Tarpeellisia uudistuksia tulossa

Useissa varuskunnissa soi Narvan marssi puolustusvoimauudistuksen johdosta. Varuskuntien lakkautukset ja toimintojen yhdistämiset ovat tyrmistyttäneet rajuudessaan useilla varuskuntapaikkakunnilla. Tärkeä lähtökohta puolustusvoimauudistuksessa on, että kenraalit tekevät suunnitelmat puolustuspolitiikka etusijalla, kuten nyt on tapahtunutkin. Varuskunnilla on tärkeä merkitys omilla alueillaan, mutta aluepolitiikalla ei voida puolustuspolitiikka tehdä. Pelkästään aluepoliittiset näkökulmat huomioonottaminen estäisi lähes kaikki konkreettiset uudistukset puolustusvoimien osalta politikoiden pitäessä kiinni omien alueidensa varuskunnista.

Uudistuksen jälkeenkin Suomi pitää kiinni sotilaallisen liittoutumattomuuden periaatteesta ja yleisestä asevelvollisuudesta. Myös koko maan puolustamisesta pidetään edelleen kiinni. Se miten käsite koko maan puolustaminen ymmärretään, tuntuu vaihtelevan suuresti julkisessa keskustelussa. Varuskuntien lakkautukset eivät myöskään heikennä maanpuolustustahtoa, vaikka tällaisia puheenvuoroja on jo kuultu. Muutoin tällä logiikalla suuressa osassa Suomea ei koskaan olisi edes ollutkaan maanpuolustustahtoa, jos se pelkästään on kiinni alueilla olevissa varuskunnissa.

Kenraalit ovat uudistuksessa hyvin täyttäneet tehtävänsä, mutta politikoinnilla on tainnut olla osuutta lakkautettavia varuskuntia valittaessa. Olisi mielenkiintoista kuulla mitkä puolustuspoliittiset perusteet puoltavat esim. Keuruun varuskunnan lakkauttamista ja Uudenmaan prikaatin säilyttämistä?

Toinen aihe Narvan marssi soittamiselle koskee kuntia, kun paljon kohua herättänyt kuntauudistustyöryhmän loppuraportti julkaistiin. Monta kertaa on jo todettu, että kuntauudistus on tarpeellinen sillä kuntien taloudellinen tilanne ja väestöllinen huoltosuhde heikkenevät rajusti tulevien vuosien aikana. Laadukkaiden kuntapalveluiden säilyminen kaikissa maan kunnissa edellyttää suuria uudistuksia palveluiden järjestämisessä ja niiden rahoituksessa. Epädemokraattiset hallintohimmelit saadaan uudistuksen myötä kuopattua ja palautettua valta palveluista päätettäessä oikeisiin käsiin eli kuntalaisille.

Kuitenkaan palvelut eivät parane karttoja piirtämällä ja rajoja siirtelemällä, mikä näyttää nyt olevan uudistuksen pääkärki. Kuntien taloudelliset vaikeudet eivät johdu kuntien lukumäärästä vaan kunnille asetettujen velvoitteiden epäsuhdasta taloudellisiin resursseihin nähden. Kuntatyöryhmän 600 sivuisesta raportista yli puolet keskittyy kuntien yhdistämisen esittelyyn eikä niinkään itse palveluihin, jotka ainakin sosialidemokraateilla ovat uudistuksen lähtökohta. Tekemällä uudistusta palvelut etusijalla pystytään estämään terveyserojen kasvaminen, korjata sosiaalihuollossa olevat puutteet ja palauttaa kuntademokratia takaisin kuntalaisille. Näihin uudistuksiin ei tarvita pakkoliitoksia tai karttaharjoituksia.

Viikolla Keskusta on aloittanut meuhkaamisen kuntauudistuksen täydelliseksi kaatamiseksi, heittäen rationaalisen keskustelun ja yhteistyön syrjään. Lähihistoriaa muistellen Keskustalla ei kuitenkaan ole varaa esiintyä nyt kuntien puolustajana. Keskustajohtoisten hallitusten ja keskustalaisten kuntaministerien toimesta on edellisillä vaalikausilla luotu suurin osa epädemokraattisista palveluhimmeleistä, lähtien aina PARAS hankkeesta, ja estetty todelliset uudistukset kuntapalveluiden turvaamiseksi.