Eilen Tasavallan Presidentti nimitti Mari Kiviniemen johtaman hallituksen virkaan ja tänään eduskunnassa on käyty kiihkeää debattia uuden hallituksen ohjelmasta ja tavoitteista. Hallituksen vaihdos ei kuitenkaan näytä muuttavan juuri mitään valtakunnan politiikassa edeltäjään, Vanhasen toiseen hallitukseen, verrattuna. Hallituksen linja pysyy samana, ainoastaan yksi ministeri on vaihtunut, kokoomus jatkaa päähallituspuolueena ja ministeri Katainen vetää ”varjopääministerinä” hallituksen toimintaa. Ainoastaan pääministeri näyttää pystyvän artikuloimaan itseään paremmin eikä näytä kokoajan pyytävän anteeksi olemassaoloaan eduskunnan ja median edessä kuten edeltäjänsä.
Suomalaisessa politiikassa on ollut havaittavissa viime vuosina toimintapa, jossa siirrytään ääripäästä toiseen, kultaista keskitietä ei tunnuta löytävän. Toiminta näkyy erityisesti siinä miten hallitukset pysyvät vallassa huolimatta niiden toimintamahdollisuuksien romahduksesta. Vanhasen toisen hallituksen aikana tuli tilanteita tilanteiden jälkeen, jossa hallituksen toimintakyky ja poliittinen uskottavuus oli mennyttä. Silti uusia parlamenttivaaleja ei haluttu hallituspuolueiden toimesta järjestää ja tässä nähdään nyt tulos: hallitus kyllä vaihtui mutta samat henkilöt jatkavat ja sama politiikka tulee jatkumaan. Uuden hallituksen olisi ollut, sen uskottavuuden kannalta, hyvä saada mandaatti kansalta vaalien kautta. Muutenkin nykyisen pääministerin valinta osoittaa hyvin erikoista toimintatapaa suomalaisessa demokratiassa. Nyt muutama tuhat ihmistä yhden puolueen puoluekokouksessa valitsi yli viisi miljoonaiselle kansalle pääministerin.
Historiallisessa katsannossa Suomen hallitukset ovat vaihtuneet yhtenään. Kivimäen vähemmistöhallitus pystyi suureksi yllätykseksi istumaan yli tuhat päivää 1930-luvun alussa, siis lähes koko vaalikauden. Mutta seuraavaa tuhannen rajan ylittävää hallitusta saatiin odottaa 70-luvun alkuun asti, jolloin Sorsan ensimmäinen hallitus aloitti tehtävässä. Vasta 1980-luvun alussa hallituksen ovat istuneet koko vaalikauden, Jäätteenmäen 68 päivän hallitusta lukuun ottamatta. Hallitusten nopeaa vaihtumista osoittaa se, että Kiviniemen hallitus on maan 71. hallitus, joten keski-ikä hallituksilla on edelleen vain puolitoista vuotta.
Nähtäväksi jää muuttuuko tilastoissa pelkkä Kiviniemen hallitus Kiviniemen ensimmäiseksi hallitukseksi 298 päivän päässä olevien eduskuntavaalien jälkeen Kiviniemen toisen hallituksen tullessa virkaan.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Nuoret äänestämään?
Oikeusministeriön työryhmä, joka pohti äänestysikärajan laskemista 16-vuoteen kunnallisvaaleissa, sai työnsä valmiiksi. Työryhmä jätti ottamatta selkeästi kantaa varsinaiseen kysymykseensä, tulisiko äänestysikärajaa laskea? Sen sijaan työryhmä tehtaili joukon ”toisaalta ja toisaalta” vastauksia; toisaalta nähdään hyväksi mutta toisaalta taas ei. Oikeusministeri Braxin mukaan 16-vuotiaat pääsivät todennäköisimmin äänestämään vasta vuoden 2016 kunnallisvaaleissa, koska asia vaatii perustuslain muuttamisen. Perustuslain muuttaminen taas vaatii hyväksynnän kahden eri eduskunnan aikana ennen kuin perustuslainmuutos tulee voimaan.
Mikäli äänestysikäraja laskee se murtaa Suomessa kauan vaalitun ja ylpeydenaihetta herättäneen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja demokraattisen osallistumisen, vaikka sen juuri pitäisi tätä edesauttaa. Suomessa ei tämän enää olisi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaan kansalaiset olisi jaoteltu eri ryhmiin. Minusta tämä olisi hyvin erikoinen perustuslaillinen tilanne. Yleistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi äänestää kaikissa vaaleissa. Yhtäläistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi asettua ehdolla. Nämä kaksi kun vielä ovat olleet suomalaisen demokratian peruspilareita jo silloin kun säätyvaltiopäivistä siirryttiin maailman edistyneimpään kansanvaltaan 1900-luvun alussa.
Tuntuu hullulta miten äänestysintoa yritetään saada nostettua lisäämällä äänioikeutettujen joukkoa vielä sellaiseen väestöryhmään joista ylipuolet ei tulisi äänestämään. Enemmän pitäisi miettiä politiikan sisältöä ja yrittää sen kautta saada nyt äänioikeutettuina olevia äänestämään. Tosin ei ole mikään ihme jos kansalaiset eivät halua äänestää ja kokevat ettei sitä kautta voi vaikuttaa kun eturivin poliitikot ovat esillä enemmän rikostutkinnan tai naisasioidensa johdosta kuin poliittisista kysymyksistä.
Jos laskevat äänestystilastot alkavat kyllästyttää poliitikkoja ja dosentteja, jotka joutuvat jokaisissa vaaleissa kommentoimaan ”miksi äänestysaktiivisuus taas laski” niin asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: äänestysvelvollisuus. 100 % aktiivisuus taattu ja ei tarvitse miettiä miten kansalaiset houkutellaan uurnille. Tietysti joku nyt saattaa ajatella, ettei tällainen järjestelmä kuulu demokratiaan vaan enemmän diktatuureihin. Kuitenkin tällä hetkellä mm. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Italiassa ja Kreikassa, jotka ovat demokraattisesti hallittuja maita, on äänestysvelvollisuus.
Yleisesti on esitetty äänestysiän laskemista kunnallisvaaleissa, koska asiat ovat ”helpompia” kuin eduskunnassa. Tämän vertailun perusteella en katso, että 16-vuotiaat olisivat vielä kypsiä päättämään edes kunnallisvaaleissa asioista, koska myös kunnissa teemme aika isoja ja tärkeitä päätöksiä. Tällä hetkellä on hyvin paljon vaikuttamiskanavia nuorille, jotka eivät vielä saa äänestää valtiollisissa vaaleissa. Löytyy erilaisia nuorisovaltuustoja ja – foorumeita, harrasteryhmiä, nuorten yrittäjyystaloja, kouluissa aktiivista toimintaa jo ala-asteelta lähtien. Silti nuoria ei saada tarpeeksi mukaan toimintaan, miten sitten äänestysiän laskeminen yhtäkkiä ratkaisisi tilanteen? Samanlaiset nuoret kuten minä yläasteaikanani ja toiselle asteella, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnasta, tulevat äänestämään myös silloin kun saavat äänioikeuden.
Nykyinen koulutusjärjestelmä tulisi muuttaa ennen äänestysiänlaskemista, sillä tällä hetkellä politiikan ja yhteiskunnan toiminnan sekä ymmärtämisen opetus on aika lapsipuolen asemassa yläasteissa. Miten 16-vuotiaat pystyisivät valitsemaan ehdokkaansa jos he eivät edes tiedä perusasioita poliittista puolueista tai asioista joista kunnissa päätetään? Yhteiskuntakasvatusta tarvitaan ehdottomasti lisää ennen äänestysiän laskemista!
Osa perustelee äänestysiän laskemista puolestaan sillä, koska kirkollisvaaleissakin saavat nuoret äänestää. Henkilökohtaisesti en käyttäisi kirkkoa, joka ei katso hyvällä työntekoa sunnuntaina, kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä raamatun perusteella sallii orjat, esimerkkinä edistyksellisestä toiminnasta.
Saatan nyt lopuksi hieman provosoida, mutta jos muistelen omaa yläasteaikaani jossa ei minun lisäksi ollut kovin montaa maailman menosta tai edes kunnan menosta kiinnostunutta ihmisistä niin silloisten keskusteluiden perusteella en kannata äänestysiänlaskemista. Todennäköisesti vaaleissa 16- ja 17-vuotialta ääniä saavilla olisi jotain seuraavista: joko hassu nimi, ulkonäössä jotain silmiinpistävää, he edustaisivat kommareita, persuja, Suomen kansan sinivalkoisia tai jotain muuta marginaalista ääriliikettä. Ja voin todeta vappuna ja viime viikonlopun koulujenpäättäjäisiä seuranneena ja lehdesti lukeneena, että eipä ole tilanne parantunut yhtään minun ajoistani.
Eli ministeri Brax ja kaikki tällä hetkellä valtaapitävät: kannattaisiko vielä hieman miettiä?
