Entisistä kilpakumppaneista on
tullut liittolaisia ja kylmän sodan päättymisen jälkeen mahdollistunut
itälaajentuminen on lähentänyt Euroopan maita entisestään. Rauha on säilynyt ja
jäsenmaat ovat vihkiytyneet kunnioittamaan demokratian, vapauden, sekä
kansalais- ja ihmisoikeuksien periaatteita.
Todellisuus on kuitenkin valitettavasti
kehittymässä toisenlaiseksi. Unelma rajattomasta Euroopasta on mennyt realismin
edelle ja itälaajentumisten seurauksena unioniin on liittynyt maita joiden
kohdalla voidaan kyseenalaistaan perusarvojen toteutuminen. Kaikki Itä-Euroopan
maat eivät olleet valmiita ja osa ei olisi vieläkään valmis unionin jäseneksi.
Romania ja Bulgaria ovat pitkään
polkeneet vähemmistöjen, erityisesti romanien oikeuksien, korruptio on yleistä,
eivätkä kansalaisvapaudet toteudu. Unkarin demokratiakehitys on mennyt vain
huonompaan suuntaan ja nyt Puolassa uusi
hallitus on ryhtynyt koviin toimiin lehdistön- ja ilmaisunvapauden
rajoittamiseksi. Näiden maiden hallitukset ja johtajat on toki valittu
demokraattisten vaalien kautta ja enemmistö kansalaisista on näin antanut heille
tukensa.
Kuitenkaan yksikään hallitus,
yksikään johtaja, ei voi ryhtyä länsimaisessa demokratiassa murtamaan
perusarvoja. Euroopan historiasta löytyy aivan liikaa esimerkkejä, joissa
demokratian kautta on lopulta tuhottu demokratia. Siksi on hyvä, että Euroopan
unionin on ryhtynyt toimiin Puolan hallituksen harjoittaman politiikan johdosta
ja osoittaa, ettei yksittäisellä jäsenmaalla ole veto-oikeutta unionin
arvoihin.
Siksi olen hyvin hämmästynyt
ulkoministeri Soinin plokikirjoituksesta, jossa hän toteaa seuraavaa:
"Puolassa pidettiin vapaat ja rehelliset
vaalit. Valta vaihtui ja vaalitulos vaikuttaa harjoitettavan politiikan
sisältöön. Se kai on vaalien tarkoitus, äänestyslipun voimaa.
EU- komissio alkaa mestaroimaan Puolan asioita.
Historia ei ole näköjään opettanut EU-uskovaisille yhtään mitään.
Vaaleilla valitsematon EU- byrokraatti ei voi
kävellä itsenäisen vaaleilla valitun päättäjän yli."
Suomen ulkoministeri antaa näin
tukensa Puolan toimille, jotka
heikentävät lehdistön- ja sananvapautta. Jakaako Suomen ulkoministeri
unionin perusarvot, jotka samalla ovat myös länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen
ja näin ollen myös Suomen arvot?
Heikki Haavisto, Paavo Rantanen,
Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Ilkka Kanerva ja Alexander Stubb. He ovat olleet
Suomen ulkoministereinä unioni jäsenyyden ajan. Kertaakaan heiltä ei kuultu
yhtä vähätteleviä lausuntoja kansalaisvapauksia kohtaan kuin nykyiseltä
ulkoministeriltä.
Nykyinen hallitus on keskenään
ristiriidassa katupartioista ja nyt näyttää siltä, että ulkoministeri Soini
vetää aivan omaa linjaa suhteessa kansalaisoikeuksiin. Onko Soinin lausunto
ulkoministerinä myös siis Suomen hallituksen linja? Toivottavasti vastaus on ei
ja se myös tuodaan esille.
Ulkoministeri Soinin toimintaa
seuratessa voin vain todeta, että Erkkiä on ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti