Fête Nationale – Ranskan kansallispäivä.

Heinäkuun alkuun sijoittuu kahden suuren kansakunnan itsenäisyys- ja kansallispäivät. Yhdysvallat juhli itsenäisyyttään neljäs heinäkuuta ja tänään samat värit ovat liehuneet ympäri Ranskaa, tasavallan juhliessa kansallispäiväänsä. Ranskan kansallispäivä juontaa juurensa vuoteen 1789, jolloin rahvas tunkeutui Bastiljin vankilaan Pariisissa ja tuhosi sen maan tasalle. Bastiljin valtauksesta on tullut todellisuutta suurempi tapahtuma sillä vankilassa oli vain vähän vankeja ja heitä vartioiva sotilasosasto oli verrattain pieni. Symbolisesti Bastiljin valtaus edusti kuitenkin kansan nousua aristokraatteja ja monarkiaa vastaan. Paria kuukautta aikaisemmin kolmas sääty oli tehnyt valan pallohuoneessa, jossa se kieltäytyi hajaantumasta ennen kuin perustuslakia säätäväkokous on perustettu. Bastiljin valtauksen tapahtuessa Ranskan kuningas Ludvig XVI oli Versailles’ssa metsästämässä. Metsästyksen jälkeen hän kirjoitti päiväkirjaansa ainoastaan ”ei saalista tänään”. Kuningas ei ollut vielä saanut tietoa, että Pariisissa oli alkanut hänen lähtölaskentansa valtaistuimelta.




Bastiljin valtauksesta alkoi Ranskan suuri vallankumous. Neljäs elokuuta poistettiin feodalismi ja 26. päivänä kolmas sääty antoi ihmisoikeuksien julistuksen. Ludvig XVI ei enää voinut isoisänsä aurinkokuninkaan tavoin sanoa ”l’Etat c’est moi” Valtio olen minä, vaan vallankumouksen myötä valta kuului kansalle. Kuningas syöstiin vallasta ja hänen kohtalonaan oli juotua tuhansien maanmiestensä tavoin giljotiiniin rikoksistaan kansaa vastaan. Teloitus tapahtui Place de la Concordella, jossa nykyään otetaan vastaan kansallispäivän sotilasparaati. Ludvig XVI:n mestauksessa päättyi Ranskaa 1500-luvun lopulta hallinneen Bourbon-dynastian valta. Alkoi hirmuvallan aika, jona aikana rojalistit sekä myös vallankumouksen johtajat joutuivat vuoronperään giljotiini uhreiksi. Hirmuvalta päättyi vasta Napoleonin valtaannousun ja direktorio hajottamisen myötä. On ironista miten 1804 samat ihmiset, jotka 15 vuotta aikaisemmin olivat teloittaneet kuninkaan, kruunasivat nyt Napoleonia keisariksi.

Ranskan kansallispäivää ei voisi kuvitella ilman sotilasparaatia Champs-Élysées:llä. Tänä vuonna paraatia häiritsi pariin otteeseen vesisade, mutta siitä huolimatta hävittäjien levittämät trikolorin värit loistivat kirkkaina Champs-Élysées:n ja Pariisiin yllä. Sotilasparaati on perinteisesti osoitus Ranskan sotilasmahdista ja sen aseteknologisesta kehityksestä. Ranska on tällä hetkellä Euroopan johtavia sotilasmahteja, ja suurin osa paraatissa nähdystä kalustosta on ranskalaisvalmisteisia. Oman ja laadukkaan asetuotannon myötä Ranskalla on yksi maailman iskukykyisimmistä armeijoista, joka valvoo tasavallan etuja aina kaukaisia deparmentteja myöten. Viime vuosina Pariisin sotilasparaatissa on nähty myös ulkomaiden joukkoja. 2004 paikalla olivat britit vuonna 1904 maiden välillä solmitun entente cordialen johdosta, 2007 Ranskan ollessa Euroopan Unionin puheenjohtajamaa paikalla oli kaikkien EU-maiden joukot. Nyt vuorossa olivat 13 Afrikan maan edustajat, jotka ovat itsenäistyneet Ranskan siirtomaavallasta 1960. Kutsulla paraatiin kunnioitettiin maiden 50-vuotista itsenäisyyttä ja maiden panosta Ranskan puolustamisessa toisen maailmansodan aikana.

