Oikeusministeriön työryhmä, joka pohti äänestysikärajan laskemista 16-vuoteen kunnallisvaaleissa, sai työnsä valmiiksi. Työryhmä jätti ottamatta selkeästi kantaa varsinaiseen kysymykseensä, tulisiko äänestysikärajaa laskea? Sen sijaan työryhmä tehtaili joukon ”toisaalta ja toisaalta” vastauksia; toisaalta nähdään hyväksi mutta toisaalta taas ei. Oikeusministeri Braxin mukaan 16-vuotiaat pääsivät todennäköisimmin äänestämään vasta vuoden 2016 kunnallisvaaleissa, koska asia vaatii perustuslain muuttamisen. Perustuslain muuttaminen taas vaatii hyväksynnän kahden eri eduskunnan aikana ennen kuin perustuslainmuutos tulee voimaan.
Mikäli äänestysikäraja laskee se murtaa Suomessa kauan vaalitun ja ylpeydenaihetta herättäneen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja demokraattisen osallistumisen, vaikka sen juuri pitäisi tätä edesauttaa. Suomessa ei tämän enää olisi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaan kansalaiset olisi jaoteltu eri ryhmiin. Minusta tämä olisi hyvin erikoinen perustuslaillinen tilanne. Yleistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi äänestää kaikissa vaaleissa. Yhtäläistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi asettua ehdolla. Nämä kaksi kun vielä ovat olleet suomalaisen demokratian peruspilareita jo silloin kun säätyvaltiopäivistä siirryttiin maailman edistyneimpään kansanvaltaan 1900-luvun alussa.
Tuntuu hullulta miten äänestysintoa yritetään saada nostettua lisäämällä äänioikeutettujen joukkoa vielä sellaiseen väestöryhmään joista ylipuolet ei tulisi äänestämään. Enemmän pitäisi miettiä politiikan sisältöä ja yrittää sen kautta saada nyt äänioikeutettuina olevia äänestämään. Tosin ei ole mikään ihme jos kansalaiset eivät halua äänestää ja kokevat ettei sitä kautta voi vaikuttaa kun eturivin poliitikot ovat esillä enemmän rikostutkinnan tai naisasioidensa johdosta kuin poliittisista kysymyksistä.
Jos laskevat äänestystilastot alkavat kyllästyttää poliitikkoja ja dosentteja, jotka joutuvat jokaisissa vaaleissa kommentoimaan ”miksi äänestysaktiivisuus taas laski” niin asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: äänestysvelvollisuus. 100 % aktiivisuus taattu ja ei tarvitse miettiä miten kansalaiset houkutellaan uurnille. Tietysti joku nyt saattaa ajatella, ettei tällainen järjestelmä kuulu demokratiaan vaan enemmän diktatuureihin. Kuitenkin tällä hetkellä mm. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Italiassa ja Kreikassa, jotka ovat demokraattisesti hallittuja maita, on äänestysvelvollisuus.
Yleisesti on esitetty äänestysiän laskemista kunnallisvaaleissa, koska asiat ovat ”helpompia” kuin eduskunnassa. Tämän vertailun perusteella en katso, että 16-vuotiaat olisivat vielä kypsiä päättämään edes kunnallisvaaleissa asioista, koska myös kunnissa teemme aika isoja ja tärkeitä päätöksiä. Tällä hetkellä on hyvin paljon vaikuttamiskanavia nuorille, jotka eivät vielä saa äänestää valtiollisissa vaaleissa. Löytyy erilaisia nuorisovaltuustoja ja – foorumeita, harrasteryhmiä, nuorten yrittäjyystaloja, kouluissa aktiivista toimintaa jo ala-asteelta lähtien. Silti nuoria ei saada tarpeeksi mukaan toimintaan, miten sitten äänestysiän laskeminen yhtäkkiä ratkaisisi tilanteen? Samanlaiset nuoret kuten minä yläasteaikanani ja toiselle asteella, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnasta, tulevat äänestämään myös silloin kun saavat äänioikeuden.
Nykyinen koulutusjärjestelmä tulisi muuttaa ennen äänestysiänlaskemista, sillä tällä hetkellä politiikan ja yhteiskunnan toiminnan sekä ymmärtämisen opetus on aika lapsipuolen asemassa yläasteissa. Miten 16-vuotiaat pystyisivät valitsemaan ehdokkaansa jos he eivät edes tiedä perusasioita poliittista puolueista tai asioista joista kunnissa päätetään? Yhteiskuntakasvatusta tarvitaan ehdottomasti lisää ennen äänestysiän laskemista!
