Nyt on Vihreiltäkin mennyt uskottavuus.

Ei voi tällä viikolla kuin taas ihmetellä Vihreiden politiikkaa. Puolueen kaksilla korteilla pelaaminen on mennyt jo todella härskiksi ja Vihreät eivät pysty enää markkinoimaan itseään todellisena ”kansanliikkeenä”, joka eroaa vanhoista puolueista politiikassa ja toimintatavoissa. Vaalikausi ei ole vielä edes lopussa ja Vihreät ovat mädättäneet selkärankansa lopullisesti, viimeisimpinä ydinvoimapäätös ja Pallaksen hotellihanke. On todella törkeää miten Vihreät esiintyvät kansalaisille ydinvoiman vastaisen kampanjan etunenässä ja istuvat sitten puhtaalla omallatunnolla hallituksessa, joka lisää ydinvoimaa kahden reaktorin verran. Ympäristövaliokunnassa Vihreät äänestivät tyhjää Pallas-kysymyksessä, vaikka luulin, että arvokkaan tunturialueen säilyttäminen olisi ollut heidän ideologiansa mukaista, nähtävästi näin ei enää ole.


Vuonna 2002 Vihreät osoittivat ryhdikkyyttä pitämällä kiinni periaatteistaan lähtemällä Lipposen toisesta hallituksesta, sen tehtyä päätöksen ydinvoimanlisärakentamisesta. Hatun noston arvoinen suoritus heiltä, tosin silloin myös Vihreiden johto, Satu Hassi ja Osmo Soininvaara, oli aivan eri sarjaa kuin nykyinen. Silloin Vihreillä oli vielä periaatteet. Sinnemäki ja Niinistö vaikuttavat enemmän hallituksen juoksupojilta kuin varteenotettavan puolueen johtajilta. Ville Niinistön ryhmäpuheenvuoro eduskunnan ydinvoimakäsittelyssä oli todella ponneton, suorastaan huvittava, ja odotin hallituksen linjan rankempaa arvostelua tässä kysymyksessä liikkeeltä, jonka ideologinen päätavoite on ympäristön puolustaminen ja ydinvoiman vastustaminen. Tietysti tämä on tyypillistä toimintaa elitistivihreiltä, jotka eivät näe mitään väärää toiminnassaan.


Puolueen puheenjohtaja Sinnemäki on puolestaan osoittanut, että Cronbergin astuessa syrjään työministerin paikalta olisi ollut syytä toteuttaa hieman laajempi ministerikierrätys. Suomessa työministerin salkku on ollut pää-, ulko- ja valtiovarainministerin ohella yksi raskaimmista. Nykyisessä työllisyystilanteessa maassa on useita satoja tuhansia työttömiä ja nuorisotyöttömyys on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. Silti ministerin pesti on annettu henkilölle, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta tai minkäänlaista kokemusta ja perehtyneisyyttä niihin kysymyksiin, joihin hänen oletetaan tuovan ratkaisun. Henkilökohtaisesti en haluaisi kuulla työministerin antavan lausuntoja tyyliin ”työttömyys kasvaa loppuvuotta kohti ja se on huono asia” (19.10.2009), vaan odotan häneltä ensikädessä ratkaisuja työttömyyden hillitsemiseksi.


No ministeri katsoo tärkeämmäksi osallistua ydinvoimaa kannattavan hallituksen edustajana ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen, kuin auttaa 300.000 työtöntä. Ydinvoiman sijasta työministeri olisi voinut osallistua nuorisotyöttömyyttä vastustavaan mielenosoitukseen ja osoittaa tällä tavoin kantavansa vastuuta ja huolta nuorten työllisyystilanteesta, mutta ei. Ainoa asia jonka Sinnemäki on tehnyt nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi, on työllistämisseteli, jossa käytännössä annetaan rahaa niille nuorille, jotka onnistuvat saamaan töitä. Logiikka tässäkin varmaan on mutta se ei minulle aukea; eikö olisi järkevämpää yrittää näillä rahoilla työllistää niitä nuoria, jotka eivät onnistu työllistymään?


On kiintoisaa seurata koska elitistivihreät alkavat huomata puheidensa ja toimintansa ristiriitaisuuksia ja koska heidän äänestäjänsä alkavat huomata puolueen kaksinaamaisuuden.