Kutsuttujen maiden joukossa olivat mm. Mali, Niger, Norsunluurannikko ja Keski-Afrikan Tasavalta. Entisten siirtomaiden ottamista mukaan paraatiin on kritisoitu maan kolonialistisen menneisyyden nostalgisoimisen ja osoituksena Ranskan edelleen jatkuvasta kiinnostuksesta maanosaa kohtaan. Ranskalla on edelleen monia tukikohtia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja paljon joukkoja rauhanturvatehtävissä. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet 13 Afrikan maan mukanaoloa, sillä useita presidentti Nicholas Sarkozyn seurassa olevia Afrikan maiden johtajia epäillään sotarikoksista ja useat heistä ovat nousseet valtaan sotilasvallankaappauksien myötä. Erityisesti Ranskan vasemmistopuolueet kritisoivat itsevaltaisten johtajien ja heidän sotilaidensa mukaan ottamista kansan vapautta ja demokratiaa symboloiviin juhlallisuuksiin. Kuitenkin neutraaliuden vuoksi Norsunluurannikon presidentti Laurent Gbabgo ei saapunut paikalle vaan lähetti puolustusministerin edustaman. Tosin Gbabgon kieltäytymisen syynä saattaa pikemminkin olla hienoinen ärtymys Ranskaa kohtaa, joka taannoin tuhosi lähes täysin Norsunluurannikon ilmavoimat maassa olleiden levottomuuksien aikana. Suuren syytösryöpyn välttämiseksi ranskalaiset hienotunteisesti jättivät kutsumatta Madagaskarin kiistellyn johtajan Andry Joelinan, joka sai tyytyä lähettämään puolustusministerinsä edustamaan saarivaltiota.

Syntynyt 4. heinäkuuta.

234 vuotta sitten Amerikan kolmentoista brittiläisenkolonian edustajat olivat kokoontuneet mannermaankongressin istuntoon Philadelphiassa. Pohjois-Amerikan vapaussodan ollessa vasta alkanut kongressin 56 jäsentä allekirjoittivat julistuksen, joka osoitti maailmalle, etteivät Amerikan yhdistyneet tasavallat olleet enää kuningas Yrjö III:n alamaisia vaan itseään hallitseva kansa. ”Pidämme näitä totuuksia itsestään, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja, että Luoja on antanut heille peruuttamattomia oikeuksia. Joiden joukossa ovat elämä, vapaus ja pyrkimys onnen tavoitteluun”. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa nämä sanat, joista muodostui modernin ihmisoikeuksien julistuksen perusta, kirjoitettiin ylös. Amerikkalaiset katsoivat, että Britannian kuninkaan ja hallituksen toimet ”verotusta ilman edustusta” eivät noudata ihmisoikeuksien periaatetta ja sen vuoksi amerikkalaisilla on oikeus vaihtaa heitä johtava hallitus. 56. ihmisen päätös oli luonut maailman ensimmäisen demokraattisesti hallitun valtion. Valtion, jonka hallituksen valta perustuu hallittavien suostumukseen, eikä hallitsijoiden mielihaluihin. Muodostui ensimmäistä kertaa kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten.

John Trumbullin maalaus itsenäisyysjulistuksen luonnostelusta. Edessä keskellä ovat vastasyntyneen kansakunnan kolme suurta johtajaa: John Adams, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin.

Yhdysvallat on enemmän kuin maa, enemmän kuin pelkkä kansakunta kansakuntien joukossa. Amerikka on aate, joka on valaissut maailmaa yli kahden sadan vuoden ajan, levittänyt vapauden ja demokratian aatetta alistetuille kansoille. Kuten Vapaudenpatsas Yhdysvaltojen portilla New Yorkin edustalla, jossa vapaudenjumalatar ”Lady Liberty”, murskaa sortovallan kahleet ja seitsensakarainen kruunu loistaa vapautta seitsemälle mantereelle ja valtamerelle. Ranskan kansan lahja yhdysvaltalaisille on seisonut järkähtämättä Liberty Islandilla jo 150 vuoden ajan. Vapaudenpatsaan symboloiman portin kautta miljoonat ihmiset ovat tulleet Yhdysvaltoihin etsimään onneaan ja miljoonat ovat lähteneet tuon portin kautta puolustamaan vapautta silloin kun se on ollut uhattuna.

