Murrosvaalit 2011

Vuosikymmeniin jännittävimmistä eduskuntavaaleista on kulunut reilu viikko ja paljon on kerinnyt tapahtua: Keskusta on onnistunut kääntämään takkiaan kepulaisenkin mittapuun mukaan hyvin nopeasti, Suomi on leimattu kansainvälisessä lehdistössä ”junttilaksi” (jälleen), Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten edustajat pystyvät jo hymyssä suin tulemaan toimeen keskenään ja Euroopan unioni sekä euroalueen maat ovat varpaillaan Suomen uutta EU-politiikka odotellessa.


Sotien jälkeisen Suomen eduskuntavaaleissa ovat vuosien 1945, 1970 ja 1995 vaalit saaneet seurakseen vuoden 2011. Suomen poliittisessa elämässä on harvoin koettu yhtä suurta myllerrystä Arkadianmäelle, jonka Perussuomalaisten murskavoitto ja Keskustan suurtappio tällä kertaa toivat.

Vuoden 1945 vaaleissa SDP koki musertavan tappion menettäen 35 paikkaa kommunistien saadessa takaisin poliittiset oikeudet ja SKDL:n noustessa eduskuntaan 49 paikalla. Veikko Vennamo ja SMP ottivat 1970 vaaleissa niin suuren voiton, etteivät Yleisradion silloisen vaalistudion tietokoneetkaan pystyneet ennustamaan puolueen kannatuksen suurta kasvua. SMP:n 17 lisäpaikkaa olivat erityisesti pois Keskustalta, tässä suhteessa historia on toistanut itseään. SDP:n lähihistorian suurin voitto tuli vuoden 1995 vaaleissa, puolueen lisätessään kannatusta 15 paikalla nostaen kansanedustajien määrän 63:een, silloisen valtapuolueen Keskustan romahtaessa 44:ään.

2011 eduskuntavaaleissa ei voida puhua muista voittajina kuin ainoastaan Perussuomalaisista, muut puolueet kisasivat ainoastaan siitä mikä puolue menettää vähiten paikkoja Perussuomalaisille. Paljon mainostettuja torjuntavoittoja ei kukaan saanut. Vaalientulos ennakoi parikymmentä vuotta jatkuneen konsensuspolitiikan loppua, mikä ei välttämättä ole huono asia. Nyt puolueiden poliittiset erot ovat todella tulleet esille, ainoastaan vaaliensuurhäviäjät Keskusta ja Vihreät eivät pystyneet tuomaan esiin omaa yksilöllistä linjaansa muihin puolueisiin nähden. Konsensuspolitiikan loppua osoittaa myös kansan antama suuri epäluottamuslause maata neljä vuotta johtaneen porvarihallituksen oikeistolaiselle politiikalle, josta Keskusta ja Vihreät saivat maksaa kovimman hinnan. Hallituspuolueiden kärsimää 27 paikan menetystä ei ole aikaisemmin koettu Suomen poliittisessa elämässä.

Ennakkoarvailuista poiketen ei Perussuomalaisten kannatuksen kasvu juurikaan nostanut äänestysaktiivisuutta. Kansalaiset kävivät uurnilla vain muutaman prosenttiyksikön enemmän kuin viime vaaleissa ja tälläkin kertaa nukkuvien puolue nousi suurimmaksi keräten kolmanneksen äänistä. Ne ihmiset, joilla olisi eniten voitettavaa äänestämällä, jättivät jälleen kerran käyttämättä äänioikeuttaan. Äänestysaktiivisuus oli selkeästi heikointa niillä seuduilla, joissa työttömyys, köyhyys ja sosiaaliset ongelmat ovat suurimmat. Näillä alueilla ei edes Perussuomalaisten hurmos tehonnut kansalaisiin.

Perussuomalaisten voittaessa Kokoomus, SDP, RKP ja KD selviytyivät ”kuivin jaloin” vaaleista. Kokoomuksesta tuli suurin puolue kannatuksen laskusta huolimatta, SDP selätti gallupit ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. RKP sai tiivistettyä rivinsä ja säilytti kansanedustajapaikkansa, Kristillisdemokraatit selvisivät olosuhteisiin nähden hyvin. Sen sijaan Keskusta ja Vihreät romahtivat vaaleissa.