Osa perustelee äänestysiän laskemista puolestaan sillä, koska kirkollisvaaleissakin saavat nuoret äänestää. Henkilökohtaisesti en käyttäisi kirkkoa, joka ei katso hyvällä työntekoa sunnuntaina, kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä raamatun perusteella sallii orjat, esimerkkinä edistyksellisestä toiminnasta.
Saatan nyt lopuksi hieman provosoida, mutta jos muistelen omaa yläasteaikaani jossa ei minun lisäksi ollut kovin montaa maailman menosta tai edes kunnan menosta kiinnostunutta ihmisistä niin silloisten keskusteluiden perusteella en kannata äänestysiänlaskemista. Todennäköisesti vaaleissa 16- ja 17-vuotialta ääniä saavilla olisi jotain seuraavista: joko hassu nimi, ulkonäössä jotain silmiinpistävää, he edustaisivat kommareita, persuja, Suomen kansan sinivalkoisia tai jotain muuta marginaalista ääriliikettä. Ja voin todeta vappuna ja viime viikonlopun koulujenpäättäjäisiä seuranneena ja lehdesti lukeneena, että eipä ole tilanne parantunut yhtään minun ajoistani.
Eli ministeri Brax ja kaikki tällä hetkellä valtaapitävät: kannattaisiko vielä hieman miettiä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Nyt oli kirjoitus sellaisesta aiheesta, että tuntui mielekkäältä kommentoida. Ollessani vielä alle 18-vuotias, asia nousi kerran esiin jopa oman ty:ni jäsenten aloitteesta. (Nämä ovat myös perhetuttuja.) Tunne oli todella omituinen siinä hetkessä. Keskimäärin reilusti yli 50-vuotiaat toverit alkavat yhtäkkiä puhumaan teini-ikäiselle lapselle äänestysiän laskemisesta. Ja nimenomaan sen puolesta, että minut(kin) vaan ääniuurnille heti ja siltä istumalta. Sittemmin olen asiaan heidän kanssaan kyllä palannut. Olen sanonut heille jokseenkin näin: "Jos teidän ikäisetkin toverit lähtee tuolle linjalle, sehän se vasta on brutaalia. Jos lapsi ei missään vaiheessa ole edes tutustunut ehdokkaiden ohjelmiin, mutta suostuu menemään äänestyskoppiin laittamaan lappuun jonkun sellaisen numeron, jota vastaan saa vaikkapa herkkumunkin, on kyseessä aikamoinen väärinkäytös." Että tällaista ilmapiiriä siis todella on ollut, tosin useampi vuosi sitten, aistittavissa. Kannatan siis vahvasti sitä, että äänestysikä on ja pysyy 18 ikävuodessa. Aivan, kuten blogistikin täällä järkeilee. Vaan mitkä ovat sitten niitä keinoja äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi? No, niitä on mielestäni kyllä useita. Edes äänestyspakko ei välttämättä ole se "oikotie onneen". Itse tiedän ainakin kymmenkunta sellaista henkilöä pienen kotitaajamani alueelta, jotka ennemmin menevät vaikka vankilaan joksikin aikaa kuin että kävisivät äänestämässä. Sen sijaan esimerkiksi siten, että puolueet toimisivat reilummalla tavalla ja esittäisivät viestinsä hyvää yleiskieltä, ei politiikan kapulakieltä, käyttäen, voitaisiin tulla aidosti lähemmäksi ihmistä. Populismia - yliretorisia lauseita, huudahduksia tms. ei tarvita. Hyvä yleiskieli rakentuu lähinnä ytimekkäistä virkkeistä ja tarkoista, käytännönläheisistä sanavalinnoista. Sanoja "painopiste", "keskiö" tai muita vastaavia sekä niiden johdannaisia ei tarvita. Esimerkiksi, lause "Terveydenhuoltopalveluissa painopiste tulee siirtää enneltaehkäisevään työhön" kääntyisi vaikkapa muotoon "Jatkossa neljä viidesosaa kaikesta terveydenhuoltotyöstä tulee olla ennaltaehkäisevää." Tällaisilla muutoksilla on mielestäni paljon toistaiseksi ymmärrettyä suurempi vaikutus tavalliseen kaduntallaajaan. Se on myös huomattavasti konkreettisempi, vaikkei sitä populismiksikaan voi järjellä mietittynä väittää.
Lähetä kommentti