Benjamin Franklin, yksi suurista perustajaisistä, sanoi, että ”vapauden puuta on aika ajoin kasteltava patrioottien verellä”. Sodat ovat suuri osa Yhdysvaltain historiaa ja sen poliittista menneisyyttä. Presidentti Lincoln kuvasi Gettysburgin puheessa sodassa olevan kansakunnan tehtävää: ”meidän pitää olla omistautuneita edessä olevalle suurelle tehtävälle, ottaen näiltä kunniakkailta vainajilta antaumusta siihen aatteeseen, mihin he antoivat viimeisen täyden antaumuksensa: että korkeasti päätämme että nämä vainajat eivät kuolleet turhan; että tämä Jumalan alainen kansakunta kokee uuden vapauden syntymän, ja että kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten, ei katoa maan päältä”. Sama tehtävä on toistunut useasti Yhdysvaltojen noustessa kohtaamaan vapauden vihollisia. Niin Britit, Meksiko, Espanja, Saksa, Japani, Neuvostoliitto ja kansainvälinen kommunismi ovat vuosisatojen aikana nousseet ja tuhoutuneet kerta toisensa jälkeen. Atlantin takainen kansakunta on kaksi kertaa pelastanut Euroopan tyrannialta ja auttanut monia kansoja saavuttaman itsenäisyyden sortajien ikeen alta. Taistelukentillä Lexingtonista Ardenneille ja Inchosta Persianlahdelle miljoonat amerikkalaiset ovat antaneet Lincolnin sanoin “last full measure of devotion”.

Amerikan symbolina on toiminut 1700-luvun lopulta lähtien tähtilipun ohella siipensä levittänyt valkopäämerikotka. Lintu kuvastaa Yhdysvaltoja, joka on vuosisatojen kuluessa levittäytynyt länteen yli suuren mantereen, ulottautunut ”from sea to shining sea” mereltä merelle. Kahden sadan vuoden ajan kotka on symboloinut Amerikkaa ja vartioinut sen etuja kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain suuressa sinetissä kotka pitelee kynsissään nuolia ja toisessa oliivipuunoksia. Läpi myrskyisten vuosisatojen, jolloin vapaus ja demokratia on ollut uhattuna, Amerikka on noussut kohtaamaan haastajansa. Kriiseistä huolimatta kotka on kuitenkin aina pitänyt katseensa tiiviisti oliivipuunoksissa.

Yhdysvaltain sinetissä on 13 tähteä, 13 raitaa, 13 nuolta, 13 oliivin lehteä, 13 oliivia, 13 kirjainta lauseessa ”E pluribus unun” symboloimassa niitä 13 osavaltiota joista kansakunta sai alkunsa.

Uuden vuosituhannen alun terrorin ja talouden myrskyt ovat koetelleet Yhdysvaltoja, mutta maa on siitä huolimatta edelleen maailman johtavin kansakunta. Presidentti Obaman kaudella Amerikka on palannut uskolliseksi niille arvoille, joille kansakunta rakentui ja on entistä lähempänä saavuttamassa niitä periaatteita, joita perustajaisät julistivat heinäkuun neljäntenä päivänä 1776.

___________________________________________________

Lopuksi pieni detaljitieto Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivään liittyen. Yksi historiallisista heinäkuun neljännen päivän tapahtumista on vuodelta 1826, jolloin 50 vuotta itsenäisyysjulistuksen allekirjoittamisesta presidentti John Adams ja presidentti Thomas Jefferson, kaksi suurta jättiläistä, kuolee maansa syntymäpäivänä. John Adamsin viimeiset sanat olivat ”Jefferson elää”. Presidentti Jefferson oli kuitenkin kuollut kotonaan Monticellossa pari tuntia aikaisemmin.