Lakia ja järjestystä pakoileva Wikileaksin perustaja Julian Assange sai erävoiton Britannian ja Ruotsin viranomaisista Ecuadorin myönnettyä hänelle poliittisenturvapaikan. Näin Assange välttynee häntä uhkaavilta seksirikossyytteiltä ja oikeudenkäynniltä Ruotsissa. Assangesta on tehty sananvapauden esitaistelija sekä todellinen marttyyri, jolla tuntuu olevan vastassa koko läntinen maailma. Ylevistä arvoistaan huolimatta Assange ja hänen kannattajansa eivät ole toimineet omille arvoilleen uskollisina. Yltiöpäisen avoimuuden kannattajat eivät halunneet avoimuutta loppuun asti, ei haluttu edes selvittää Assangea vastaan esitettyjen syytteiden todenperäisyyttä. Sen sijaan on kyseenalaistettu Ruotsalainen oikeusjärjestelmä ja automaattisesti tulkittu syytökset poliittiseksi ajojahdiksi. Jos emme tässä maailmassa voi luottaa Ruotsin oikeuslaitoksen puolueettomuuteen niin mihin sitten voimme ylipäätään luottaa?
Ecuadorin Assangelle tarjoama poliittinen turvapaikka ei ole pyyteetön. Esiintymällä avoimesti
Julian Assangen tukijana, Ecuadorin presidentti Rafael Correa pystyy vahvistamaan omaa asemaansa suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan antiamerikkalaisiin presidentteihin, kuten Bolivian Eva Moralesiin ja Venezuelan Hugo Chavesiin.
Itse Wikileaksin, kuten Assangen, toiminta on ristiriitoja herättävää. Sivusto on paljastanut
esim. Irakin sodan ihmisoikeusrikoksia, mutta kuinka paljon rikollista toimintaa voidaan perustella sananvapauden sekä yleisenhyvän edistämisellä? Satojentuhansien salaisten diplomaattiviestien julkaiseminen ei palvele kenenkään etua ja suurta vahinkoa onkin aiheutettu kansainväliselle diplomatialle, joka ensisijaisesti perustuu luottamukseen. Diplomatian lisäksi Wikileaks on onnistunut hankaloittamaan turvallisuuspalveluiden työtä kansalaisten suojelemiseksi.
Turvallisuuspalveluiden työ kansalaisten suojelemiseksi on nykyaikana erittäin haasteellista, niiden onnistumiset ovat salaisia ja epäonnistumiset julkisia. Wikileaksin ”avoimuuden puolustaminen” ei ainakaan edesauta viranomaisten työtä. Kantavatko nämä sananvapauden ”esitaistelijat” vastuun siinä tapauksessa, mikäli Wikileaksin paljastuksien ansiosta terroristit pystyvät surmaamaan satoja ihmisiä? Vai onko syy silloin turvallisuuspalveluiden, jotka epäonnistuivat tehtävässään?
Wikileaksin tukijoiden viha on kohdistunut erityisesti Britannian, Ruotsin ja Yhdysvaltain
hallituksiin sekä viranomaisiin. Onko asia nähtävä niin, että kuka tahansa henkilö tai taho, joka suhtautuu kriittisesti Wikileaksiin ja pitää sen toimintaa arveluttavana, on julkisen tiedonvälityksen vihollinen ja kansalaisoikeuksien vastustaja?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti