Venäjällä käytiin reilu viikko sitten paljon keskustelua herättäneet parlamenttivaalit. Olin itse opiskelijajohtajien kanssa opintomatkalla Pietarissa juuri joulukuun alussa tutustumassa politiikan harjoittamiseen Venäjällä. Ennakko-oletuksena oli räiskyvän vaalikampanjoinnin näkemistä ja vilkasta poliittista keskustelua. Todellisuus kuitenkin iski vastaan Pietarissa vaalien näkymättömyytenä, sillä kaupungin keskustassa lauantaina liikkuessa ei olisi uskonut maassa käytävän parlamenttivaalit seuraavana päivänä. Useat oppositioryhmät olivat aikaisemmin ilmoittaneet boikotoivansa vaaleja eivätkä näin ollen kampanjoisi. Myöskään valtapuolue Yhtenäinen Venäjä ei kampanjointia tehnyt, ellei muutamia katukuvassa näkyviä mainoksia lasketa. Vaalien läheisyyden huomasi ainoastaan silloin kun Venäjän kommunistisen puolueen jäsenet tyrkkivät Pravdaa metroasemilla ohikulkevien mukaan.
Vaalien tuloksen seurauksena kansa on tullut kaduille ainakin Pietarissa ja Moskovassa eikä mielenosoituksille ainakaan vielä ole näkynyt loppua. Venäjällä kansalaiset osoittavat nyt ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tyytymättömyyttä maan poliittista johtoa vastaan ja vaativat demokratian kunnioittamista. Venäjän tämän hetkinen kehitys edustaa tänä vuonna tutuksi tullutta linjaa, jossa turhautuneet kansalaiset vaativat muutosta. Onneksi Venäjällä kansa ei innostu niin helposti barrikadeille kuin arabimaissa, jolloin Pohjois-Afrikassa näkyneet muutokset eivät ole kertarysäyksellä mahdollisia Venäjällä. Pidän venäläisten hidasta syttymistä siksi onnekkaana, että on aina huolestuttavaa kun ydinasevallan sisällä alkaa tapahtua poliittisia muutoksia joiden kulkua ei voida selkeästi ennakoida. Tämä ei mielestäni ole inhorealismia vaan reaalipoliittista ajattelua. Venäjän kohdalla muutoksen oikeusvaltioperiaatteita kunnioittavaksi ja demokraattisesti johdetuksi valtioksi tulee tapahtua hallitusti.
Venäjän tämän hetkinen tilanne on mielenkiintoinen, sillä tasan 20 vuotta sitten maassa kuohui myös. Tapaninpäivän iltana 1991 maailma sai seurata kuinka punalippu laskettiin viimeisen kerran alas Kremlin lipputangosta ja Neuvostoliiton 74 vuotta kestänyt kommunistinen yhteiskuntakokeilu oli ohitse. Maailmalla juhlittiin Neuvostoliiton hajoamista ja kylmän sodan päättymistä, mutta Venäjällä alunjuhlinta muuttui karuksi todellisuudeksi. Se mikä olisi voinut johtaa demokratian voittoon, muuttui suurvallan sisäiseksi kaaokseksi ja henkiseksi hajanaisuudeksi. Siirtyminen nopeasti suunnitelmataloudesta markkinatalouteen aiheutti valtaisia ongelmia, joita ei ole saatu korjattua edes 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kaikki eivät kokeneet Jeltsinin järjestelmää omakseen. Vaikka miljoonat ihmiset olivat vihanneet kommunistista diktatuuria, olivat monet neuvostokansalaiset aidosti ylpeitä isänmaastaan. Olihan Neuvostoliitto kylmän sodan aikana kiistatta maailman toinen supervalta. Asema, jonka se oli saanut lyötyään Saksan Suuressa Isänmaallisessa Sodassa. Tällainen historiankuva ei ollut pelkkää propagandaa vaan se oli juurtunut syvälle kansalaisten tietoisuuteen.
Joulun lähestyessä on hyvä unohtaa hetkeksi maailman melskeet ja rauhoittua lataamaan akkuja tulevaa vuotta varten. Voimien kerääminen on tarpeen sillä, tiistain välikysymyskeskustelua seuratessa ja aina vaan uusien uutisten tulviessa Euroopan talouskriisistä, ongelmat eivät näytä olevan poissa Joulun jälkeenkään. Edessä olevista haasteista huolimatta haluan toivottaa kaikille Keski-Suomen Viikon lukijoille oikein punaista ja rauhallista Joulua!
Jani Kokko
Kunnanvaltuutettu
Muurame
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti