Tuskin Keskustan kansanedustaja Timo Kalli osasi aavistaa minkälaisen mediamylläkän hänen varomaton lausuntonsa saisi aikaan. (http://www.youtube.com/watch?v=RJMHJXb7Ryc) Toukokuussa 2008 Kalli ilmoitti salaavansa osan kampanjansa tukijoista, koska laissa ei ole säädetty rangaistusta tuen ilmoittamatta jättämisestä. Puolitoista vuotta on kulunut ja vaalirahoituskohu vain paisuu, nyt pyöritykseen on noussut konkurssiin menneen Nova Groupin politiikoille antamat tuet ja epäilykset vastapalveluiden saamisesta. Jokainen median tulitukseen joutunut poliitikko on kieltänyt, ettei mitään vastapalveluita ole suoraan pyydetty. Kuitenkin kuluneiden kuukausien aikana on tullut tietoja siitä, että tukea saaneet poliitikot ovat hakeneet tuen lahjoittajalle neuvoksen arvonimeä sekä helpottaneet tukea antaneiden yritysten kaavoitusratkaisuja. Asian selvittäminen ei ole puolentoista vuoden aikana edennyt juuri ollenkaan ja tietoon tulleet tukisummat ovat nousseet useisiin satoihin tuhansiin euroihin.
Hyörinän vaalirahoituksen ympärillä tekee sekavaksi se, että puolueista tulee tietoa tipoittain. Luulisi puolueiden julkaisevan kaikki tukijansa kertarysäyksellä, näin välttyen saamasta negatiivista mediajulkisuutta kuukaudesta toiseen. Kuitenkaan näin ei toimita. Sen sijaan tietoa annetaan vähän kerrassaan ja samalla luvataan, että ”nyt on kaikki lahjoittajat julkistettu”. Silti seuraavan viikon tai peräti jo huomisessa lehdessä on juttu pimitetyistä tuista: ”no tuo tuki unohtui nyt mainita, mutta se ei ole sellaista tukea mistä toimittajat ovat nyt kyselleet”.
Oman lisänsä soppaan tuovat ne kansanedustajat, jotka eivät muista saaneensa yrityksiltä lentolippuja päästäkseen Suomeen Thaimaasta. Tai muistavat kyllä saaneensa liput, mutta ovat maksaneet ne takaisin. Tai eivät maksaneet liput saatuaan kaksi vuotta sitten, vaan nyt viime viikolla, jolloin toimittajat saivat asian selville. Selkeästi kansaedustajan palkka on liian pieni, jos monen tonnin kuukausituloista ei pysty maksamaan noin 800 euron lentolippua takaisin kahden vuoden aikana. Pieni eturistiriita voi myös syntyä silloin kun julkisista varoista tukea saava yhdistys, jonka toimintaan politiikka ei kuulu, antaa vaalitukea ehdokkaalle, joka on samalla yhdistyksen hallituksessa.
Porvaripuolueet ovat nyt olleet median mielenkiinnonkohteena, mutta myöskään SDP ei ole välttynyt vaalirahoituskohulta. Porvaripuolueista poiketen tukea on tullut ay-liikkeeltä ja se on nyt suurimpia vääryyksiä maailmassa. Vielä ei ole ollut iltapäivälehdissä isoja otsikoita ”SAK TUKEE SDP:TÄ”. Kenelle nyt tulee edes yllätyksenä, että ay-liike tukee demareita. Luonnollisesti työntekijöiden etuja ajava liike tukee sellaista puoluetta, jonka arvoihin työntekijöiden oikeudet olennaisesti liittyvät. Kokoomuksen ja Keskustan mielestä tukea ei pitäisi kanavoida puolueelle, koska jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Kuitenkin Keskustan hallitsema MTK, joka kuppaa rahaa maataloustukiin, tukee hyvin avokätisesti kepua ja yritysjärjestöt kokkareita. Yritysten antamissa tuissa on paljon suurempi korruption riski kuin ay-liikkeen tuissa, sillä yritysten edut eivät usein ole yhtä laajemman yhteiskunnallisen edun kanssa. Palkansaajajärjestöjen toiminta puolestaan kohdistuu selkeästi työntekijöiden edun ajamisen lisäksi koko yhteiskunnan hyväksi.
Vaalirahakohua ei kuitenkaan tulla pitkään muistamaan, viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa asia on jo unohtunut. Suurella todennäköisyydellä monet vaalirahoituksessa kompuroineet kansanedustajat saavat jatkaa vuoden 2011 jälkeen. Lähihistoriassa on monia esimerkkejä poliitikoista, jotka ovat liikkuneet laittomuuden ja laillisuuden rajoilla. Silti he ovat pysyneet eduskunnassa (esim. Juhantalo, Linden). Vaalirahoituskohun ympärillä ei enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä touhu muistuttaa jo kreikkalaista tragediaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti