Pääministeri puhe ei tarjonnut toivoa tai ratkaisua

Pääministerin eilinen puhe kansakunnalle edusti historiallisuudestaan huolimatta perinteistä ja varsin latteaa suomalaista puhekulttuuria. Uusia avauksia puheeseen ei sisältynyt vaan pääministeri toisti jo monta kertaa kuultuja esityksiä ja perusteluita hallituksenesityksille. Petyin suuresti ettei pääministerin puhe sisältänyt uusia avauksia kriisin laukaisemiseksi, tämäntasoisissa puheissa kun on niin tavattu tehdä.

Kiitokset ansaitsee puheessa esitetyt näkemykset Suomeen tulevista pakolaisista ja heidän vastaanottamisestaan. Myös vetoomukset työmarkkinaosapuolille ratkaisun aikaansaamiseksi toivottavasti saavat vastakaikua. On varsin hyvä, että STTK ja Akava ovat jo alkaneet työstää omia esityksiään.   

Puheen talouspoliittiset näkemykset eivät luottamusta herättäneet. Kukaan ei kiistä vaikeiden päätösten ja sopeutusten välttämättömyyttä, mutta ne tulee tehdä oikeudenmukaisesti. Vaatimukset Suomen uudistamisesta yhteistyössä ontuu hallituksen sanelupolitiikan ääressä. Mistään solidaarisuudesta ei voida puhua kun pääministeri vaatii yrityksiltä ja johtajilta isänmaallisuutta ja työntekijöiltä puhdasta rahaa.

Sotien jälkeen Suomi nousi yhteisyöllä ja oikeudenmukaisella taakanjaolla. Jokainen antoi sen minkä pystyi yhteiskunnalle ja jokainen sai yhteiskunnalta sen, minkä tarvitsi. Tätä toivoisi nyt maan hallitukselta, tässä suhteessa pääministerin puheen tulisi vastata enemmän tekoja.

Retorisesti pääministerin puhe oli heikko, suomalaisella tasolla normaali. Ideologisilla faktoilla perustellut argumentit eivät herättäneet vahvoja tunnereaktioita. Pääministerin tasainen ja monotoninen puheääni yhdistettynä kankeaan esiintymiseen teki puheesta raskasta seurattavaa. Olisin toivonut puheen suorana lähetyksenä, se olisi tehnyt viestistä lähestyttävämmän ja vaikuttavamman.

Kuka ikinä pääministerin puheen kirjoittikin, toivon hänen jo saaneen eilispäivän aikana potkut.

Yhdessä asiassa Sipilä kuitenkin oli puheessaan oikeassa: hallituksella on mandaatti toimia. Huhtikuun eduskuntavaaleissa 57 prosenttia äänestäneistä antoi äänensä nykyisille hallituspuolueille. Mikäli oikeistohallituksen esitykset eivät miellytä, kansalaisten kannattaa miettiä olisiko huhtikuun 19. päivä kannattanut äänestää toisella tavalla. Myös ne 29,9 prosenttia äänioikeutetuista, jotka jättivät kokonaan äänestämättä, voivat miettiä olisiko kannattanut toimia toisin.

Puutteistaan ja kankeudestaan huolimatta pidin kuitenkin pääministerin puhetta kansakunnalle raikkaana tuulahduksena maailmalta monipuolistaa poliittista keskustelukulttuuria Suomessa. Verrattuna esimerkiksi pääministerin tiedonantoon eduskunnalle. Olen nähnyt monta pääministerin tiedonantoa eduskunnalle ja se älämölö ei palvele ketään, vähiten kansalaisten tiedonsaantia. Parlamentaarinen debatti on asia erikseen.

Eilisen kaltaisia ulostuloja sekä presidentti että pääministeri voisivat tehdä useamminkin tulevaisuudessa. Vielä kun tästä maasta löytyisi ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa retorisesti taidokkaita puheita ja poliitikkoja, jotka osaisivat sellaisia puheita esittää.