Republikaanien Trumpilla sininen
kravatti ja demokraattien Clintonilla punainen puku. Näistä lähtöasetelmista
ehdokkaat käynnistivät ensimmäisen vaaliväittelynsä. Värivalinnat olivat
tietoisia. Ääniä näillä ei tule mutta ovat Yhdysvaltain politiikassa perinteinen
osoitus ehdokkaan "kyvystä" ylittää puoluerajat.
Noin kymmenen minuuttia. Se oli
aika, jonka Donald Trump pystyi esiintymään presidentillisenä. Hän
rauhallisuutensa, kohteliaisuudet ja rationaalisuus ennustivat hyvin tasaista
väittely. Kymmenen minuuttia kestäneen vakauden jälkeen perinteisempi Donald
Trump nousi esille ja loppuosa väittelystä oli hänen osaltaan populistista
huutamista.
Avauspuheenvuoroissa Clinton
keskittyi korostamaan kampanjansa ydinteemoja kuten miesten ja naisten
palkkaerojen kaventamista, julkisia infrahankkeita ja panostamista koulutukseen
sekä konkreettisia keinoja amerikkalaisten elämän parantamiseksi. Trump
puolestaan keskittyi nykyisten ongelmien listaamiseen ja syyttämään tilanteesta
presidentti Obamaa ja Hillary Clintonia.
Donald Trumpille ainoa hyvä hetki
oli väittely vapaakaupasta ja kauppasopimuksista. Tässä teemassa hän pystyi
parhaiten nostamaan konkreettisi linjauksia esille miten hän estäisi
työpaikkojen siirtymisen ulkomaille ja toisi toisaalta työpaikat sieltä
takaisin Yhdysvaltoihin. Useaan otteeseen Yhdysvalloille haitallisesi tuomittu
Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta sai osansa Trumpin kritiikistä.
Muutoin väittely oli Clintonin
hallitsema. Hyvällä valmistautumisella Clinton pystyi väistämään taitavasti
Trumpin yritykset hyökätä ja virittämään hänelle muutaman ansan, joihin Trump
upposi korviaan myöten.
Ensimmäisen kerran Trump menetti malttinsa
täysin kun Clinton vihjaili Trumpin piilottelevan varallisuus- ja
veroselvityksiä siitä syystä ettei hän ole niin rikas kuin väittää olevansa tai
anna niin paljon rahaa hyväntekeväisyyteen kuten hän on kehunut.
Ajoittain Clinton esiintyi lähes
äitimäisenä hahmona, joka yrittää hymyillen ja rauhallisesti saada
kiukuttelevaa lasta rauhoittumaan. Tällainen käytös toi häneen paljon kaivattua
pehmeyttä mutta miesäänestäjien keskuudessa tämä nähdään heikkoutena.
Lopullisesti väittely kallistui
Clintonin eduksi kun Trump syytti häntä
valmistautumisesta tähän väittelyyn, Clintonin olemuksesta ja ilmeestä näki
hänen tietävän tilaisuuden koittaneen ja iski vahvasti takaisin. "Aivan
kuin syyttäisit minun valmistautuneen tähän väittelyyn. Niin minä olenkin
valmistautunut. Ja tiedätkö Donald mihin muuhun olen valmistautunut? Olemaan
Yhdysvaltain presidentti." Clintonin kommentti sai yleisöltä, jonka piti
pysyä hiljaa, raikuvat suosionosoitukset.
Väittelyn loppupuolella keskustelu turvallisuudesta, Lähi-idästä ja Yhdysvaltain suhtautumisesta liittolaisiin osoitti Clinton ulko- ja turvallisuuspoliittisen pätevyyden ja toisaalta Trumpin heikkouden kysymysten suhteen. Trump edelleen nosti esille näkemyksenä ettei Yhdysvaltain tule puolustaa liittolaisiaan, jos ne eivät ole täyttäneet velvollisuuksia Yhdysvaltoja kohtaan sekä useiden asiantuntijoiden tyrmäävät väitteen ydinaseiden sallimisesta mm. Japanille ja Etelä-Korealle.
Clinton tyytyi tyrmäävään Trump
esitykset yksiselitteisesti vastuuttomina ja korosti Yhdysvaltain sitoumuksien
pitävän liittolaisille. Hänen näkemyksenä Lähi-idän nykyisen kriisin,
erityisesti ISIS:n kukistamisesta onnistuivat niin hyvin, että väittelyn aikana
suoritetuissa kohderyhmähaastatteluissa hänen kannatuksensa nousi vahvimmin
Donald Trumpin ja republikaaniäänestäjien keskuudessa.
Nostin eilen blogissani esille
kolme asiaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota ensimmäisessä
vaaliväittelyssä:
1.
Kuinka hyvin Donald Trump pystyy osoittamaan presidentillisyyttä?
Ei ollenkaan. Väittelyn alkuhetkien
presidentillisyys karisi nopeasti rääväsuisen populistin tieltä.
2.
Pitääkö Hillary Clinton väittelyn asiakysymyksissä vai ryhtyykö hän
luonneväittelyyn vastaehdokkaansa kanssa?
Clinton pitkä ja monipuolinen valmistautuminen
näkyi väittelyssä. Hänellä oli selkeästi halussaan faktatiedot ja tarkat luvut
niin omista kuin myös Donald Trumpin linjauksista. Hän oli itse asiassa
paremmin perillä Donald Trumpin politiikasta kuin Trump itse. Clinton ei
lähtenyt luonneväittelyyn mollaamalla Trumpin henkilökohtaisia ominaisuuksia
vaan keskittyi omien vahvuuksiensa korostamiseen. Ylimielisyyttä Trumpia kohtaan
ei näkynyt ellei sellaiseksi lasketa ajoittaista äitimäistäisuhtautumista
Trumpin tiuskimiseen.
3.
Kuinka hyvin Trump pystyy pysymään asiassa ja puhumaan ilman etukäteen
valmisteltua nuotitusta koko 1,5 tunnin väittelyn ajan?
Lähes koko väittelyn ajan Trump tyytyi
pomppimaan asiasta toiseen ja puhumaan asian vierestä. Ajoittain hän jopa
kieltäytyi vastaamasta toimittajan esittämään kysymykseen ja siirtyi puhumaan
aivan jostain muusta. Valmistautumattomuus kostautui nyt Trumpille. Ajoittain
hänen ilmeestään näki hänen olevan yllättynyt Clintonin valmiista vastauksista
sekä faktatiedoista, joita Clinton oli onnistunut kaivamaan esimeriksi Trumpin
liiketoiminnasta.
Heti väittelyn jälkeen useat
politiikan kommentaattorit ovat yksiselitteisesti todenneet Trumpin hävinneen väittelyn.
CNN kyselytutkimuksessa vastaajista 62 prosenttia sanoi Clintonin voittaneen
väittelyn ja ainoastaan 27 prosenttia Trumpin. Donald Trumpin kannalta on
negatiivista miten useat republikaaneja lähellä olevat tahot ovat myös
kommentoineen Trumpin epäonnistuneen väittelyssä, tunnetuimpia näistä Fox News
sekä New Yorkin ex-pormestari Rudolph Giuliani.
Lavalla nähtiin kaksi ehdokasta
mutta vain yksi presidentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti