Kuka pystyy haastamaan presidentti Niinistön 2018?

Seuraavat presidentinvaalit käydään 2018 ja keskustelu potentiaalisista ehdokkaista käy vilkkaana. Yleisradion tänään julkaiseman presidenttikyselyn perusteella nykyinen presidentti Sauli Niinistö on suorastaan murskaavan ylivoimainen, mikäli hän päättää pyrkiä toiselle kaudelle. Vastanneista peräti 45 prosenttia tukee Niinistön uudelleenvalintaa, prosenttiluvut ovat hyvin samanlaiset kuin Tarja Halosella ennen vuoden 2006 presidentinvaaleja.

Puolueitten tarkasteltuna Sauli Niinistö kerää yli 40 prosentin kannatuksen SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan, RKP:n, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien keskuudessa. Vasemmistoliiton kannattajista Niinistöä tukee vain 23 prosenttia, mutta on tästä huolimatta ykkösehdokas. Ainoa poikkeus kyselyssä ovat Vihreät, joista 34 prosenttia kannattaa Pekka Haavistoa ja 25 prosenttia Niinistöä. Vihreät selkeästi haikailevat uuden Haavisto-ilmiön perään. Haaviston ehdokkuus on kuitenkin varsin epätodennäköistä ja ilmiö kutistuu paljon kuudessa vuodessa. Tämän on todistanut Elisabeth Rehn vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaaleissa. Vihreiden on myös turha odottaa Haaviston kampanjasta nostetta puoluekannatukseen sillä se osoittautui tehottomaksi jo 2012 vaaleissa.

Löytyykö Sauli Niinistölle uskottavaa haastajaa?

Todellista haastajaa on vaikea löytää. Pienpuolueilla (RKP, KD, Vasemmisto ja Vihreät) ei ole tarjolla yhtään ehdokasta, joka pystyisi uskottavasti haastamaan nykyisen presidentin.

Perussuomalaisilla Timo Soini on jo ilmoittanut, ettei pyri enää presidentiksi. Nykyiseltä ulkoministeriltä päätös on erikoinen, sillä nykyinen asema mahdollistaisi uskottavan kampanjan rakentamisen. Toisaalta Soini on kyselyiden mukaan epäsuosituin henkilö presidentiksi, joten tätä vasten päätös on ymmärrettävä. Muita ehdokkaita ovat europarlamentaarikko Jussi Hallo-aho sekä puolustusministeri Jussi Niinistö. Heiltä kuitenkin puuttuu presidenttiehdokkaalta vaadittava valtiomiesmäisyys ja he ovat myös lähes yhtä epäsuosittuja presidentiksi kuin Timo Soini. Luonnollisesti puolueen täytyisi pysyä kasassa seuraaviin presidentinvaaleihin asti, tämä toki ei ole itsestäänselvyys.

Keskustalla vahvat nimet ovat kaikki entisiä pääministereitä: Vanhanen, Jäätteenmäki ja Kiviniemi. Vanhasen ehdokkuutta tukee kokemus ja Jäätteenmäkeä sekä Kiviniemeä sukupuoli, uskottavalle naisehdokkaalle tuntuu olevan tarvetta puolueella kuin puolueella. Keskustalaisista peräti 56 prosenttia tukee Niinistöä, mikä heikentää potentiaalisten ehdokkaiden halua asettua ehdolle. Luonnollisesti kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on varmasti käytettävissä neljättä kertaa Keskustan ehdokkaaksi, hänen ehdonkuutaan ei ole ennenkään poliittiset realiteetit tai faktat häirinneet.

SDP:llä ehdokasasettelussa painaa Paavo Lipposen surkea tulos ja 30 vuotta kestäneen presidenttiputken katkeaminen. Ehdokkaiksi on esitetty kansanedustajia Heinäluoma, Ihalainen ja Urpilainen sekä Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikasta. Aikanaan Suomen pankki oli hyvä presidenttikasvattamo mutta eurojäsenyyden aikana pankin ja sen pääjohtajan rooli on kaventunut. Liikasella on asiantuntemusta presidentiksi mutta tunnettavuus on heikkoa uusien äänestäjäryhmien keskuudessa. Jutta Urpilaisen pidetään tietyissä demaripiireissä pätevänä ja uskottavana ehdokkaana. Toisaalta hänen pätevyyttään ja kykyjään arvosteltiin sekä puolueenpuheenjohtajana että valtiovarainministerinä. "Epäpätevyys" johtokin hänen äänestämiseensä syrjään puheenjohtajuudesta ja myöhemmin valtiovarainministerin tehtävistä.

Varteenotettavin ehdokas on entinen puhemies ja nykyisen kansanedustaja Eero Heinäluoma. Hänellä on sekä arvovaltaa, asiantuntemusta että valtiomiesmäisyyttä tasavallan presidentiksi. Kyvyt eivät kuitenkaan riitä jos Niinistö kerää yli 40 prosentinkannatuksen sosialidemokraattien keskuudessa. Heinäluoma on uskottava ehdokas, mutta onko riittävän uskottava haastamaan Niinistön?

Sauli Niinistön suosion salaisuus

Mikä selittää Sauli Niinistön kansansuosiota ja kannatusta puolueiden keskuudessa. Hän voitti vuoden 2012 vaalit tasavallan historian suurimmalla äänisaaliilla, joten mandaatti on ollut alusta lähtien vahva. Niinistön presidenttikaudella poliittisesti hajanaiset ja toimintakyvyttömät hallitukset ovat korostaneet presidentinroolia ja mahdollistaneet laajemmat toimintavapaudet. Hänen kokemuksensa pitkäaikaisimpana valtiovarainminiterinä antaa asemaa irtaantua presidentin perinteisestä toimintakentästä eli ulkopolitiikasta ja antanut mahdollisuuden osallistua aktiivisesti talouspoliittiseen keskusteluun. Tästä on häntä on poliitikkojen taholta arvosteltu, mutta kansalaiset ovat nähneet presidentin toiminnan varsin positiivisena. Yllättävät muutokset ulko- ja turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä ovat pitäneet presidentin aktiivisena, varsinkin nykyisen hallituksen aikana, jonka ulkopoliittinen kokemus on varsin kapea. Presidentistä on jälleen tullut suvereeni ulkopolitiikanjohtaja.

Kokonaan toinen kysymys on haluaako Sauli Niinistö toiselle kaudelle. Hän olisi silloin 70-vuotias eli iän puolesta on mahdollisuuksia mutta onko kiinnostusta? Nykyisillä valtaoikeuksilla presidenttiys on seremoniallinen, joka kahlitsee aktiivisen poliitikon. Mahdollisuuksia kansainvälisiin tehtäviin löytyy ja varsinkin pitkä kokemus talouspolitiikassa avaa johtotehtäviä useissa kansainvälisissä järjestöissä. Hyvänä esimerkkinä yhden kauden presidentistä on Martti Ahtisaari, jonka arvostus ja tehtävät ovat vain kasvaneet presidenttikauden jälkeen.