Maastrichtin sopimuksesta alkanut integraation syventäminen on ajautunut tyveneen viime vuosien aikana. Vakavasti voidaan pohtia oliko vuosien 2004 ja 2007 laajentumiset liian nopea, Unionin poliittisten instituutioiden ja rakenteiden kehittämisen kanssa? Poliittisten instituutioiden vallan vahvistaminen, erityisesti parlamentin, on tärkeää lisättäessä kansalaisten luottamusta Euroopan Unioniin ja sen toimintaan. Tällä hetkellä suurin osa kansalaisista pitää koko Unionia Brysselistä käsin johdettavana byrokratiatehtaana, eikä vähiten Timo Soinin puheiden ansiosta. Populististen ja euroskeptisten liikkeiden lisätessä kannatustaan on Unionin rakentaminen tehty vaikeammaksi. On selvää että 27 maan Unionissa yhteisistä linjoista Unionin tulevaisuuden suhteen on paljon vaikeampi sopia kuin kuuden perustajajäsenen aikana. Kansallisten näkökulmien erilaisuudesta ja ääriliikkeiden noususta huolimatta pitää pystyä selkeästi määrittelemään kumpaan suuntaan Unionia tullaan kehittämään: ”Euroopan Yhdysvalloiksi” vai enemmän talousliittoon painottuvaksi valtioiden liitoksi?
Euroopan Unionin tulevaisuuteen vaikuttaa hyvin suuresti se miten talousahdinkoon ajautuneiden euromaiden ongelma tullaan hoitamaan. Hoidetaanko se oikeudenmukaisesti ja vaaditaan myös markkinoilta vastuuta vai jatketaanko oikeistolaisten poliitikkojen linjalla, jossa rahaa syydetään ongelmamaille ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Haluammeko siis sammuttaa ongelman ja estää uuden palon syttymisen vai pelkästään padota sen ja toivota ettei se leviä? Sosialidemokraattinen liike on ollut vahvasti Euroopan integraation kannalla jo 1900-luvun alusta lähtien. Eri maiden sosialidemokraattiset puolueet ovat tiiviisti toimineet yhdessä koko 1900-luvun sosiaalisesti oikeudenmukaisen Euroopan rakentamisessa ja vaatineet Euroopan yhtenäisyyttä kansalliskiihkon ja sotien paineen alaisena.
Nykyinen kriisi tarjoaa mahdollisuuden Euroopan Unionille kasvaa entistä vahvemmaksi liittovaltioksi tai valtioiden liitoksi, riippuen kumpi tie tullaan valitsemaan. Perustehtävässä Unioni ja sen edeltäjät ovat jo onnistuneet: rauha on säilynyt Euroopassa. Viimeisten 60 vuoden aikana integraatiossa mukana olevat maat eivät ole käyneet keskenään sotia, tätä voidaan pitää suurena saavutuksena 1900-luvun ensimmäisen puoliskon historiaa muistellessa. Euroopan poliittiselle taivaalle kerääntyneistä pilvistä huolimatta integraation perusajatus kansojen yhtenäisyydestä ylitse valtioiden rajojen elää vahvana.
"Moninaisuudessaan yhtenäinen"
2 kommenttia:
Hieno Eurooppa-päivän kirjoitus! Muutama kommentti tulee mieleen:
Aloin lueskelemaan Amin Maaloufin kirjaa Maailma järkkyy - kun maailmamme kohtaavat. Hänen mukaansa Euroopan unioni on kadottanut suuntansa, kun kylmän sodan ajan kahtiajako Euroopassa päättyi ja muu maailma on omaksunut eurooppalaiset vapaan kaupan periaatteet. Tämä saattaa olla selittävä tekijä sinunkin pohtimaasi kysymykseen Euroopan tulevasta kehityksestä.
Euroopassa vallinnee tällä hetkellä melko laaja konsensus siitä, että talouskriisiä seuraavissa uudistuksissa myös ns. markkinat pitäisi saada kantamaan vastuunsa. Valitettavasti olen toistaiseksi kuullut hyvin vähän konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä tämä tarkoittaisi. Käydäänkö finanssispekulaatioilla rikastuneiden pankkiirien uima-altaisiin valamassa sementtiä? Yksi ratkaisu voisi olla EU:n institutionaalisten sääntöjen muuttaminen niin, että keskuspankkirahoitus sallittaisiin. Tämä veisi yksityispankeilta yhden suuren tulonlähteen, eurooppalaisten valtioiden luotottamisen huikean korkeilla koroilla.
Niin ja käsittääkseni Italia ei ole ollut vaatimassa muutoksia EU:n vapaaseen liikkuvuteen. Se pikemminkin hyötyy vapaasta liikkuvuudesta luottaen siihen, että Pohjois-Afrikasta tulevat ranskankieliset pakolaiset jatkavat matkaansa Italiasta Ranskaan, kunhan Italia vain myöntää heille viisumit. Tämä on tietysti saanut Ranskan hermostumaan.
Loistavaa, kerrankin kunnon argumentteihin perustuvaa ja ennenkaikkea rakentavaa keskustelua. Tätä harvoin tapaa Uuden-Suomen blogikommenteissa (kokemusta on).
Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta tuo Maaloufin kirja, täytyy tutustua siihen joskus. Unionin perusajatuksen eli rauhan säilymisen toteuttaminen ei kylmän sodan päättymisen jälkeen ole ollut haasteellinen tehtävä ja ehkä poliittisen kahtiajaon katoaminen on aiheuttanut epätietoisuutta siitä, mikä on Euroopan "suuri suunnitelma" tulevina vuosikymmeninä.
Välttämättä sijoittajien uima-altaita ei valeta umpeen, mutta nyt keskusteluissa on nostettu esiin mm. Kreikan velkojen uudelleenjärjestely. Tällöin velkataakkaa saatettaisiin keventää ja sijoittajat saisivat esim 50 % takaisin, mikä olisi selkeää vastuunjakamista sijoittajien kesken. Tuo EU:n institutionaalisten sääntöjen muuttaminen voi olla hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä kun yritetään estää uusien talouskriisien syntyminen.
Italia ei alunperin ollut vaatimassa rajoituksia vapaaseen liikkuvuuteen, mutta taannoin ollut tapaaminen Sarkozyn ja Berlusconin välillä johti tiettyihin lehmänkauppoihin maiden keskinäisissä suhteissa ja Italia antoi ainakin lehtitietojen mukaan hyväksynnän Ranskan ajamalle linjalle.
Lähetä kommentti