Huolimatta pääministerinpaikasta Keskusta oli silti neljä vuotta hallituksessa Kokoomuksen aisankannattajana, Kokoomus teki merkittävimmät poliittiset päätökset ja Keskusta totteli. Puolue unohti omat kannattajansa ja tätä linjaa edustaa mm. jätevesiuudistus, postilaki, energiaratkaisut, jne. Viimeisenä naulana Keskustan arkkuun iskeytyi kriisin ajautuneille euromaille lahjoitettu miljardiapu, tämä vielä Euroopan unioniin ja euroon kannattajakunnan mukaan skeptisimmin suhtautuvalta puolueelta. Keskustan yritys muuttua liberaaliksi yleispuolueeksi on epäonnistunut suuresti, liberaalien city-kepulaisten linjan erotessa merkittävästi maaseudulla vallalla olevasta alkiolaisesta keskustalaisuudesta. Kiviniemen edustaessa liberaalia linjaa oli selvää, ettei hänen käyttäminen vaalikampanjoinninkärkenä ollut strategisesti järkevää.

Vihreät puolestaan saivat huomata, ettei puolue voi pestä käsiään neljä vuotta jatkuneesta oikeistopolitiikasta. Vihreiden voittokulun katkaisi ennen kaikkea puolueen linja hallituksessa, joka oli hyvin kaukana ympäristöntilasta huolta kantavasta puolueesta. Sanat ja teot olivat hyvän räikeässä ristiriidassa ja tämän kansalaiset kyllä huomasivat. Vihreät äänestivät ydinvoimanlisärakentamista vastaan ja yrittivät sillä kirkastaa marttyyrin sädekehäänsä, jäämällä kuitenkin hallituksen he eivät voi välttää päätöksen moraalista vastuuta. Vihreiden lähteminen hallituksesta olisi osoittanut puolueella olevan todellakin selkärankaa ja periaatteita joista ei jousteta, tämän tilaisuuden he jättivät kuitenkin käyttämättä. Tällä vaalikaudella Vihreät kirkastivat kuvaansa ainoastaan Kokoomuksen puisto-osastona. Vaaleissa Vihreiden moraalinen ylemmyydentuntonsa koki kolauksen heidän päävastustajan Perussuomalaisten ottaessa murskavoiton. On hyvä, että kansalaiset äänestyskäytöksellään osoittivat mielipiteensä Vihreiden politiikasta, oppivathan tällä tavalla (toivon mukaan) hieman nöyryyttä. Vihreät voivat kerrankin puolueensa historian aikana miettiä olisiko nyt eteen tullut sellainen tilanne, että he olisivat joskus olleet ja toimineet väärin?

Historiallisten vaalien jälkeen edessä ovat historiallisen hallitusneuvottelut, ainakin vaikeuden suhteen. Aikaisemmin kaksi suurta puoluetta on pyrkinyt kompromissiin hallituksen linjasta, johon apupuolueet ovat sitten sopeutuneet. Tällä kertaa hallituksen yrittää muodostaa kolme kannatukseltaan tasavahvaa puoluetta joiden poliittiset linjat eroavat hyvin paljon. Hallitustunnustelija Kataisesta voi hyvinkin tulla vähemmistöhallituksen pääministeri. Vaikkei vähemmistöhallitusta kuitenkaan tulisi, niin epäilen vahvasti sitä pystyykö enemmistöhallituskaan istumaan koko vaalikautta. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä Perussuomalaisten tuleminen hallitukseen, vaikka heistä hallituspuolue on jo lehdistön toimesta tehty. 

Loppuun vielä muutama sana vaalien vaikutuksesta maamme poliittiseen historiaan. Uskallan väittää, että Kiviniemestä tuli näiden vaalien jälkeen viimeinen keskustalainen pääministeri ja Maalaisliitto/Keskustan valta-asema Suomen politiikassa on näiden vaalien jälkeen murtunut. Keskustasta tulee muodostumaan samanlainen pienpuolue kuin muistakin keskustapuolueista Euroopassa. Toiseksi uskallan väittää, että vaalitulos todennäköisesti katkaisee RKP:n 43 vuotta kestäneen hallituskauden. Ensimmäistä kertaa enemmistöhallituksen muodostaminen ei tarvitse ”meille käy kaikki ja periaatteita, joista pitää kiinni ei ole” –RKP:tä ja ruotsinkieleen penseästi suhtautuvat Perussuomalaiset tuskin edes RKP:tä hallitukseen huolisivatkaan. Ikiaikaisen hallituspuolueen päätyminen oppositioon olisi suuri järkytys RKP:n kansanedustajille, sillä heistähän kaikki ovat toimineen ainoastaan hallituspuolueen edustajina.