Missä on aate? Missä on visio?

Kolumni julkaistu Keski-Suomen Viikko lehdessä 31.10.

SDP:n viimeiset vuodet eivät ole olleet ruusuilla tanssimista. Keskustelu puolueen tilasta ja kannatuksen jatkuvasta laskusta on kiihtynyt kuluneen vuoden aikana niin puolueen sisällä kuin myös julkisuudessa ja kritiikkiä on suunnattu milloin minnekin.

Kannatuksen laskun selitetään usein johtuvan, joko heikosta taloustilanteesta, Euroopan velkakriisistä, kunta- ja soteuudistuksesta tai hallitusyhteistyön vaikeudesta. Puhumattakaan puoluejohdon toistelemasta lauseesta ”no nämä nyt ovat vain gallupeja, todellinen gallup annettaan sitten vaalipäivänä.” Jos kannatusta tarkastellaan niiden todellisten galluppien eli vaalipäiväntuloksien mukaan, ei todellisuus ole toisenlainen. Eduskuntavaalien 1995–2011 välisenä aikana puolueemme kannatus on laskenut yli 9 prosenttia. Jos tähän yhdistetään tämänhetkinen galluptilanne, on kannatus romahtanut yli 12 prosenttia.

Mikäli ei oteta huomioon vuoden 2006 presidentinvaaleja, on SDP voittanut edellisen kerran eduskuntavaaleissa vuonna 2003. On siis kulunut yli 10 vuotta edellisestä vaalivoitosta, eriasteisia ”torjuntavoittoja” on otettu sitäkin enemmän. Näiden lukujen valossa voidaan kysyä onko meillä edes mahdollisuutta voittaa ensi kevään europarlamenttivaalit ja vuoden 2015 eduskuntavaalit?

Mikäli vaalit halutaan voittaa, tarvitaan perusteellisia muutoksia. Muuten torjuntavoittojen tie tulee jatkumaan ja ne saattavat jossain vaiheessa muuttua ihan oikeiksi vaalitappioiksi.

Ensinnäkin toimintatapojen täytyy muuttua. Puolueorganisaatiomme on luotu sellaiselle puolueelle, jossa toimi melkein satatuhatta jäsentä. Nykypäivänä tämänkaltainen organisaatio kaikkine hallinnontasoineen tekee toiminnasta hyvin kankeaa ja byrokraattista. Seuraavaan puoluekokoukseen onkin tulossa järjestöuudistusasiakirja, jota jäsenet voivat kommentoida jo nyt valmisteluvaiheessa. Toivottavasti mahdollisimman moni puolueenjäsen käyttää hyväkseen tämän mahdollisuuden vaikuttaa aidosti puolueen toimintaan tulevaisuudessa.

Toiseksi, puolueen johdossa on tapahduttava muutoksia. Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa puolue personoituu vahvasti puheenjohtajaan, jolla joko on tai ei ole uskottavuutta. Jos puheenjohtajalla on jäsenistönsilmissä kannatusta ja kykyä hoitaa asioita, mutta ei uskottavuutta äänestäjien keskuudessa, ei puolueella ole mahdollisuutta menestyä.

Kolmas, ja ehkä suurin ongelma on lyhytnäköisyys ja kokonaiskuvan puuttuminen politiikasta. Viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtuneen kannatuksen laskun syynä onkin arvojen himmeneminen, yltiökonsensushakuinen politiikka sekä kvartaaliajattelun siirtyminen osaksi politiikkaa. Politiikassa olemme jumiutuneet neljän vuoden sykleihin, ja puolueemme historian huomioon ottaen tämä on, presidentti Mauno Koiviston sanoin, väärää politiikkaa.

SDP on aina ollut uuden ajan airut, sillä tavoitteemme ovat aina tähynneet yli vaalikausien ja sukupolvien. Sillä vaikka kuinka hyvä yhteiskuntamme onkin, se ei ole vielä valmis ja hyvinvointivaltio tarvitsee edelleen rakentajia. Pelkkä retoriikka hyvinvointivaltion säilyttämisestä ei kuitenkaan innosta kansalaisia äänestämään SDP:tä. Tarvitaan kunnollinen visio suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, jossa pystytään yhdistämään sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen tasa-arvo.

Jos haluamme aidosti voittaa seuraavat eduskuntavaalit, tarvitaan kaikkien jäsenten aktiivista aatteellista keskustelua puolueen vision muodostamiseksi, jotta SDP pystyy palauttamaan sille kuuluvan aseman suomalaisessa politiikassa.

 

Jani Kokko

Puoluevaltuustonjäsen