Mikäli äänestysikäraja laskee se murtaa Suomessa kauan vaalitun ja ylpeydenaihetta herättäneen tasa-arvoisen yhteiskunnan ja demokraattisen osallistumisen, vaikka sen juuri pitäisi tätä edesauttaa. Suomessa ei tämän enää olisi yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaan kansalaiset olisi jaoteltu eri ryhmiin. Minusta tämä olisi hyvin erikoinen perustuslaillinen tilanne. Yleistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi äänestää kaikissa vaaleissa. Yhtäläistä äänioikeutta ei olisi, koska kaikki äänioikeutetut eivät saisi asettua ehdolla. Nämä kaksi kun vielä ovat olleet suomalaisen demokratian peruspilareita jo silloin kun säätyvaltiopäivistä siirryttiin maailman edistyneimpään kansanvaltaan 1900-luvun alussa.
Tuntuu hullulta miten äänestysintoa yritetään saada nostettua lisäämällä äänioikeutettujen joukkoa vielä sellaiseen väestöryhmään joista ylipuolet ei tulisi äänestämään. Enemmän pitäisi miettiä politiikan sisältöä ja yrittää sen kautta saada nyt äänioikeutettuina olevia äänestämään. Tosin ei ole mikään ihme jos kansalaiset eivät halua äänestää ja kokevat ettei sitä kautta voi vaikuttaa kun eturivin poliitikot ovat esillä enemmän rikostutkinnan tai naisasioidensa johdosta kuin poliittisista kysymyksistä.
Jos laskevat äänestystilastot alkavat kyllästyttää poliitikkoja ja dosentteja, jotka joutuvat jokaisissa vaaleissa kommentoimaan ”miksi äänestysaktiivisuus taas laski” niin asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: äänestysvelvollisuus. 100 % aktiivisuus taattu ja ei tarvitse miettiä miten kansalaiset houkutellaan uurnille. Tietysti joku nyt saattaa ajatella, ettei tällainen järjestelmä kuulu demokratiaan vaan enemmän diktatuureihin. Kuitenkin tällä hetkellä mm. Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Belgiassa, Italiassa ja Kreikassa, jotka ovat demokraattisesti hallittuja maita, on äänestysvelvollisuus.
Yleisesti on esitetty äänestysiän laskemista kunnallisvaaleissa, koska asiat ovat ”helpompia” kuin eduskunnassa. Tämän vertailun perusteella en katso, että 16-vuotiaat olisivat vielä kypsiä päättämään edes kunnallisvaaleissa asioista, koska myös kunnissa teemme aika isoja ja tärkeitä päätöksiä. Tällä hetkellä on hyvin paljon vaikuttamiskanavia nuorille, jotka eivät vielä saa äänestää valtiollisissa vaaleissa. Löytyy erilaisia nuorisovaltuustoja ja – foorumeita, harrasteryhmiä, nuorten yrittäjyystaloja, kouluissa aktiivista toimintaa jo ala-asteelta lähtien. Silti nuoria ei saada tarpeeksi mukaan toimintaan, miten sitten äänestysiän laskeminen yhtäkkiä ratkaisisi tilanteen? Samanlaiset nuoret kuten minä yläasteaikanani ja toiselle asteella, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnasta, tulevat äänestämään myös silloin kun saavat äänioikeuden.
Nykyinen koulutusjärjestelmä tulisi muuttaa ennen äänestysiänlaskemista, sillä tällä hetkellä politiikan ja yhteiskunnan toiminnan sekä ymmärtämisen opetus on aika lapsipuolen asemassa yläasteissa. Miten 16-vuotiaat pystyisivät valitsemaan ehdokkaansa jos he eivät edes tiedä perusasioita poliittista puolueista tai asioista joista kunnissa päätetään? Yhteiskuntakasvatusta tarvitaan ehdottomasti lisää ennen äänestysiän laskemista!
Osa perustelee äänestysiän laskemista puolestaan sillä, koska kirkollisvaaleissakin saavat nuoret äänestää. Henkilökohtaisesti en käyttäisi kirkkoa, joka ei katso hyvällä työntekoa sunnuntaina, kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot sekä raamatun perusteella sallii orjat, esimerkkinä edistyksellisestä toiminnasta.
Saatan nyt lopuksi hieman provosoida, mutta jos muistelen omaa yläasteaikaani jossa ei minun lisäksi ollut kovin montaa maailman menosta tai edes kunnan menosta kiinnostunutta ihmisistä niin silloisten keskusteluiden perusteella en kannata äänestysiänlaskemista. Todennäköisesti vaaleissa 16- ja 17-vuotialta ääniä saavilla olisi jotain seuraavista: joko hassu nimi, ulkonäössä jotain silmiinpistävää, he edustaisivat kommareita, persuja, Suomen kansan sinivalkoisia tai jotain muuta marginaalista ääriliikettä. Ja voin todeta vappuna ja viime viikonlopun koulujenpäättäjäisiä seuranneena ja lehdesti lukeneena, että eipä ole tilanne parantunut yhtään minun ajoistani.
Eli ministeri Brax ja kaikki tällä hetkellä valtaapitävät: kannattaisiko vielä hieman miettiä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
