Tasavaltamme juhlistaessa 94. itsenäisyyspäiväänsä on sinisen taivaan alla maa saanut valkoisen lumipeitteen. Hienossa maisemassa saa siis siniristilippu tänään liehua itsenäisessä Suomessa. Itsenäisyyspäivää on juhlistettu tänään hyvin perinteisin menoin lipun nostolla, sotilasparaatilla, Edvin Laineen Tuntemattomalla Sotilaalla ja muutaman tunnin kuluttua on vuorossa jälleen vuoden katsotuin televisio-ohjelma eli linnan juhlat.
70 vuotta sitten itsenäisyyttä vietettiin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa. Maa oli sodassa ja ulkoinen vihollinen oli valmis tuhoamaan koko maan. Sodan koettelemuksista kuitenkin selvittiin koko kansan yhteistyöllä ja erityisesti sotien jälkeen maan jälleenrakentamisessa ja sotakorvausten suorittamisessa. Yhtenäisellä yhteiskunnalla rakennettiin myös pohja suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja nostettiin Suomi yhdeksi eturivin kansakunnista kansakuntien joukkoon.
Vuosikymmeniä sitten juoksuhaudoissa ei ollut väliä kansalaisen yhteiskuntaluokalla, uskonnollisella vakaumuksella tai seksuaalisella suuntautumisella, vaan kansalaiset taistelivat ja kaatuivat yhteisen asian puolesta. Sotamarsalkka Mannerheim totesi päiväkäskyssään talvisodan rauhan jälkeen, että ”olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä olen tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin”.
Tänä itsenäisyyspäivänä kansakunnan yhtenäisyys ja itsenäisyyden kunnioittaminen on ollut koetuksella muun muassa julkisessa keskustelussa ja useiden kansanedustajien kieltäydyttyä kutsusta Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Osalla kansanedustajilla ei näytä olevan kunnioitusta sitä instituutiota kohtaan, johon muun muassa Ståhlberg, Mannerheim ja Kekkonen ovat kuuluneet. Instituutiota, joka on symboloinut tasavallan jatkuvuutta ja demokratiaa koko itsenäisyytemme ajan. Kansakunnan itsenäisyyttä ja veteraaneja on käytetty viime viikkojen aikana keppihevosena poliittisten päämäärien ajamiseksi unohtaen samalla, että he ja koko kansa taistelivat 70 vuotta sitten vapaan, demokraattisen, tasa-arvoisen ja suvaitsevaisen Suomen puolesta, yhtä maailman totalitaarisimmista valtioista vastaan.
Itsenäisyyspäivänä on yleensä unohdettu poliittiset ristiriidat ja korostettu kansakunnan yhtenäisyyttä ja kunnioitettu sitä uhria millä itsenäisyys on turvattu. Suomi on sodasta syntynyt maailman historian myrskyssä ja sodalla on itsenäisyytemme lunastettu toisen maailmanpalon aikana. Maamme on maksanut itsenäisyydestämme kalliin hinnan. Suomi menetti Petsamon, Sallan, Laatokan Karjalan ja Karjalan kannaksen, mukaan lukien maan toiseksi suurimman kaupungin Viipurin. Yli 400.000 karjalaista, joukossa oma mummoni, joutui lähtemään kotiseuduiltaan ja asettumaan muualle Suomeen. Sadat tuhannet sotilaat antoivat monta vuotta elämästään isänmaan puolustamiseksi, ja 90.000 heistä kaatui Suomen sodissa. Kuitenkaan Suomen sotilaat eivät kaatuneet tai kärsineet turhaan vaan vapauden ja kansanvallan voitto jäi pysyväksi.
Rauhallista itsenäisyyspäivää runoilija Yrjö Jylhän sanoin:
Te ette turhaan taistelleet
te ette turhaan kaatuneet
te saitte suurimman voiton:
te voititte veljen veljelleen,
te löysitte kansan eksyneen,
te airuet aamunkoiton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti