ulkopolitiikka on korvautunut perinteisellä diplomatialla.
Sisäpolitiikassa Obama on pysäyttänyt talouden romahduksen ja suurin osa valtion haltuun ottamista yrityksistä ja pankeista suurin osa on päässyt takaisin jaloilleen. Talouden pelastusoperaatio on kasvattanut Yhdysvaltain julkisenvelan määrän ennätyssuureksi ja tilanteen tasapainottaminen on suuri haaste seuraaville vuosille. Vaikea uskoa, että vajaat 15 vuotta sitten Clinton pystyi julistamaan useita vuosia peräkkäin maan talouden ylijäämäiseksi, ennen Bush nuoremman valtakautta. Energiapolitiikan osalta Obaman vaatimukset uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseksi saivat lisäpontta Meksikonlahdella tapahtuneen öljyonnettomuuden seurauksena. Maailman historian yhdestä tuhoisimmasta öljykatastrofista olisi voinut tulla Obaman ”Katriina hurrikaani”, joka romahdutti George W. Bushin kannatuksen lopullisesti. Nopea puuttuminen kriisiin ja liittohallituksen resurssien ohjaaminen tilanteen ratkaisemiseksi pelasti presidentin edeltäjänsä kohtalolta. Sosiaalipolitiikassa Obama onnistui siinä missä Clinton, Kennedy ja kaikki 1960-luvun jälkeiset demokraattipresidentit epäonnistuivat: terveydenhuoltouudistuksessa. Uudistus jakoi Yhdysvaltain poliittisen kentän ja osaltaan tästä kahtiajaosta syntyi äärikonservatiivinen Tee Kutsu-liike vastustamaan presidentin ”sosialistista politiikka”. Terveydenhuolto uudistuksessa 46 miljoonaa amerikkalaista saa ensimmäistä kertaa elämässään turvaa sairauden sattuessa. Jo hyväksytty uudistus on kärsinyt takaiskuja republikaanien vaalivoiton myötä ja hankkeen tulevaisuus on epävarma. Koulutuspolitiikassa Obaman on pystynyt lisäämään opettajien määrää sadalla tuhannella.
Virkakautensa kaksi viimeistä vuotta tulevat olemaan erittäin haasteelliset yhtä edistyksellisen politiikan toteuttamiselle. Republikaanien enemmistö edustajainhuoneessa hankaloittaa uudistuksien läpimenoa ja kompromisseja on luvassa. Tosin republikaanien halusta kompromisseihin ei ole takeita, sillä senaatin republikaanien vähemmistöjohtaja Mitch McConnell totesi puolueensa vaalivoiton myötä republikaanien tärkeimmän tehtävän olevan ”presidentin uudelleen valinnan estäminen”. Mikä sen parempi tapa estää vastustajan uudelleen valinta kuin tyrmätä kaikki hänen poliittiset aloitteensa ja nimitykset tai ainakin hidastaa niiden etenemistä merkittävästi. Viimeistään kahden vuoden päästä nähdään pystyykö Barack Obama nousemaan yhdeksi Yhdysvaltain historian suurimmista presidenteistä, esikuvansa Abraham Lincolnin rinnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti